Syyskuulumisia (täällä ollaan edelleen)

Olen aikaisemminkin valitellut työkiireitä. Viime kevät ja alkukesä meni kuitenkin ihan uudelle tasolle. Pitkien työpäivien ja huonojen yöunien jälkeen energiaa, kiinnostusta tai aikaa blogin kirjoittamiselle tai ylipäätänsä koneella istumiselle ei juuri ole ollut. Pahin kiire helpotti onneksi heinäkuun puolessa välissä kesäloman alkaessa, mutta motivaation puute jäi edelleen päälle. 

Hiukan hassua, että nyt lokakuussa ensimmäisten yöpakkasten saavuttua ja kasvukauden ollessa ohi palailen vihdoin blogini pariin. Tosin niinhän se on, että kun pihalla ei ole enää niin paljoa tehtävää, eikä kelit muutenkaan houkuttele ulkoilemaan, koneella istuminen alkaa houkuttelemaan enemmän.

Olen seuraullut sääennustuksia yöpakkasen varalta jo pidemmän aikaa. Ensimmäiset yöpakkaset pääsivät silti yllättämään muutama päivä sitten. Illalla luvattiin yöksi vielä plussaa, mutta todellisuus oli aamulla -1,2 astetta kuistilla ja jopa yli -3 astetta kasvihuoneen kylmimmässä paikassa oven lähellä. Daaliat, osa kesäkukista ja osa tomaateista kuolivat tuon yhden yön aikana. 

Elättelen toiveita, että paprikat, chilit ja loput tomaatit viihtyisivät kasvihuoneessa vielä jonkin aikaa, nyt kun lupaillaan taas lämpöisempiä öitä. Tulevien (nyt jo menneiden) hallaöiden varalle laitoin kasvihuoneeseen pari kynttilää palamaan. Toistaiseksi näyttää ettei lisämenetyksiä ole tullut.

Daalian kukka ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Näyttivät kauniilta, kunnes kuura sulasi.

Syksyn iso pihaprojekti on ollut kivituhkan levittäminen autopaikoille ja poluille. Nyt alkaa olla jo melko valmista, tärytin pitäisi vielä vuokrata, että saataisiin kivituhka tiivistettyä kunnolla.

Eilen havaitsin tasaisella kivituhkapinnalla outoja jälkiä. Pihallemme on ilmeisesti vieraillut kauris. Puolen kilometrin päässä pelloilla ja metsässä kauriita on ollut aina. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun näen niistä merkkejä meidän pihalla. Toivottavasti eivät jää pysyviksi vieraiksi. Täytyy hoitaa talvisuojaukset aikaisempaa huolellisemmin täksi talvelksi.

Kuvasta ei erota ihan yhtä hyvin kuin livenä, mutta tässä näyttäisi olevan pari kauriin sorkan jälkeä.

Jälkien jättämisen lisäksi vieras oli käynnyt maistelemassa myös uutta ruusuani.

Tarvisuojaukset eläinten varalle on vielä muutenkin laittamatta. Kompostin kääntö ja kompostimullan levittämien on vielä kesken. Samoin kesken on vielä uusien tulppanien istutukset. Kesällä metsämyyrien kanta räjähti käsiin ja näyttäisi, että aikaisempina vuosina istuttamiani tulppaaneita ja krookuksia on verotettu ahkerasti. Aikaisempina vuosina tuhoja ei ole onneksi ilmennyt. Tämän vuoden osalta toivon, että kyseessä on poikkeus ja jatkossa kevätkukkien sipulit saavat olla taas rauhassa, vaikka vähän pelkään, että myyrät saattavat jäädä tänne pysyvästi, nyt kun ovat löytäneet helppoa ruokaa.

Mukavaa syksynjatkoa. Pidetään peukkuja, että aurinkoiset syyssäät jatkuvat taas sateiden jälkeen.

Kirvat mokomat!!!

Tervehdys pitkästä aikaa!

Taas sitä samaa vanhaa eli työkiireitä. Kyllä tässä samalla on nautittu aikaisesta keväästä, aloitettu pihan kevättyöt (mm. useampi uusi kukkapenkki tekeillä) ja taimikasvatuksetkin on hyvällä mallilla. Kirjanpito on kuitenkin jäänyt lähes olemattomiin. Kasvihuoneessa on tuplakasvihuoneen sisällä kasvaneet ensimmäiset taimet jo maaliskuun puolesta välistä:

• Porkkanaa
• Retiisiä
• Salaattia
• Pinaattia
• Auringonkukkaa
• Tilliä
• Persiljaa
• Lehtikaalia
• Naurista
• ym

Koemielessä kylvin parisen viikkoa sitten vielä sokerimaissia, lehtimagnoldia ja ruusupapua. Kaikki mainitut ovat lähteneet itämään ja taimetkin näyttävät hyvältä. Ihania tällaiset aikaiset keväät! Pakkasöitä on silti ollut, eli tuplakasvihuone on tullut tarpeeseen ja kuplamuovilla tai harsolla suojaamisesta on pitänyt huolehtia. Nyt lämpöisempien päivien alettua päivisin on pitänyt huolehtia vastaavasti tuuletuksesta. Kasvihuoneen tuuletusluukuissa on automaattiavaajat, jotka virittelin jo taas paikalleen, mutta minikasvihuoneessa tällaisia hienouksia ei ole. Etätyöt ovat kuitenkin mahdollistaneet luukun avaamisen päivän lämmetessä.

Kevätkukat kuten krookukset ja kevätkurjenmiekat ovat kukkineet kohta lähemmäksi kuukauden. Viime päivinä kukintaan liittyivät myös kevättähdet, idänsinililjat ja posliinihyasintit.

Krookukset 7.4.2020

Päivän aihe tänään on: kannattaa pestä kasvit ennen sisälle tuomista tai vähintään laittaa karanteeniin.
Minulla oli useita belargonioita talvisäilytyksessä autotallissa. Osan niistä toin sisälle jo hyvissä ajoin kuukausi sitten. Vaihdoin samalla mullat ja leikkelin kasvit sopivan pieniksi. Ei mitään ongelmaa.

Vajaa viikko sitten, jatkoin hommaa ja toin yhden belargonian lisää sisälle. Samat toimenpiteet kuin aikaisemmillekin. Tänään kävin huoneessa jossa belargoniat ja daaliat ja joitain perennoja ja kesäkukkia on esikasvatuksessa. Siellähän oli muutaman kasvin kimpussa oikein kirvainvaasio! Ikinä en olisi uskonut, että ne lisääntyvät noin nopeasti. Ilmeisesti ovat nauttineet autotallia lämpöisemmistä oloista ja pienistä taimistani.

Kirvat pikkutaimen kimpussa. Muuta selitystä kirvojen ilmaantumiselle en keksi, kuin että tulivat varmaan autotallissa
talvetetun belargonian mukana.

Onni onnettomuudessa, että kyseisessä huoneessa on kahta latva-artisokkaa lukuunottamatta pelkästään koristekasveja. Pieniä taimia ei oikein pysty pesemään ja pyretriini suihkeet sotkevat sisällä liikaa. Taidanpa siis lähteä huomenna ostamaan Raidia. Latva-artisokat ajattelin säästää käsittelyltä tai ainakin katsoa tilannetta sen mukaan mitä raidia löytyy. Kahdesta kasvista kirvat saa tarvittaessa pois käsineenkin, kunhan pidän kasvit jokusen päivän eristyksissä.

Tästä siis opittiin, ettei voi luottaa, ettei tuholaisia olisi, vaikka niitä ei juuri sisälle tuotaessa näkyisikään. Jatkossa kaikki kasvit pesuun.

Mukavaa pääsiäistä!

Ensimmäinen hallayö

Aamulla lämpömittariin katsominen aiheutti järkytyksen, vain 2 astetta. Ja oli edelleen laskemassa, vartin päästä enää 1,9 astetta. Jos olisin tämän tiennyt etukäteen olisin illalla suojannut arimpia kasveja ja laittanut kasvihuoneeseen kynttilät. Onneksi pihamme ei ole pahimpia halla-paikkoja, mutta esim. roskiksen kansi oli jäätynyt kiinni. Ilmeisesti pienen mäen rinteessä olemisesta on hiukan hyötyä, lähistöllä, oman pihan ulkopuolella, oli jopa heinikkoa kuurassa.

Tätä voitanee kutsua syksyn ensimmäiseksi hallayöksi, vaikka omat lämpömittarit näyttivät vielä hiukan yli hallarajan. Virallinen Ilmatieteenlaitoksen mittauspiste 20km päässä näyttää lämpötilan tippuneen aamusta jopa -1,7 asteeseen. Me olemme lähempänä merta, joten se yleensä helpottaa syyshallojen kanssa, vaikkei ihan rannalla ollakaan.

