Omituinen tammikuu 2020

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt pitkä tovi. Tänä aikana ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään ihmeempää. Loppuvuosi on muutoinkin puutarhurille se hiljaisin aika, ja etenkin viime loppuvuodesta tuntui, että kokoajan oli pimeää ja satoi vettä. Totuuden nimissä täytyy mainita, että kyllä luntakin satoi muutaman kerran, mutta ei se pitkään maassa viihtynyt. Aurinkoa hädintuskin näki koskaan.

Tämä muuttuu aina joulun jälkeen. Tai ainakin normaalisti. Nytkin aurinkoa on päässyt ihailemaan välillä, mutta tämä tammikuulle omituinen plussakeli ja vesisade jatkui ja tuntuu edelleen jatkuvan. Ennusteet lupaavat yksittäisiä pakkasia, mutta plussakelitkin jatkuvat vielä. Ehkä se siitä pikkuhiljaa kylmenee. Vaikka talvea odotankin, toivon myös, että kovia pakkasia ei tulisi ollenkaan.

Orvokki kuvattu 21.1.2020. 

Puutarhassa, silloin kun vesisateiden välissä on viitsinyt siellä tarkemmin katsella, näkyy jo monia piippoja; krookuksia, kevätkurjenmiekkoja ja narsisseja. Orvokkeja on ollut kokoajan kukassa ja viinikärhökin on kasvattanut vihreitä lehdenalkuja. Moni muukin puutarhan kasvi on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen hereillä, ruusuissa on vielä lehtiä ym. Jos tähän päälle tulee kunnon pakkaset, moni kasvi kärsii vaurioita.

Viinikärhö näyttää kasvattavan jo lehtiä. Kuva 5.2.2020.

Johtuen kovin lämpöisistä keleistä, daalioiden juurakot ovat edelleen maassa! Olen koko ajan suunnitellut nostavani ne autotalliin ennen pakkasia. Jännä nähdä ovatko ne säilyneet näin pitkään hyvänä maassa. Märkyys ei välttämättä ole ollut hyvä juttu.

Tammikuun säistä huolimatta ensimmäiset esikasvatukset ovat normaalilla mallilla. Chilit, latva-artisokat ja jopa ensimmäiset tomaatit (testimielessä) on jo kylvetty. Myös kylmäkäsittelyn vaativia perennojen siemeniä on laitettu multaan paljon. Ne on toistaiseksi kasvihuoneessa pahemmilta sateilta suojassa, mutta tarkoitus olisi jättää ne pihalle lumen alle, jos sitä vielä saadaan.

Suomen luonto on tottunut vaihteleviin säihin, joten eiköhän tästäkin talvesta selvitä. Puutarhakasveilla, vähän kotimaastaan johtuen, voi olla huonompi tilanne. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti, jos tulee menetyksiä, se tarkoittaa että keväällä/kesällä pääsee tekemään uusia kasvihankintoja ja tekemään uusia istutuksia! Siis jopa normaalia enemmän.

Mukavaa tammikuun loppua!

Kevätkukkijoita

Pihan kukkakuulumisia kuvina

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Kevätkurjenmiekka, päivitän tähän lajikkeen myöhemmin. En ole tätä näyttävästi kirjoittanut ylös, joten vaatii
vähän etsimistä.

Kevättähti

Krookuksia 

Armeniansahrami

Viime vuoden ruukku-tete-narsissi aloitti juuri kukinnan. Ensimmäinen kukkaan kerennyt narsissi pihallamme.

Toki ruukkunarsisseja on  tullut ostettua lisäksi monia, nekin kukkivat upeasti.

Huhtikuun kuulumisia

Kiirettä pitää, joten vain pikainen päivitys kuulumisista. Lumi alkaa olla vihdoin sulannut, ainoastaan joitain varjopaikkoja ja lumikasoja jäljellä. Lumen sulamisen jäljiltä piha näyttää kovin harmaalta. Ensimmäiset krookukset ovat kuitenkin upeassa kukassa ja lisää on vielä tulossa. Myös tulppaanin ja narsissin piippoja on kiitettävä määrä. Silti olen katsellut tyhjempiä paikkoja jo sillä silmällä, että syksyllä lisää.

Pari vuotta sitten ensimmäiset hankkimani syyssipulit, krookukset, näyttävät viihtyvän hyvin. Määrä on kasvanut pikkuhiljaa.