Koska lämpötila oli edelleen laskussa, kävin viemässä varuiksi yhden kynttilän kasvihuoneeseen. Sen enempää en nyt aamusta kerennyt kasveja suojaamaan. Kasvihuoneen lämpömittarikaan ei näyttänyt lupaavalta: 0,3 ja 3 astetta. Tiedä sitten kumpi on lähempänä totuutta, mittauspisteet ovat kuitenkin lähekkäin. Täytyisi varmaan hankkia kunnollisempi mittari, nyt käytössä oleva sattui olemaan valmiina ylimääräisenä. Kasvihuone sijaitsee yläpihan puolella, ja on melko mystistä miten ylempänä on usein kylmempi kuin alapihan puolella. Nytkin yläpihalla parkissa olleessa autossa oli ikkunat jäässä, mutta alapihalla olevassa ei. Eikö tämän pitäisi mennä toisinpäin?

Iltapäivä jännittää, sitten näkee onko tuhoja tullut.

Kuva eiliseltä, pitkästä aikaa oli kokonaan sateeton päivä.

Hyötykasvikuulumisia, haasteita ja kateviljelypohdintaa

Näin kuivina kesinä huomaa, että kasvimaani paikkavalinta ei todellakaan ole paras mahdollinen. Muutama vuosi sitten valitsin paikan, koska se oli sopivan kokoinen alue, jolle ei muutoin ollut käyttöä. Sopivasti myös aurinkoinen ja sulaa aikaisin keväällä. Tiedostin kyllä että alueella kasvavat kaksi isoa mäntyä ovat hiukan haitaksi. Näistä kuitenkin puhuttiin, että ne voitaisiin kaataa. Nyt mäntyjen kaataminen on lykkääntynyt jonnekin tulevaisuuteen. Sentään kolme kesää sitten kasvimaa kukoisti männyistä huolimatta. Oli viileä ja sateinen kesä. Toisin on ollut kahtena viime kesänä.

Välissä hehkutan, että pääsen kohta maistelemaan ensimmäisiä viinirypäleitä. Nämäkin on
jäänyt melko pieniksi todennäköisesti kuivuudesta johtuen, mutta odotan silti innolla valmistumista.

Kuivuus

Viime vuonna edes peruna ei kasvanut, sain varmasti vähemmän satoa kuin mitä siemenperunoita laitoin. Kastelusta huolimatta! Tänä vuonna menee vähän paremmin, mutta haasteita on monen lajin kohdalla. Salaattia ei ole ollut syötäväksi ainakaan kuukauteen. Kevään kylvöt itivät hyvin ja niistä tuli syötyä pitkään, mutta uudet kylvöt eivät kasva kunnolla kuivuuden takia. Avomaankurkuista on tullut minimaalinen sato. Ainoastaan porkkanat ja kesäkurpitsat vaikuttavat viihtyvän. Perunan varret kuolivat jo kuukausi sitten. En itseasiassa ole vieläkään tarkistanut minkälainen perunasato maassa odottelee, koska ämpäreissä kasvava varhaisperuna tuotti niin hyvän sadon, että on riittänyt tähän asti.

Maa on alkujaan pinnalta savensekaista, mutta hiukan syvemmältä tulee vastaan hiekkaa, melko kuiva paikka siis maaperänkin suhteen. Perustin kasvimaan aikoinaan neljään matalaan 2x1m kasvulavaan. Jouduin kuorimaan pintamaan pois, sen verran juolavehnää oli joukossa. Kasvulavoihin niitatut syvemmälle jatkuvat juuriesteet estävät juuria luikertelemasta takaisin. Lisämaaksi kaupan pussimultaa ja kasvihuoneesta tyhjennetyt kesän käytössä olleet kasvualustat, jotka siis uusin vuosittain. Viime vuonna sain ensimmäisen kerran omaa kompostimultaakin muutamaan lavaan.

En olisi ikinä uskonut että isot männyt vaikuttavat niin paljon. Noin viikko sitten satoi 25mm, männyn alusta ei tästä sademäärästä edes kastunut lähempäätä runkoa. Ja niiden latvustot ovat kokonaan kasvimaani päällä. Latvustot ovat lisäksi niin korkealla, että ne eivät varjosta kasvimaata ollenkaan. Tilannetta korjatakseni harkitsen vakavasti kateviljelyyn siirtymistä, koska se vähentäisi kastelun tarvetta ja suojaa maaperän liialliselta kuumumiselta auringossa.

Härmä

Kesäkurpitsoista (2kpl) satoa on nytkin tullut yli tarpeiden, mutta lopulta härmä lannisti. Kuiva kesä ja syksyn myötä tulleet runsaat yökosteudet eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sanotaan ettei härmä vahingoita aikuisia kasveja, mutta tämän vuoden osalta olen eri mieltä. Kesäkurpitsat (ja muualla pihalla olevat kurpitsat) ovat niin valkoisen peitossa, että taitavat olla kuolemaisillaan. Taitanee olla jokin, juuri kurpitsalajeihin erikoistunut härmä, kun pahiten niitä kiusaa.

Härmäiset kesäkurpitsat etualalla. Vasemmalla perunapenkki, jossa perunat edelleen maan olla ja nurmikostakin näkee, että kuivaa on. Männyt kasvavat hiukan kuvan oikean laidan ulkopuolella. Aikaiset kylvöt tuntuvat olevan paras tapa saada edes jonkinlaista satoa, näin kevätkosteudesta saa eniten irti.

Liika kosteus kasvihuoneessa

Syksyn myötä lisääntynyt ilmankosteus aiheittaa haasteita myös kasvihuoneelle, tomaatit ovat alkaneet halkeamaan. Aikaisempien vuosien kokemuksella, pian iskee myös home. Vähensin kastelua ja tuuletan ahkerasti, mutta saa nähdä riittääkö. Pitäisi kehitellä jokin lämmitin, jotta ilman saisi kuivemmaksi. Muutoin kasvihuoneella menee hyvin, satoa tulee vielä viime vuotta paremmin. Tänä vuonna ensimmäinen paprikakin on jo syöty (viime vuonna eivät oikein kerenneet valmiiksi).

Kasvihuoneessa rehottaa!

Lopuksi lisää kateviljelystä

Kateviljelyssä multa peitetään 10-20cm katekerroksella, eikä maata muokata. Katetta lisätään sitä mukaa kun se maatuu. Kate pidättää kosteutta, tasoittaa lämpötilanvaihteluja ja tuottaa maatuessaan uutta multaa ja ravinteita. Kate estää myös rikkaruohojen kasvamista ja itämistä. Syksyllä maa pysyy katteen suojassa pidempään lämpimänä. Kateviljely mahdollistaa viljelyn myös  haastavilla maaperillä, kuten hiekka- ja savimailla. Kateviljelyn toimiminen ja hyödyt pitäisi havaita kolmen vuoden kuluessa, joten heti ensimmäisenä vuotena ei kannata luovuttaa, vaikkei sato näyttäisikään paremmalta. Etenkin savimailla aikaa saattaa mennä jokunen vuosi. 

Katteeksi sopivat kaikki eloperäiset materiaalit: ruohosilppu, syksyn lehdet, palanut komposti, vihannesten naatit, merilevä, kaislat, olki, kuorikate, puuhake, paperi ja sahanpuru. Puuaines (kuorike, hake, sahanpuru) hajoaa hyvin hitaasti ja sitoo typpeä lahotessaan. Myöskään olki ja syksyn lehdet eivät sisällä typpä. Pelkästään näitä käytettäessä tarvitaan mahdollisesti lisälannoitusta. Lannoite tulee levittää katteen alle. Kateviljely sopii myös monivuotisille kasveille, mutta tässä tulee huomioida, ettei typpipitoista katetta, kuten ruohosilppua, tule lisätä enää loppukesällä. Myös yksivuotisten kohdalla liika typpi saattaa haitata sadon valmistumista syksyllä.

Jos kate levitetään syksyllä, vältytään sekä syys- että kevätmuokkauksilta. Syksyllä on hyvä aloittaa/valmistella kateviljely senkin takia, että puunlehtiä on reilusti tarjolla ja on aika kääntää puutarhakompostikin (siivilöin samalla jo melko hyvin maatuneen aineen käyttöön, komposti kun ei parane vanhetessaan). Keväällä onkin paljon vaikeampi keksiä mistä tarvittavan määrän katetta saisi.

Keväällä lumien sulattua kate voidaan ottaa hetkeksi sivuun, jos halutaan nopeuttaa maan lämpenemistä. Ennen kylvöä tai istutuksia se levitetään takaisin ja työnnetään syrjään vain kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Seuraavan kesän ja syksyn mittaan, sitä mukaan kun satoa korjataan, paljastunut maa peitetään uudelleen katteella. 

Toteuttamispuuhat alkavat siis nyt syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Yksi uusi kasvulava on jo rakenteilla nykyisten 4:n lisäksi, teen siitä lämpöpenkin, ja sitten vielä katan lopuksi. Meneeköhän jo liioitteluksi käyttää molempia tekniikoita samaan penkkiin?

Mukavaa syyskuun alkua!

Vihannesyökkönen - tuholainen kasvihuoneessa

Kasvihuoneessa pitäisi olla tarkkana kaikien tuhojen varalta, että kerkeää reagoimaan ajoissa. Olen vähän lipsunut tästä ja huomasinkin eilen että reikäisiä lehtiä oli yhtäkkiä paljon. Tuholaiselle oli maistunut etenkin basilkan "Large Leaved" ohuehkot lehdet ja erään huonosti kasvavan tomaatin myöskin melko ohuehkot lehdet. Myös paprikan lehtiä oli maisteltu. Toukan kakkakönttejä löytyi sieltä täältä. Viimeinen pisara oli kuitenkin, että myös tomaattien raakileita oli syöty! Sellaisesta löysinkin tuhojen aiheuttajan.

Vihannesyökkösen toukka ja sen tekemää tuhoa tomaatin raakileelle

Vihannesyökköset ovat yöperhosia. Ne lentävät ja munivat vain hämärässä tai yöllä, joten niiden ilmaantuminen kasvihuoneisiin saattaa olla vaikea havaita. Aikuiset ovat 1,5 cm:n mittaisia perhosia. Niiden etusiivet ovat punertavanruskeat, parin sentin pituiset ja niissä on valkeat aaltoviirut, jotka muodostavat W-kirjaimen siipien kärkeen. Siivissä on myös muutama kellertävä laikku.

Vihannesyökkösten munat ovat lehtien alapinnoilla 60-300 munan ryhmissä. Munista kuoriutuvilla toukilla on vaaleanruskea pää. Ne ovat alussa vain noin 2-3 mm pitkiä, mutta kasvavat reilussa kuukaudessa 3-5 cm:n mittaisiksi. Väriltään toukat ovat vihreitä, kellertävänruskeita tai ruskeita, ja niiden kyljissä on keltainen juova. Toukissa on pieniä vaaleita ja tummia pisteitä, tummia pisteitä kuitenkin harvemmassa kuin vaaleita. Vihannesyökkösen koteloita ympäröi maasta ja roskista tehty, muutaman senttimetrin mittainen kotelokoppa.

Lähde: Biotus

Biotuksen tuntomerkkien lisäksi toukkien tunnistaminen kannattaa aloittaa jalkaparien laskemisesta. 8 jalkaparia, kuten tällä, tarkoittaa perhoista. Jalkaparit jakautuvat seuraavanlaisesti: 1 takana, 4  mahan alla ja 3 edessä. Aikaisemmasta kuvasta ei näitä jalkapareja näy kovin selvästi, mutta otin tunnistusta varten monia kuvia eri suunnista.

Tässä vaiheessa kun vihannesyökköset ovat jo toukka-asteella, paras torjuntakeino taitanee olla toukkien kerääminen pois, ainakin näin pienessä kasvihuoneessa. Toki torjuntaiaineitakin löytyy, mutta olen mieluummin käyttämättä sellaisia. Onneksi en nähnyt niitä kuin tuon yhden. Täytyy kuitenkin tarkistaa ettei muitakin löydy. Toukat koteloituvat ja myös talvehtivat 2-3 cm syvyydessä maassa, joten pintamullan vaihto auttaa myös torjunnassa, jollei kaikkia toukkia pysty keräämään pois. Muutoin näistä saattaa tulla jokavuotinen riesa.

Muutoin kasvihuoneessa on mennyt hyvin. Perinteisesti on ihan liian täyttä. Ensimmäiset tomaatit alkavat olemaan valmiita ja kurkkuja olemme jo päässeet syömään.

Huhtikuun kuulumisia

Kiirettä pitää, joten vain pikainen päivitys kuulumisista. Lumi alkaa olla vihdoin sulannut, ainoastaan joitain varjopaikkoja ja lumikasoja jäljellä. Lumen sulamisen jäljiltä piha näyttää kovin harmaalta. Ensimmäiset krookukset ovat kuitenkin upeassa kukassa ja lisää on vielä tulossa. Myös tulppaanin ja narsissin piippoja on kiitettävä määrä. Silti olen katsellut tyhjempiä paikkoja jo sillä silmällä, että syksyllä lisää.

Pari vuotta sitten ensimmäiset hankkimani syyssipulit, krookukset, näyttävät viihtyvän hyvin. Määrä on kasvanut pikkuhiljaa.

Piha on lähes lumeton, mutta kovin harmaa.

Pihakierrosten lisäksi taimikasvatukset ovat vieneet jonkin verran aikaa. Nyt alkaa olemaan hetki, jona tila on pahasti loppu. Olenkin suunnitellut laittavani kasvihuoneeseen (jossa vielä minikasvihuone sisällä) jo ensimmäisiä taimia kokeiluun. Öisin on vielä usein monta astetta pakkasta, mutta minikasvihuone on pysynyt lähes nollassa. Jotain lisäsuojaa taimet kuitenkin tarvisivat vielä kasvihuoneiden lisäksi.

Kylvin tänään myös kasvimaalle porkkanat ja palsternakat. Olin laittanut jo parisen viikko sitten yhden rivin perunaan kokeiluun kolminkertaisen harson alle. Vielä ei pysty sanomaan miten käy, ei ole ainakaan alkuja vielä näkynyt.

Nyt lupailee todella hyvää viikkoa. Muistakaahan kaikki ottaa ilo irti aurinkoisista päivistä!

Kylvöjen aloittamisen vaikeus

Ulkona on talven ennätyspakkaset. Eteisen mittari näyttää edelleen -20,8, vaikka mittarilla on taipumusta näyttää paria astetta lämpöisempää kuin oikeasti on. Luntakin on satanut kiitettävästi. Viikonloppuna mittasin sitä olevan jo 51cm.

Kunnon talven keskellä, mieli on kuitenkin jo keväässä ja kylvöissä. Moni onkin kirjoitellut tekemistään ensimmäisistä kylvöistä ja jopa ensimmäisistä itäneistä taimista. Minäkin itseasiassa aloitin kylvöt jo 28.12.2018, mutta jokin tuntuu olevan pielessä tai ainakin hyvin hidasta, koska kylvämäni chilit tai latva-artisokat eivät ole vieläkään itäneet! Viime vuoden kokemuksen perusteella itäminen todennäköisesti vain kestää, koska sisälämpötila ei meillä talvella ole aina edes 20 asteessa asti (nyt olohuoneen lämpömittari näyttää 17,3 astetta). Aikaisempaan asuntooni verrattuna, missä kylvöt itivät nopeasti vessan lattialämmityksen päällä, ero on huomattava!

Tarkistin viime vuoden kylvöajat ja silloin itäminen on paprikoilla ja chileillä kestänyt pääasiassa vajaan kuukauden ja latva-artisokalla yli kuukauden. Taidan siis hätäillä turhan aikaisin.

Tässä otteita 2018 kylvökalenterista

Viime vuonna helmikuun alussa kylvetyt paprikat eivät kerenneet tekemään satoa valmiiksi asti. Paprikoiden kypsyminen oli omituisen hidasta lämpöisestä kesästä huolimatta. Syytän pääasiassa kasvihuoneessa liian tiheästi kasvavia kasveja, Täytynee järjestellä kasvihuone ensi kesänä vähän erilailla, että paprikat saa paremmin valoa. Mietiskelin myös riittääkö paprikalle iso ruukku, että tekee kunnolla satoa vai pitäisikö olla 10l astiassa? Minkä kokoisissa ruukuissa/astioissa te kasvatatte paprikaa?

Paprikoiden kylvön ongelmana oli vain, ettei kylvömultaa tuntunut löytyvän mistään! Okei, tiesin,että Prismalta löytyisi, mutta sinne ei ole ollut muuta asiaa. Muiden ostosten yhteydessä yritin etsiä multaa Tokmannilta, Citymarketista ja K-raudasta. Mistään näistä ei ollut kylvömultaa (tai muutakaan hyötykasveille käytettävää multaa). Etenkin K-raudan kohdalla tuntui vähän hassulta, kun myyvät kuitenkin isolla valikoimalla siemeniä. Läheinen puutarha-myymälä on lisäksi kiinni talven. Vasta sunnuntaina kerkesin ostamaan multaa Prismalta.

Mullan puuttumisen takia aikaisemmin ei ole ollut inspiraatiota siemenien läpi käymiseen ja järjestelyyn. Muistikuva oli, ettei siemeniä tarvitse juurikaan lisää (mielitekohankintoja ehdin kuitenkin jo tekemään). Mahdolliset tarvittavat täydennykset hyötykasvien siemeniin ajattelin toteuttaa jollakin Prisman reissulla. Siellä niitä näytti jo olevan, muttan mullanhakureissulla kerennyt tarkemmin tutustumaan.