Piha on lähes lumeton, mutta kovin harmaa.

Pihakierrosten lisäksi taimikasvatukset ovat vieneet jonkin verran aikaa. Nyt alkaa olemaan hetki, jona tila on pahasti loppu. Olenkin suunnitellut laittavani kasvihuoneeseen (jossa vielä minikasvihuone sisällä) jo ensimmäisiä taimia kokeiluun. Öisin on vielä usein monta astetta pakkasta, mutta minikasvihuone on pysynyt lähes nollassa. Jotain lisäsuojaa taimet kuitenkin tarvisivat vielä kasvihuoneiden lisäksi.

Kylvin tänään myös kasvimaalle porkkanat ja palsternakat. Olin laittanut jo parisen viikko sitten yhden rivin perunaan kokeiluun kolminkertaisen harson alle. Vielä ei pysty sanomaan miten käy, ei ole ainakaan alkuja vielä näkynyt.

Nyt lupailee todella hyvää viikkoa. Muistakaahan kaikki ottaa ilo irti aurinkoisista päivistä!

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain haasteen Tuplasti terapiaa blogin Pirjolta. Tarkoituksena olisi muistella ja jakaa 5 kauden parasta puutarhamuistoa. Vaikka kesä loppui vasta äsken, tuntuu että siitä on jo paljon aikaa, ja muistojakin joutui hiukan kaivelemaan.

Omat vesimelonit ja melonit

Ensimmäinen on kuitenkin helppo ja tuli heti meileen: Sain kasvatettua ensimmäiset omat vesimelonit (jos kovin tarkkoja ollaan, niin oikeastaan toiset: monia vuosia sitten sain kasvatettua sisällä 2 alle tennispallon kokoista vesimelonia). Nämä tämän vuotiset, myöskin kaksi, olivat ensimmäiset järkevän kokoiset. Olivat myös todella hyvän makuisia ja uskomattoman mehukkaita. 

Vesimelonin alkuja elokuun alussa.

Myös cantaloupemelonin kasvatus onnistui jotenkin, mutta ne eivät olleet mikään makuelämys, koska toinen ehti ylikypsäksi asti ja toinen jäi vajaakasvuiseksi.

Kesän 2018 vesimeloni- ja cantaloupemelonisato.

Kevätkukat

Kevätkukkia ei sovi unohtaa, ne ovat joka keväinen ilo. Jo ensimmäiset piipot piristävät, itse kukista puhumattakaan. 

Krookus on yksi ihanimmista kevätkukista osittain juuri sen aikaisuuden takia. Tuovat
mukavasti väri muuten vielä niin värittömään pihaan, Keltaiset kulrasahramit olivat
myöhäisemmästä päästä ja kukkivat vasta huhtikuun viimisillä päivillä.

Omenapuun kukinta

Tänä vuonna omenapuut kukkivat poikkeuksellisen näyttävästi. Ihan tällaista kukintaa en muista muina vuosina nähneeni.

Omenapuiden kukinta oli hurjan runsas ja kaunis. Terälähtien alkaessa tippua, maa muuttui suorastaan valkoiseksi.

Ruska

Tämä vuosi oli poikkeuksellinen myös ruskan suhteen. Kuulin monen puhuvan, ettei vastaavaa ruskaa tai yhtä kirkkaita värejä ole aikaisempina syksyinä näkynyt. Omalla pihalla huikeaa ruskaelämystä ei tullut, mutta tästä sainkin innostuksen suunnitella uusia puu ja pensashankintoja keväälle, nimenomaan ruskaa ajatellen.

Kiiltotuhkapensas on syksyisin aina näyttävä. Tämä kannattaa hankkia pihalle ruskakasviksi.
Meillä tämä on pihan alkuperäiskasveja ja harvoja, joissa on kunnon ruskaväri. Lisää tällaisia.

Ruskaa lokakuussa 2018. Tässäkin väriä tuo pieni kiiltotuhkapensas. Vaahtera saa syksyisin upean keltaisen värin.