Eilen päätin aloittaa inventoinnin, nyt kun multaakin on jo kylvöjä varten. Siemeniä oli paljon läpikäytäväksi, enkä perennojan osalta tehnyt vielä varmoja päätöksiä, mitä esikasvatan ja mitä en. Monia siemeniä kylvin syksyllä ulos penkkeihin tai ruukkuihin, mutta mieli tekisi varuiksi kylvää samoja myös sisällä. Hyötykasvien osalta tilanne kuitenkin selvisi. Seuraavia voisi ostaa lisää:

• Maissi
• Lanttu
• Jotain papuja (niitä mitkä syödään palkoineen)
• Tinjami (varmuuden vuoksi, ulkona pitäisi kyllä myös talvehtia)
• Jotain erilaista minttua 
• Tomaatti "Andine Comue" (harmi, ettei tätä taida löytyä Prismasta)
• Jotain erilaisia paprikoita
• Kasvihuonekurkku

Osaisitteko suositella hyviä papuja, minttua, paprikoita ja kasvihuonekurkkua?

Inventaarion jälkeen kylvin keijunmekon, ahkeraliisan "Accent Salmon" ja varuiksi lisää latva-artisokkaa. Laitoin myös ne paprikat, mitä minulla jo oli "Golden California Wonder" ja "California Wonder" ja varuiksi lisää chilin siemeniä idätykseen märälle talouspaperille ja patterin päälle. Tällä kertaa en jaksa katsella tyhjiä ruukkuja kuukauden miettien itääkö ne vai en. Lämmin idätys todennäköisesti nopeuttaa paljon.Todennäköisesti kyllä aikaisemmatkin kylvöt itää nyt, kun kerkesin laittamaan uusia :D

Mukavia talvipäiviä!

Tuhkan käyttö

Kävin viikonloppuna maaseudulla kyläilemässä ja matkaan lähti pieni säkillinen viljan poltosta syntynyttä tuhkaa. Tästä syystä siis tämän päivän aiheena tuhka.

Tästä aiheesta ei juurikaan kuvia saa näin keskellä talvea, joten tässä edes yksi asiaan liittymätön kuva postaukseen. Lunta on satanut sen verran että olen jo kahteen kertaan juotunut putsaamaan kasvihuoneen katon lumesta. Tänäkin vuonna jäi pressu laittamatta kasvihuoneen päälle. Toivotaan, että vahingoilta kuitenkin vältytään.

Tuhka lannoitteena ja kalkin sijasta

Tuhka vähentää maan happamuutta kalkin tapaan, mutta on myös loistava lannoitusaine. Tuhka sisältää fosforia, kalsiumia, kaliumia, rautaa, mangaania, magnesiumia ym. Pitoisuudet vaihtelevat hiukan sen mukaan mistä tuhkasta on kyse. Ravinnemäärät ovat kuitenkin kasvien tarvitsemassa suhteessa. Happamassa maassa viihtyille kasveille tuhkaa ei kannata antaa. Lisäksi puun, etenkin havupuiden tuhkassa ongelmana on raskasmetallipitoisuudet, eikä havupuiden tuhkaa suositella laitettavaksi kasvimaalle tai muutenkaan syötäville kasveille.

Tätä ongelmaa ei ole viljan tuhkalla, joten ajattelin keväällä levittää sitä kasvimaalle ja muuallekin puutarhaan, ehkä myös kasvihuoneen tomaateille. Tuhkassa on paljon ravinteita, joita tomaatit ym hyötykasvit tarvitsevat tehdäkseen hyvän sadon. Perunapenkkiin en kuitenkaan laita, koska tuhka lisää perunaruven esiintymistä. Liikaa tuhkaa ei kannata laittaa muutenkaan, ettei maa muutu liian emäksiseksi. Yritän siis olla laittamatta penkkeihin minne levittelin jo kalkkia syksyllä.

Luulisi, että kasvimaan kasvit viihtyvät, kun levitin sinne syksyllä kompostimultaa (eniten ravinteita tarvivien kasvien penkki sai myös hevonkakkaa) ja keväällä lisään tuhkaa. Komposti ja hevonkakka  lisäyksien jälkeen tuhka tuleekin tarpeeseen, ettei maa jää liian happamaksi. Tuosta ei enää puutu muuta kuin typpilannoitus, joten kanankakkaa tai nokkoskäytettä pitäisi vielä käyttää lisäksi.

Kahdelta aikaisemmalta kaudelta kasvimaan sato on jäänyt pieneksi. Nurmikolle perustamani (pintamaa piti kaivaa rikkaruohojen juurien takia pois) ja kaupan mullalla täydennetty kasvimaan maa ei varmaankaa ole ollut etenkään mikrobitoiminnan kannalta ideaalisinta. Myönnetään, että paikkakin on melko kuiva. Toivotaan, että maanparannus tuottaa tulosta.


Tuhka lumen sulattajana

Lumen sulamista voi nopeuttaa levittämällä tuhkaa lumen pinnalle. Jonkin tutkimuksen mukaan, näin voidaan nopeuttaa lumen sulamista jopa 2 viikkoa. Maan sulamista roudasta joutuu siltikin odottelemaan normaaliin tapaan, mutta joitain päiviä saattanee tuhka aikaistaa kylvön aloittamista. Pitääkin pitää mielessä, että testaan tämän keväällä. Jos vaikka levittäisin tuhkaa joihinkin penkkeihin ja joihinkin en, niin voisin itse todeta onko merkittävää vaikutusta.


Tuhkaa kompostiin

Tämä on oikein mielenkiintoinen aihe, jota yritin jo vähän selvitellä, saamatta kuitenkaan varmaa vastausta. Suurin osa kompostoinnin ohjeista kieltää laittamasta tuhkaa kompostiin. Silti jotkut harvat kuitenkin kehottavat tekemänä niin. Perusteluita näille: Liika emäksisyys häiritsee kompostin toimintaa, kompostoituminen tapahtuu parhaiten hiukan happamassa. Toisaalta ilmeisesti myös liian hapan ympäristö häiritsee kompostoitumista. Liika happamuus korjaantuu kompostissa itsekseen, mutta pieni tuhkalisäys nopeuttaa tällöin kompostin toimintaa. Liikaa happamuutta voi ilmetä ilmeisesti etenkin talvella, jolloin kompostoriin laitetaan lähinnä keittiöjätettä.

Minäkin olen huomannut, että syksyn jälkeen (jolloin kompostoriin meni keittiöjätteen lisäksi paljon puutarhajätettä), kompostorin lämpötila on laskenut paljon, nyt pysettelee vajaassa 20 asteessa. Toki ulkolämpötilan laskeminen ja kompostorin reilumpi tyhjennys ovat tähän vaikuttavia syitä myös.

Pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että liika happamuus voi kertoa myös hapen puutteesta, eli liian tiiviistä kompostimassasta, tällöin kompostin ph voi laskea jopa alle 4:ään. Tämä pitääkin huomioida jatkossa paremmin. Tajusin, että en ole laittanut kompostoriin tarpeeksi ilmavaa/rakeista kuiviketta, kun käytän kuivikkeena lähinnä haravointijätettä ja kissojen hiekkalaatikoiden puukuitu-kuiviketta (ulosteita en kuitenkaan laita kompostoriin/kompostiin). Ilmavuuden lisäys voisi onnistua hyvin oksahakkeen käytöllä. Harmi ettei, sitä ole omasta takaa tarjolla talviaikaa, kaikki on jossain lumen alla. Täytynee ensihätään paikata tilanne kaupan kuivikkeilla.

Tuhkan vaikutusta voisin melkein kokeilla heti. Harmi kun ei ole kahta kompostoria, niin en pääse testaamaa auttaako tuhka vai ilmavuuden lisääminen paremmin. Vaarana on, että nyt pahimman talven ollessa vasta edessä päin, komposti kylmenee liikaa, jos tuhkan lisäys häiritsee toimintaa, ja pahimmassa tapauksessa kompostori pääsee jäätymään talvella. Taidan silti ottaa riskin.


Miten te käytätte vai käytättekö ollenkaan tuhkaa puutarhoissanne?

EDIT: Kommentteihin on tullut muutama varoittelu tuhkan PH:ta nostavasta vaikutuksesta. Tuhka nostaa PH:ta jopa enemmän kuin kalkki, joten käytetään tuhkaa maltillisesti. Liian emäksinen maa ei ole hyväksi kasveille.

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain haasteen Tuplasti terapiaa blogin Pirjolta. Tarkoituksena olisi muistella ja jakaa 5 kauden parasta puutarhamuistoa. Vaikka kesä loppui vasta äsken, tuntuu että siitä on jo paljon aikaa, ja muistojakin joutui hiukan kaivelemaan.

Omat vesimelonit ja melonit

Ensimmäinen on kuitenkin helppo ja tuli heti meileen: Sain kasvatettua ensimmäiset omat vesimelonit (jos kovin tarkkoja ollaan, niin oikeastaan toiset: monia vuosia sitten sain kasvatettua sisällä 2 alle tennispallon kokoista vesimelonia). Nämä tämän vuotiset, myöskin kaksi, olivat ensimmäiset järkevän kokoiset. Olivat myös todella hyvän makuisia ja uskomattoman mehukkaita. 

Vesimelonin alkuja elokuun alussa.

Myös cantaloupemelonin kasvatus onnistui jotenkin, mutta ne eivät olleet mikään makuelämys, koska toinen ehti ylikypsäksi asti ja toinen jäi vajaakasvuiseksi.

Kesän 2018 vesimeloni- ja cantaloupemelonisato.

Kevätkukat

Kevätkukkia ei sovi unohtaa, ne ovat joka keväinen ilo. Jo ensimmäiset piipot piristävät, itse kukista puhumattakaan. 

Krookus on yksi ihanimmista kevätkukista osittain juuri sen aikaisuuden takia. Tuovat
mukavasti väri muuten vielä niin värittömään pihaan, Keltaiset kulrasahramit olivat
myöhäisemmästä päästä ja kukkivat vasta huhtikuun viimisillä päivillä.

Omenapuun kukinta

Tänä vuonna omenapuut kukkivat poikkeuksellisen näyttävästi. Ihan tällaista kukintaa en muista muina vuosina nähneeni.

Omenapuiden kukinta oli hurjan runsas ja kaunis. Terälähtien alkaessa tippua, maa muuttui suorastaan valkoiseksi.

Ruska

Tämä vuosi oli poikkeuksellinen myös ruskan suhteen. Kuulin monen puhuvan, ettei vastaavaa ruskaa tai yhtä kirkkaita värejä ole aikaisempina syksyinä näkynyt. Omalla pihalla huikeaa ruskaelämystä ei tullut, mutta tästä sainkin innostuksen suunnitella uusia puu ja pensashankintoja keväälle, nimenomaan ruskaa ajatellen.

Kiiltotuhkapensas on syksyisin aina näyttävä. Tämä kannattaa hankkia pihalle ruskakasviksi.
Meillä tämä on pihan alkuperäiskasveja ja harvoja, joissa on kunnon ruskaväri. Lisää tällaisia.

Ruskaa lokakuussa 2018. Tässäkin väriä tuo pieni kiiltotuhkapensas. Vaahtera saa syksyisin upean keltaisen värin.

Sää

Viiminen olikin sitten vaikeampi. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että lähes parasta viime kesässä oli sää. Myönnetään, sadetta olisi voinut tulla enemmän, mutta sitä lukuunottamatta kesähän oli lähes täydellinen. Upeat ulkoilukelit ja pihalla pääsi puuhailemaan vaikka mitä. Kuumimmat päivät saattoi jättää auringossa loikoiluun, usein omalla pihalla, välillä muualla. Kukatkin kukkivat upeasti, vaikkakin lyhyesti. Edes rikkaruohoista ei ollut haittaa ja nurmikon leikkaaminen jäi todella vähäiseksi. Kasteluvettä toki kului enemmän kuin tarpeeksi.

Kesän 2018 lämpö, aurinkoisuus ja kuivuus on jäänyt hyvin mieleen. Tästäkin nurmikko selvisi,
kunhan hiukan sai vettä. 

Kesällä tuli nautittua auringosta muuallakin kuin omalla pihalla. Pieni herkuttelu kuuluu kuvaan.
Meri myöskin viilensi pahinta hellettä mukavasti. 

Haastan seuraavat blogit:

• Lappalainen etelässä
• Kukka & kaali
• Kivisen Vilman piha

Tämä haaste on alkujaan lähtöisin Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Tässä säännöt:

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
• Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Alkusyksyn tunnelmia

Kovin ovat olleet lämpimät syyssäät, mutta nyt alkaa tuntumaan jo syksylle. Pientä ruskaa on jo havaittavissa. Viikonloppuna oli ensimmäinen pakkasyö, oli ilmeisesti ollut jopa -5 astetta pakkasta. Tosin talon kuistin lämpömittari oli silti pysynyt 0.1 asteessa. Isot erot siis sijainnin "mikroilmaston" mukaan.

Komeamaksaruoho kukassa. Oikealla purppuraheisiangervo ja vasemmalla väriminttu, joka on jo lopettanut kukinnan.

Daaliat tuossa pakkasessa kuitenkin kuolivat. Samoin jalohortensia. Saunan seinustalla kasvavat viiniköynnökset säästyivät vielä suurelta osin. Ainoastaan muutama seinästä ulospäin kasvava oksa paleltui. Hyvin näkee, että kylmänkin rakennuksen seinusta auttaa pakkasta vastaan. Ennen seuraavia pakkasia virittelen viiniköynnösten suojaksi vielä kasvihuonemuovin viime vuoden tapaan. Nyt viiniköynnösten kaverina kasvaa myös 2 asimiinan tainta (nimenä myös papavi). Eivät ne siinä täysikasvuisiksi (2-4m) mahdu kasvamaan, mutta koska ovat etenkin pieninä kylmän arkoja ja ovat nyt vain noin 30cm korkeita, ajattelin pelata varman päälle ja istuttaa ne aluksi varmasti suojaisaan paikkaan. Toivottavasti saan ne vielä siirrettyä sitten kun alkavat olemaan liian isoja saunan seinustalle.

Kasvihuoneen sisälläkin oli mittarin mukaan ollut -2. Tiedä sitten voiko pitää paikkansa? Kasvihuoneessa oli kylminpänä yönä palamassa 2 kynttilää. Vähän olen epävarma niiden tuomasta lämmöstä, mutta ei niistä haittaakaan ole. Nyt pakkasyöstä huolimatta kasvihuoneessa kasvavat vielä kurkut, tomaatit ja paprikat. Ne saavatkin olla siellä ainakin seuraaviin pakkasiin asti. Hiukan tein siivoista ja hävitin sieltä jo kuolleet vesimelonit ja melonit. Ne eivät olleet selvinneet kylmästä tai mahdollisesti niiden kohtaloksi oli käynyt reissuni aikana kuivuus (E ei ollut muistanut kastella). Samalla ananaskirsikka sai lähteä, jostain syystä en tykännyt tänä vuonna ananaskirsikoiden mausta yhtään.

Kasvihuoneesta siivoamieni ämpäreiden mullat laitoin kasvimaan penkkien täytteeksi. Kurpitsa, kesäkurpitsa, sokerimaissi ja latva-artisokka -penkki oli myöskin pakkasten jäljiltä entinen. Myös papu, herne ja salaattipenkki jouti syysteloille. Salaatteja ei tullut syötyä koko kesässä. Kuivuuden takia maistuivat kitkerille ja olivat muutenkin heikkokasvuisia. Pinnan alta multa on edelleen ihan rutikuivaa. Ei ole syksyn sateet auttaneet vieläkään kuivuuteen. Parempana vuotena olisin laittanut loppukesästä uuden erän salaattia syksyksi.

Syksyyn kuuluu myös uusien kukkasipuleiden istutus. Tämän sain tällä kertaa hoidettua yhden päivän aikana. Olisi kyllä heti pitänyt kirjata muistiin mihin mitäkin laitoin, kun nyt jälkikäteen osa on ehtinyt jo nyt unohtumaan.

Kukkasipuleita tuli haalittua sieltä täältä. En laskenut mutta paljonhan näitä taas tuli.

Muihin syksyn puuhailuihin kuuluu kompostin kääntäminen. Minulla on pikakompostori ja 2 kompostikehikkoa. Toista olen täyttänyt tänä vuonna ja toisessa on edellisen vuoden komposti. Tuota edellisen vuoden kompostia katselin sillä silmällä, että se osittain alkaa näyttämään jo mullalta. Joukossa on kuitenkin paljon maatumatonta, lähinnä oksia ja vuorenkilven juuren paloja, hiukan myös katolta tullutta sammalta. Käytin kanaverkkoa siivilöinnissä ja sainkin ihan käyttökelpoisen näköistä ja hyvän tuoksuista multaa aikaiseksi. Vähän siihen jäi puun/oksien kappaleita jäljelle, mutta muuten menee ihan mullasta. Todella kuivasta sellaisesta. Kompostiakin olisi näköjään pitänyt kastella kesällä ja syksyllä. Vaikka nyt mullan kuivuudesta oli hyötyä, se helpotti todennäköisesti paljon siivilöintiä. Pakkasin siivilöimäni mullan tyhjiin multasäkkeihin. Levittelen ne keväällä kukkapenkkien katteeksi/multalisäykseksi.