Sää

Viiminen olikin sitten vaikeampi. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että lähes parasta viime kesässä oli sää. Myönnetään, sadetta olisi voinut tulla enemmän, mutta sitä lukuunottamatta kesähän oli lähes täydellinen. Upeat ulkoilukelit ja pihalla pääsi puuhailemaan vaikka mitä. Kuumimmat päivät saattoi jättää auringossa loikoiluun, usein omalla pihalla, välillä muualla. Kukatkin kukkivat upeasti, vaikkakin lyhyesti. Edes rikkaruohoista ei ollut haittaa ja nurmikon leikkaaminen jäi todella vähäiseksi. Kasteluvettä toki kului enemmän kuin tarpeeksi.

Kesän 2018 lämpö, aurinkoisuus ja kuivuus on jäänyt hyvin mieleen. Tästäkin nurmikko selvisi,
kunhan hiukan sai vettä. 

Kesällä tuli nautittua auringosta muuallakin kuin omalla pihalla. Pieni herkuttelu kuuluu kuvaan.
Meri myöskin viilensi pahinta hellettä mukavasti. 

Haastan seuraavat blogit:

• Lappalainen etelässä
• Kukka & kaali
• Kivisen Vilman piha

Tämä haaste on alkujaan lähtöisin Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Tässä säännöt:

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
• Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Kiirettä pitää

Kevät etenee hyvää vauhtia ja kiire senkun lisääntyy. Eikä nyt puhuta edes pihatöiden kiireestä, vaan töitä ja kaikkea muuta puuhaa on ollut sen verran, ettei aikaa tai energiaa ole riittänyt pihalle, saati blogille. Pitkän työpäivän jälkeen, joka sisältää lähinnä tietokoneella istumista, ei tee mieli uhrata lisäaikaa tietokoneelle. Bloggaamiseen on tullut yli viikon tauko. Pisin tähän asti.

Myös toisen kukkapenkin krookukset ovat alkaneet kukkia viime viikon aikana. Nämä keltaiset ovat aivan ihania!

Ensiksi kukimaan alkaneet krookukset jaksavat vielä. Hyvin on kukat lisääntyneet viimevuodesta, vaikka aikaisemmin sitä hiukan epäilinkin.

Pihalla on sentään jotain tullut tehtyä. Risuja riittää murskattavaksi/silputtavaksi enemmän kuin tarpeeksi. Edelleen on paljon jäljellä vaikka suurin osa oksista ja risuista on jo silputtu. Isompia oksia ja muuta roinaa vietiin peräkärrillinen kaatopaikalle. Näiden lisäksi pitäisi vielä vähän haravoidakin.

Tänään istutin perunat ja siirsin kuukausimansikat kukkapenkistä kasvimaan uuteen penkkiin. Suunnittelin myös ensimmäisi kylvöjä kasvimaalle, mutta aika loppui kesken. Huomiseksi lupaa koko päivä vesisadetta, mutta eipähän tässä niin kiire vielä ole.

Mansikkamaalla kukkii! Orvokit ovat päässeet leviämään viime vuoden siemenistä mansikkamaalle. Ei nämä sinne kuuluisi, mutta eihän noin nättiä kukkaa raaski poiskaan nyppiä.

Hauskaa vappua!

Kuulumisia ja perennasiemenkirje

Kevät edennyt hyvää vauhtia. Ilmatieteenlaitoksen mukaan terminen kevät alkoi täällä tänä vuonna 5.4.2018. Melkoisesti siis myöhempään kuin edellisinä vuosina. Tilastoja pääsette näkemään täältä: Kevättilastot.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat 20.4.2018

Huhtikuun alun jälkeen kevät kuitenkin otti takapakkia ja yöpakkaset palasivat joksikin aikaa. Viimeisin viikko on kuitenkin pysynyt kokonaisuudessaan plussan puolella. Ja sen huomaa! Lunta ei ole enää missään pihalla ja kukkia ilmestyy päivä päivältä enemmän. Jopa routa on sulanut kasvimaalta. Uskallauduin tekemään ensimmäiset kylvöt kasvihuoneeseen. En mitään ihmeempää, ihan vain salaatteja, sipuleita, porkkanaa ja perunaa ämpärissä.

Viime yönä täällä oli vuoden ensimmäinen ukkonen! Viime kesällä ukkosia ei juuri ollutkaan, vaikka muuten oli kovin sateista.

Sain myös perennasiemenkirjeen takaisin ensimmäiseltä kierrokselta. Kirje ei vaikuttanut mitenkään isolta, mutta kiitettävä valikoima mielenkiintoisia siemeniä oli silti kertynyt ensimmäisen kierroksen aikana. Viiru halusi mukaan siemenien tutkimiseen.