Siivilöidyssä kompostimullassa näkyy vielä paljon puunjäänteitä. Vähän jopa ihmettelin, mistä sitä on kompostiin niin paljon tullut. Kesken puuhailun pimeys pääsi yllättämään ja jatkoin muutaman kottikärryllisen verran otsalampun valossa.

Kunhan saan toisen kompostikehikon tyhjennettyä kokonaan, saan tämän vuotisen kompostin käännettyä helposti, siirtämällä sen sisällön tyhjentyneeseen kompostiin. Aikaisemman vuoden kompostin maatumaton materiaali pääsee takaisin tekeytymään lisää. Näin saan myös ensi vuodeksi tyhjän kompostin sen vuoden puutarhajätteelle.

Jos tällainen tahti toimii myös jatkossa, 2 kompostikehikkoa riittää hyvin. Puiden lehtiä tulee lisäksi kompostoitua jätesäkeissä.


Tässä muutama muistutus/huomio:

Lämpöisenä keväänä kasvihuonekurkut ja melonit voi kylvää suoraan kasvihuoneeseen.

Muista istuttaa daaliat tarpeeksi ajoissa (mutta pakkasten mentyä) ulos, että ehtivät kukkia kauan.

Laita loppukesästä lisää salaattia kasvamaan syksyksi.

Kastele kuivalla kelillä kukkapenkkien ja kasvimaan lisäksi komposteja.

Lämpökompostoria kannattaa tyhjentää ennen pakkasia. Syksyllä se on helpompaa kuin talvella.

Mukavaa lokakuun alkua, toivotaan että talvi pysyy vielä hetken poissa!

Omaa satoa (ensimmäiset tänä vuonna)

Ensiksi kaunistukseksi kuva kukkivasta tarha-alpista. Ihastuin tähän kukkaan heti kun näin sellaisen. Tarha-alpi kukkii runsaansti ihanan pirteän keltaisilla kukilla. Huonona puolena on, että se on innokas leviäminen juurirönsyillä. Tämäkin oli vielä viime kesänä pieni alku. Olen suunitellut siirtää sen muiden suunnitelmien alta pois parempaan paikkaan. Sellaiseen missä se ei heti valloita koko kukkapenkkiä. Jostain taisin lukea että tarha-alpi sietää kuivuutta tosi hyvin. Saattaa pärjätä jopa koivun juurella. Koivun juurelle en kuitenkaan sitä ole siirtämässä, mutta vaahteran juurelle ehkäpä.

Tarha-alpin kukinta on alkanut, ei taida olla kuitenkaan vielä parhaassa kukassa.

Sitten se mitä tulin kertomaan, eli keräsin tänään kasvihuoneesta ensimmäisen sadon! Yksi epämuodostunut tomaatti ja yksi kasvihuonekurkku. Melkoinen tuuri, että molemmat aloittivat satokauden samana päivänä. Näistä jo saa salatin aikaisaksi kunhan hakee kasvimaalta salaatinlehtiä. Mukava kun kauppareissujen ostoslista saatiin lyhenemään.

Oman kasvihuoneen satoa

Kurkut kasvasvat hurjaa vauhtia, monta on jo tuloillaan lisää. Kohta voi olla kurkkuja ja tomaatteja yli omien tarpeiden. Mutta sehän on vain positiivinen ongelma.

Mukavaa loppuviikkoa. Yritetään nauttia auringosta ja helteestä vielä kun kesää riittää.

Kesäisiä kuulumisia

Kuivuus jatkuu, vaikka sadetta onkin saatu muutamana päivänä. Monen kukan kukinta jää, ainakin viime vuoteen nähden, kovin lyhyeksi. Pioneista 'Karl Rosenfield' kukkii edelleen upeasti, vaikka sade kaatoikin osan kukista tuista huolimatta. Pihajasmikkeet ovat myös täydessä kukassa ja tuoksuvat upeasti.

Kiinanpioni 'Karl Rosenfield' Vieressä ja takana pihajasmikepensaita

Sormustinkukat ovat levinneet parissa vuodessa hurjasti. Kukkivathan ne upeasti, mutta täytynee leikata suurin osa kukkavarsista kukinnan jälkeen pois, kun en toivo niiden valloittavan koko kukkapenkkiä.

Sormustinkukat uhkaavat levitä laajalle.

Myös kasvimaalla on kuivaa. Kurkku, kurpitsa, sokerimaissi ja latva-artisokka penkkiä olen kastellut ahkerimmin, ja kattanut sitä ruohosilpulla. Tämä on ainoa kasvimaan penkeistä, joka kasvaa hyvin. Penkki taisi tulla liian täyteen, mutta kaikka näyttävät ainakin toistaiseksi vielä viihtyvän. Kesäkurpitsasta olen saanut jo ensimmäisen sadonkin.

Tämä penkki on liiankin täynnä. Taustalla lisäksi ämpäreissä kasvavia, jotka eivät enää mahtuneet kasvihuoneeseen.

Perunat ja salaatit taasen eivät vaikuta kuukauteen juuri kasvaneen.

Perunat eivät kasva. Toivotaan että maan alla on silti ollut kasvua.

Kasvihuoneessa ei kuivuus kiusaa, mutta kyllä sinne on vettä saanut viedä! Edelleenkin se on aivan liian täynnä, vaikka osan kasveista veinkin jo ulos. Tomaateissa ja paprikoissa on paljon raakileita ja ensimmäiset kasvihuonekurkutkin vaikuttaisivat alkavan tekemään kurkkuja. Kovin on malttamaton olo, kun tuntuu ettei mikään kuitenkaan edisty nopeasti.

Kasvihuoneessa on tungosta

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kuivaa on

Vaikka olenkin kesäihmisiä ja nautin auringosta (paljon!), nyt alkaa jo kaipaamaan vesisadetta. Viikko sitten maanantai aamulla näytti lupaavalta, satoi hiukan, vesimittari tosin paljasti, että sadetta tuli ehkä 0,2mm. Seuraavana yönä satoi sentään 10mm. Sekään ei riittänyt mihinkään, paljon lisää tarvittaisiin. Jopa nurmikko on kuivimmista kohdista ollut jo pitkään kuolleena. Tälle viikolle lupailee taas hiukan sadepäiviä, etenkin loppuviikolle (juhannukselle, yllätys yllätys). Katsotaan miten käy, en tällä kertaan edes aijo harmitella vaikka juhannuksena sataisi.

Kivikkosuopayrtti ei liity tekstiin, mutta se sattuu kukkimaan nätisti juuri nyt. Näitä oli viime
kesänä kaksi, mutta toinen ei selvinnyt talvesta. Tälle jäljelle jääneelle pitäisi keksiä uusi
paikka, kun tähän tilalle on tulossa kissoille ulkotarha.

Keväällä istuttamillani siemenistä kasvattamillani pienillä perennan taimilla ei ole ollut mitään mahdollisuuksia. Suurin osa on jo kuollut, vaikka olenkin yrittänyt niitä kastella. Onneksi en ole ehtinyt kaikkia taimia vielä istuttaa, joten säästelen niitä nyt siihen, että tämä kuivuus loppuu. Jos ja kun se joskus loppuu!

Viime vuotiset tai vanhemmat perennat tuntuvat selviävän jopa tästä kuivuudesta. Joitain yksittäisiä olen kastellut, silloin kun näyttävät sitä tarvitsevan. Kasvimaalla kasvu on vaikuttanut olevan hyvin hidasta, täytyisi kai sielläkin kastella enemmän. Perunatkin multasin vasta nyt. Ei olla ehditty vielä hakea kärrillistä multaa, joten käytin multaamiseen 4 mustamulta säkkiä.

Perunoiden multaus tehty kaupan mustallamullala. Kuvasta näkee hyvin kuinka kuivaa maa kasvimaan penkkien ympärillä on. Perunoiden seurana kasvaa muutama edellisvuoden porkkana ja purjo. En ole raaskinut kitkeä niitä pois. Purjo voi jopa olla käyttökelpoistakin, en vain juurikaan käytä sipulikasveja ruoanlaitoissa, joten ovat toistaiseksi saaneet kasvaa rauhassa.

Kasvihuoneessa puolestaan oikein rehottaa. Kuvittelin vähän hillinneeni itseäni, mutta ilmeisesti meni pieleen! En ymmärrä miten saan kaiken mahtumaan kasvihuoneeseen, kun ne tuosta vähän vielä kasvavat. Jo nyt alkaa olemaan melko heikosti liikkumatilaa. Ainoastaan kasvihuonekurkut ovat hiukan huonommalla tolalla. Ne ovat kärsineet mm kissojen käsissä (tai tassuissa). Siksi kylvin 2 viikkoa sitten vielä jokusen lisää. Uudet saattavat kasvaa vanhoista ohi, sen verran huonoa niiden kasvu nyt on. Kokeilin myös kasvihuonekurkun pistokkaiden juurruttamista. Eivät ole ainakaan vielä kuolleet ja toisessa näkyy jo uutta kasvua. Samalla laitoin muutamat melonin siemenet multaan. Ensimmäiset eivät jostain syystä itäneet. Saa nähdä ehtivätkö vielä tekemään satoa. Tällä kertaa sentään itivät nopeasti,

Tässä olen jo yrittänyt vähän järjestellä kasveja, mutta kaikille ei ole vieläkään omia paikkoja. Keskelle kiinnitin säleikön, siihen tulee kurkun taimet kasvamaan ympärille, kunhan vähän vielä kasvavat suuremmiksi, että alkavat kiipeilemään.

Huhtikuussa kasvihuoneeseen kyvämäni kasvit joutuivat nyt ulos. Salaatti ja rucola olikin jo päässyt ylikasvaneeksi. Kurpitsa 'Banana Pink' ei kuulu tähän porukkaan, mutta joutui ulos suuren kokonsa takia. Eiköhän se näissä lämpotiloissa ulkonakin pärjää.

Mukavaa alkanutta viikkoa! Toivottavasti ennustukset toteutuu ja sataa vettä!

Hidasta kasvua?

Koko alkukevät on mennyt ihmetellessä miten kaikki kasvaa niin hitaasti. Tänään vasta tajusin miettiä, kasvaako sittenkään? Viime vuona taimet oli hurjan kokoisia viedessäni ne kasvihuoneeseen. Tomaateissa oli jo kukkia ja kurkkukin kiipeili melkeimpä verhoja pitkin. Mutta sehän oli vasta kesäkuun puolessa välissä, kun uskalsin kasvit viedä kasvihuoneeseen.

Tänä vuonna taimet ovat olleet kasvihuoneessa jo parisen viikkoa. Nyt kasvihuone alkaa olemaan jo täynnä. Osa tosin on taimia, jotka odottavat ulos istuttamista. Pienillä taimilla on kuitenkin vielä kuukausi aikaa kiriä viime vuoden kokoon. On hyvin todennäköistä että niin käy.

Kasvihuoneessa on kaaos. Näitä pitäisi jo vähän järjestellä-

Virittelin tänään ensimmäisiä tukinaruja kasvihuoneen kattoon, vaikka odotan tomaattejen istuttamista ämpäreihin, ennenkuin tuen ne naruilla. Toistaiseksi kepit saavat riittää. Pari isointa tomaattia pääsi jo ämpäriinkin. Pienemmille taimille taas vaihdoin vasta isommat taimiruukut.

Istutin myös ensimäisen kasvattamani perennantaimen ulos. Samalla ihastelin upean rotevaa taimea. Miten se noin hyvin on kasvanut? Kylvin karpaattienkello 'Blau' siemeniä vain muutaman, mutta ainoastaan 1 iti. Taimi on päässyt kasvamaan varsin hyvin, vaikken ole sitä edes koulinut.

Karpaattienkello 'Blau'

Olen yrittänyt etsiä sinisiä karpaattien kelloja. En tarkoita niitä perus violetteja, mitä ne yleensä on vaan enemmän taivaan sinisiä. En ole vieläkään ihan varma onko sellaisia edes olemassa muuta kuin kuvissa. Ja kuvissa voi värit vääristyä. Olen kuitenkin nähnyt sen verran kivan värisiä kuvia, että olen yrittänyt etsiä niitä itselleni. Edellisvuoden siemenet osoittautuvat vääristävästä siemenpakkauksen kuvasta huolimatta violeteiksi. Tämä karpaattienkellotaimi on uusi yritys. Tämän pitäisi olla väriltään syvän sininen.

Sen verran erilaiselta näyttää tämä taimi aikaisempiin verrattuna, että on ainakin eri lajiketta. Vähän epäilen ettei ole edes karpaattien kello. Eiköhän se pian selviä.

Kevätpuuhia

Tämä viikonloppu on mennyt lähes kokonaan plussakelissä, joten ulkona on tullut puuhailtua kaikenlaista: harvensin alempaa takapihaa reunustavan pensasaidan, korjasin kasvihuoneen katon ja hain autotallissa talvehtineet kasvit ulkoilemaan. Ulkona puuhailuani seurattiin tarkasti.

Ulkotöiden viralliset valvojat

Kasvihuoneesta oli lumen painosta lähtenyt yksi katon kennolevyistä osittain irti, kuten aikaisemmin jo mainitsin. Pakkasella sille ei jään takia pystynyt mitään tekemään, mutta nyt oli hyvä aika korjata se. Korjaus onnistui todella helposti, kun kysessä oli yksi reunimmainen kennolevy. Ei tarvinnut kuin liu'uttaa rännilista pois edestä, ottaa kennelevy pois paikaltaan ja putsaamisen jälkeen laittaa takaisin paikalleen. Irronneessa levyssä oli alareunassa kennojen sisällä todella paljon levää, sille en ruvennut tekemään mitään, aika hankala sitä sieltä sisältä olisikaan putsata.

 

Näin levy on roikkunut sisälle tekemäni tuen varassa jo jokusen viikon. Tässä räystäslista on jo liutettu pois paikaltaan.

Kavihuoneen korjaus valmis. Näin paljon levää jäi kennolevyyn, kun molemmat ulkopinnat on pesty.

Toinen projekti oli alemman takapihan huonosti kasvava pensasaita. En vieläkään tiedä mitä pensasta aita on, mutta nyt epäilen, että se saattaisi olla idänvirpiangervoa. Muualla pihalla, missä se kasvaa kunnolla, se on noin 2m korkeaa. Ensin ajattelin leikkaavani sen kokonaan matalaksi, mutta tulin kuitenkin toiseen päätökseen. Harvensin aidasta vain kaikki vanhat oksat pois. Toivotaan se piristää pensasaitaa uuteen kasvuun. Sen kasvupaikka on kieltämättä aika haastellinen, kun kasvaa kuivassa paikassa pengermuurin päällä. 

Harvensin pensasangervoaitaa reilulla kädellä. Vieressä lojuu alkutalvesta tippunut ISO männynoksa.

Lisäksi hain autotallissa/varastossa talvehtivat verenpisarat ja lankaköynnökset ulkoilemaan. En ollut varma onko verenpisarat selvinneet hengissä, kun kaikki lehdet olivat kuolleet. Siistiessäni niitä huomasin, että osa paksuista oksista oli vielä sisältä vihreitä, eli elossa. Lisäksi löysin toisesta ruukusta jopa pari sentin mittaista uutta alkua. Jes!

Kummassakin ruukussa kasvaa 3 verenpisaraa, jännä nähdä kuinka moni niistä on hengissä. Pääasia kuitenkin, että ainakin osa molemmistä ruukuista on selvinnyt talvesta.

Lankaköynnökset 2kpl ovat säilyttäneet jopa lehtensä koko talven läpi. Niistäkin toisesta löytyi lisäksi uutta kasvua.

Myös omenapuita oli tarkoitus leikata, mutta se jäänee myöhemmäksi moottorisahan ryypyn hajoamisen takia. Ei se lähde käyntiin ilman sitä.

Lisäksi kylvin sisällä lisää kasveja, koulin latva-artisokat, muutaman tomaatin, paprikan ja chilin isompiin ruukkuihin ja istutin 2 ensimmäistä daalian juurakkoa ruukkuihin, mutta koska tuli jo kirjoitettua näin paljon, palaan näihin tarkemmin myöhemmin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kasvihuoneen kevätsiivous

Plussakelin kunniaksi päätin sunnuntaina siivota kasvihuoneen. Isoimmat sotkut siivosin pois jo syksyllä, mutta nyt oli vuorossa tarkempi lakaiseminen ja seinien ja katon pesu. Kovasti oli viime kesän märkyyden takia muodostunut leväkasvustoja seiniin.

Tältä kasvihuone näytti vielä reilu viikko sitten. Piti putsata isoimmat lumet katolta. Nyt oli loputkin lumet ja jäät sulaneet.
Joten oli sopiva hetki kasvihuoneen kevätsiivoukselle.

Pesemistä helpottamaan hankin tälläisen viiden litran painevesipullon. Hyvä ostos olikin. Mäntysuopaveden ja myöhemmin huunteluveden sai levitettyä seinille ja kattoon tosi kätevästi. Saa nähdä kauanko tuo kestää, jotenkin epäilyttää kun hintaa oli vain reilu 10€. Mutta hyvin toimi ainakin ensimmäisellä käyttökerralla.

Kasvihuone ennen siivousta ja uusi painevesipullo

Muun siivoamisen ohessa kaikki nuo narut ym tomaattien tuet saivat lähteä. Tälle kesälle täytyy viritellä paremmat tuet. Myös tuo vesisäiliön alusta tuli kasattua viime keväänä melko kiireellä, siitä materiaalista mitä oli käsillä, että sain uuden Blumatin kastelujärjestelmän heti käyttöön. Sitä varten vesisäiliötä piti kohottaa ylemmäs.