Perennasiemenkirjeen sisältö yhdessä läjässä. Alun ihmettelyn jälkeen Viirua kiinnosti enemmän nukkuminen kuin siemenet. Minua taasen kiinnostivat siemenet kovastikin.

Vasta tänään kerkesin tutustumaan sisältöön tarkemmin. Että sieltä löytyikin kaikkea ihanaa. Taidan kokeilla näiden kylvöä suoraan ulos. Todella paljon kiitoksia siemeniä jakaneille!

Näitä ajattelin kokeilla. En tarvitse isoja määriä, joten loput lähtee jatkamaan kirjeen mukana toiselle kierrokselle.

Pyrin viemään kirjeen maanantaina postiin jatkamaan toista kierrosta. Toiselle kierrokselle ilmoittautuivat osallistumaan vain listan kolme ensimmäistä minun lisäkseni. Siemeniä riittää siis reilusti otettavaksi. Ne mitä yli jää, voi laittaa takaisin minulle, niin voin käyttää niitä osana seuraavan siemenkirjeen aloitusta.


ENNAKKOILMOITUS: Syksyllä/talvella olisi tarkoitus laittaa uusi perennasiemenkirje kiertämään halukkaiden kesken. Ilmoittelen näin hyvissä ajoin jo, että halukkaat voivat halutessaan varautua ja kerätä kesän mittaan siemeniä talteen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa.

Ensimmäisiä kukkia

Ensimmäiset kukat avautuivat viimein toissapäivänä. Perjantai ja lauantai meni kuitenkin puuhaillessa kaikkea niin nopsaan etten edes kuvia saanut kukista otettua. Tänään korjasin tilanteen.

Krookuksen kukkia näkyy harvakselttaa talon edessä olevassa penkissä. Kasvavat jopa yllättävän harvassa, muistelisin että viime vuonna niitä olisi ollut enemmän. Tosin uusia piipon kärkiä pilkistää vielä mullasta, joten voi olla että kasvu on vain tänä vuonna epätasaisempaa.

Hailakan keltaisia krookuksia on ehdottomasti eniten. Tätä kohtaa missä näkyvät kaikki kolme penkissäni olevaa krookusväriä, piti kuvata enemmänkin.

Yllättäen krookuksien kanssa samanaikaisesti kukkivat syksyllä istuttamani kevätkurjenmiekat. En muistanutkaan että se on näin aikainen kukkija. Toistaiseksi näyttävät hiukan hassuilta kukkiessaan ja kasvaessaan melko harvassa. Toivotaan että lähtee leviämään tiiviimmiksi kasvustoiksi. 

Todellinen yllättäjä oli kuitenkin saunan edustalta löytämäni lumikello. Tämä 

kasvaa siis siinä penkissä mistä aikaisemmin pohdin, että lumikellot eivät varmaan 

menesty. Ilmeisesti olin oikeassa koska vaikka en muista, niin kuvittelisin näitä 

istuttaneeni enemmänkin kuin yhden. 

Ensimmäisten kukkasten löytäminen pihalta on ihanan piristävää. Näiden lisäksi löysin myös mansikkamaalta orvokin jossa oli lähes jo avautunut kukka! Kyseessä on viime alkukesästä ostamieni orvokkien siementaimi. Mansikantaimet olivat ennen mansikkamaan tekoa orvokkiruukkujen vieressä, joten ei ole mysteeri mistä orvokki on peräisin. Leviävät kyllä todella helposti siemenistä. Nypin noita orvokin taimia loppukesästä isot kasat pois läheisestä kukkapenkistä.

Mukavaa sunnuntai iltaa ja alkavaa viikkoa!

Kevään merkit/kevätseuranta

Sain Satupuutarhan Satulta maaliskuun alussa Kevään merkit -haasteen. Olen kuitenkin samaan tai hyvin samankaltaiseen haasteeseen vastannut jo tammikussa. Tällöin syntyi postaus nimeltä Haasteena huhtikuu. Käykäähän katsomassa.

Tältä näytti vuosi sitten. Tänä vuonna ei vielä krookuksien nuppuja näy. Kyllä viime vuonnakin satoi lunta vielä huhtikuussa.

Samoja asioita ei kahteen kertaan kannata kirjoittaa, joten vastaan haasteeseen tällä kertaa omalla tavallani. Tarkoituksena on raportoida kevään merkkejä kevään edetessä. Koska maaliskuu oli niin kylmä ja talvinen ensimmäisiä kevään merkkejä joutui odottamaan kärsivällisesti. Poikkeuksena pajunkissat ja auringon lisääntynyt lämpö, jotka havaitsin jo helmikuun alussa. Niistä oma postauksensa: Helmikuussa aurinkokin jo lämmittää. Nämä pienet asiat ilahduttivat paljon keskellä kylmää talvea.

Tämä on siis ollut työnalla jo pitkään, mutta niiden keväänmerkkien puuttumisen takia en ole pystynyt postausta julkaisemaan. Eilen Helsingin-reissun yhteydessä näin moottoritien varrella kymmeniä tai mahdollisesti jopa satoja töyhtöhyyppiä. Ne olivat kerääntyneet peltojen pälvipaikoille. Tämän varman kevään merkin innoittaman päätin aloittaa kevätseurantani.

Ideani on siis kevätseurannan kirjaaminen omalla sivullaan. Niin että tulevaisuudessa kevään edistymistä voisi eri vuosien kohdalla verrata keskenään. Kevätseurantaani pääsette seuraamaan tästä: Kevätseuranta 2018. Linkki löytyy myös blogini oikeasta sivupalkista kohdasta Pihan vuosi listoina.

Ulkona on ollut pari vuorokautta yötä päivää plussan puolella ja lumi on alkanut sulaa silmissä. Pihalle on muodostunut useita pälvipaikkoja ja piippojakin on enemmän näkyvissä. Löysin tulppaanien lisäksi ainakin krookuksia. Kaikista en ole vielä varma mitä ovat.

Piippoja huhtikuussa 2018. Onkohan nämäkin krookuksia?

EDIT: Pakko vielä päästä kertomaan, että nyt kevät tuntuu tosiaan alkaneen ja nopeasti. Muuttolintuja on nyt muutaman päivän sisällä tullut reilusti lisää. Tänään lauantaina näin jopa västäräkkejä ja leskenlehtiä!


Mukavaa ja keväistä viikonloppua!

Haasteena huhtikuu

Sain Olipa kerran puutarha -blogin SariHannelta tämän haasteen. Keväästä tulee mieleen ensimmäisenä että luonto herää talven jäljiltä. Ja tämä yksi kohta sisältää lähes kaikki kevään merkit. Tässä haasteessa on tarkoituksena listata viisi tärkeintä kevään merkkiä, joten tuota täytynee pilkkoa hiukan. Näin etelässä kevät alkaa yleensä jo maaliskuussa.

Onneksi kyseessä ei ole kuva-haaste, koska kevätkuvia ei näin äkkiseltään tullut moniakaan vastaan arkistoista.

1. Kevään taimikasvatukset

Taimikasvatukset alkavat yleensä jo heti vuoden vaihteen jälkeen ja kevään edetessä erilaisia purkkeja ja ruukkoja onkin joka paikka täynnä.

2. Aurinko ja lämpö

Ensimmäiset lämpöiset päivät tulevat yleensä maalis-huhtikuussa. Monesti huhtikuussa on päiviä kun lämpö on yli 20:ssä asteessa. Se että pääsee taas istumaan lämpöiseen aurinkoon pihalle on yksi ehdottomista odotuksen aiheista näin talviaikaan.

3. Lumet ja jäät sulavat

Tämä on melko itsestään selvyys.

4. Eläimet, linnut ja hyönteiset heräävät tai palaavat

Keväinen linnunlaulu on myös odottamisen arvoinen asia. Samoin muuttolintujen palaaminen. Viime keväänä tämä maaliskuinen leppäkerttu ilahdutti siinä mielin, että siitä oli pakko napata kuva.

Leppäkerttu maaliskuussa

5. Ensimmäiset kevät-kukat

Maan paljastuessa lumen alta, uuden kasvun seuraaminen kuuluu myös kevääseen. Jo nämä maasta työntyvät krookuksen piipot ilahduttavat, itse kukinnosta puhumattakaan.

Krookuksen piipot maaliskuussa

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

Haaste lähtee seuraaville blogeille:

Multaa ja mukuloita

Puutarhurintytär

Kukkia & haaveita

En vielä teitä juurikaan tunne, joten jos haasteet eivät ole mieleenne, en pahastu vaikka jätätte vastaamatta haasteeseen.