Siivouksen jälkeen.

Uskaltaako/kannattaako kasvihuonetta pestä harjan kanssa ulkopuoleltakin, vai kärsiikö levyjen UV-suojaus? Tällä kertaa pesin vain sisäpuolelta.

Nyt ensimmäisen kevätsiivouksen yhteydessä ihmettelin, että koska kennolevyjen kennot ovat auki molemmista päistä, levyjen sisään pääsee kosteutta ja likaa. Tämä on ilmeisesti normaalia? Olisiko kennolevyjen päät pitänyt itse teipata/tukkia jollain umpeen, että olisivat vesitiiviit? Näin levyt säilyisivät ainakin pidempään paremman näköisinä. Siisteyskysymyshän tämä lähinnä lienee. Levyt ovat keiltämättä vähän epäsiistin näköiset, kun alaosissa on leväkasvustoja ja likaa levyjen sisällä jo ensimmäisen kesän jäljiltä.

Tämä lika on kennojen sisäpuolella.

Kasvihuoneeni sain viime keväänä, joten se on ollut käytössä vasta yhden kesän. Tässä juttua kasvihuoneen kasaamisesta: Uusi kasvihuone 2017. Lisäsin vanhaan postaukseen myös pari uutta kuvaa, kun satuin löytämään sellaisia, joita en muistanut minulla olleen. Käykäähän katsomassa.

Jälkäteen huomio kunnon perustuksen puuttumiseen: huomasin siivotessa että tasoitettu maa oli melko muhkurainen kasvihuoneen alta, oli alkanut routimaan. Mutta eikähän se siitä maan sulamisen myötä taas tasotu. Sitten joskus kunhan saa muut pihahommat parempaan vaiheeseen olisi tarkoitus tehdä kasvihuoneelle parempi perusta ja lattia. Mitähän materiaalia siihen kannattaisi käyttää?

Mukavaa viikkoa!

Pihakuulumisia ja perennasiemenkirje

Piha on lumen peitossa, on ollut jo reilu 3 viikkoa. Kovin hiljaista on pihalla ollut. Ainoastaan lunta on hiljalleen satanut lisää, välillä vähän enemmänkin kerrallaan.  Viimeiseen viikkoon ei ole sattunut oikeastaan mitään uutta.

Paitsi jos tutkii pihan eläinten jälkiä, niitä on viikossa ilmestynyt paljon lisää. Nyt jäljistä näkee pienten jyrsiöiden liikkuneen pihalla, hiirten ja/tai myyrien. Oravia ja lintuja on ollut myöskin runsaasti. Jopa mustarastas käy pakkasesta huolimatta lintulaudan alta ruokaa hakemassa. Ja jäniksiäkin on!

Jätin loppusyksystä omenapuustaa murtuneen ison oksan maahan jänisten ruoaksi. Mietin jo silloin, onko parempi tarjota jäniksille helppoa ruokaa, suojeltavien pensaiden ja puiden asemasta, vai houkuttelenko ne vain pihalle syömään muutakin. Vieläkään en osaa tähän vastata, mutta selvästi jänikset ovat olleet mielissään tarjoamastani ruoasta. Valitettavasti samalla ovat maistelleet euroopanpähkinäpensaan oksankärkiä. Mutta se onkin ainoa pensas mihin nähdäkseni ovat koskeneet. Osan olen toki suojannut jäniksiltä.

Jänikset ovat olleet mielissään heille jättämistäni omenapuunoksista.

En viitsi enää viritellä aitoja ja verkkoja pensaiden suojiksi näin keskellä talvea, mutta peitin lumella kaikki oletettavasti houkuttavat pensaat, jota en ollut jo aikaisemmin suojannut. Tulipahan suojattua samalla pakkasta ja aurinkoakin ajatellen.

Vadelmat 'Takalan herkku' olin sentää suojannut jo syksyllä. Vaikkakin väärin, levitin niiden päälle varjostusverkon ja nyt lumisateiden jälkeen tajusin miksi aita olisi ollut paljon parempi. Lumi on painanut verkkoa alas ja osa vadelman oksista on katkennut lumen painosta. Noh, virheistä oppii!

Toinen virhe on, että kasvihuone jäi talvisuojaamatta. Syksyllä E vähätteli kasvihuoneen suojaamisen tarvetta, niinpä se jäi tekemättä. Nyt lumi on painanut yhden katon kennolevyn yläreunastaan vähän irti. Siitäkin huolimatta että olen putsannut katolta lunta pois. Onneksi levy näyttäisi olevan ehjä. Se vain pitää saada takaisin paikalleen. Nyt sille ei pysty mitään tekemään, kasvihuoneen ovetkin ovat jäätyneet kiinni. Ensiavuksi putsailin vielä lisää lunta pois, nyt sitä ei ole enää noinkaan paljoa kuin kuvassa.

Kasvihuoneen reunimmainen kennolevy roikkuu. Takavasemmalla huono idea vadelmien suojaukseksi jäniksiä vastaan.

Sitten perennasiemenkirje -asiaan

Viime postauksessa ja sen kommenteissa oli suunnitelmaa perennasiemenkirjeestä. Moni oli kiinnostunut, joten päätin toteuttaa idean.

Säännöt (menee ehkä turhan tarkaksi, mutta yrittäkää jaksaa):

Tämä siemenkirje on tarkoitettu bloggaajille.

Kysessä on siemenketjukirje perennan siemenille, mutta halutessaan mukaan voi laittaa myös joitain kesäkukkien siemeniä, etenkin sellaisia jotka eivät tarvitse esikasvatusta. Pidetään kuitenkin huoli siitä, että perennat ovat kirjeen pääosassa.

Jokainen voi ottaa siemeniä omantuntonsa mukaan. Mikäli joitain siemeniä on kirjeessä runsaasti, niistä voi ottaa vain sen verran kuin tarvitsee ja laittaa loput eteenpäin. Jos otat jotain, lisääthän myös jotain tilalle kirjeeseen.

Tämä kirje pyritään pitämään kirje tai XXS paketti -kokoisena. Tämä tarkoittaa sitä että kirjeen paksuus ei tule ylittää 3cm. Mikäli tämä koko on jo lähellä, lisääthän vain sen verran siemeniä mitä otatkin.

Siemeniä ei jaotella lisääjän mukaan vaan kaikki siemenet ovat samassa "läjässä". Halutessaan jokainen voi kirjoittaa siemenpussikohtaisesti keneltä siemenet ovat. Tämä on jopa toivottavaa.

Jotta siemenet pysyvät omilla paikoilla kirjeen sisällä, ja kirje tasapaksuna, pakataan siemenpussit yhteen tai tarvittaessa useampaan minigrip (tai vastaavaan) -pussiin, josta puristetaan ilma mahdollisimman hyvin pois. Mikäli minigrip ei enää pidä ilmaa, se tulisi vaihtaa.

Kirje kiertää myös toisen kierroksen halukkaiden kesken ja siihen osallistumisesta kysellään kirjeen mukana kulkevassa listassa. Listasta näkee myös kenelle kirje tulee seuraavaksi lähettää. Listan viimeinen lähettää sen takaisin ensimmäiselle eli minulle.

Toisella kierroksella uusia siemeniä ei kannata enää lisätä (jos ei välttämättä halua), vaan ideana olisi jakaa ensimmäisellä kierroksella jääneet siemenet pois. Jäljelle jääneet palautetaan aloittajalle eli minulle.

Siemenpussien parasta ennen -päiväyksillä ei ole niin väliä, mutta siementen tulee olla itämiskelpoisia.

Toivoisin että siemenkirje liikkuisi sujuvasti, tavoitteena on että kirje lähetetään seuraavalle parin päivän sisällä sen saapumisesta. 

Toivoisin, että jokainen laittaisi joko minulle sähköpostin tai blogi-kommentin tai tekee omaan blogiinsa postauksen siemenkirjeen vastaanottamisesta. Näin voin seurata kirjeen etenemistä.

Näin pääset mukaan:

Koska kevät ja kesä alkavat ja lähestyä, pyritään kierrättämään kirje melko pienellä porukalla. Mukaan pääsee vain 12, minä mukaan luettuna. Teille, ketkä ilmaisitte kiinnostuksenne edellisessä postauksessani, on jo paikka varattuina. Lisäksi mahtuu enää siis 2 nopeinta. 

Laittakaahaan osoitetietonne minulle sähköpostilla pihan.vuosi (at) gmail.com. Kirjoittakaa viestiin myös bloginne nimi, niin tiedän kuka on kukin.

Te kellä on runsaasti perennan siemeniä jaettavaksi, voitte mainita asiasta sähköpostissa, jos haluatte että laitan teidän vastaanottajalistan alkupäähän (jolloin kirjeessä on tilaa lisätä enemmän siemeniä). Muiden osalta arvon järjestyksen.