Karpaattienkellomysteeri ratkesi

Kirjoitttelin aikaisemmin tänä vuonna ja viime vuonna karpaattienkellomysteeristä. Eli siis taimesta, jonka olin kasvattanut ostamistani karpaattienkellon siemenistä. Taimi ei kuitenkaan näyttänyt yhtään karpaattienkellolta. Tässä vanhat kirjoitukset:

• Viime kesän karpaattienkellomysteeri
• Hidasta kasvua?

Asia ratkesi jo kesäkuussa, kasvin alkaessa kukkimaan tunnistin sen oitin maariankelloksi. Niitä kasvaa minulla muuallakin, mutta jostain syystä taimi näytti sen verran erilaiselta, etten tunnistanut sitä ennen kukintaa.

Yritin myös kylvää samoja siemeniä uudelleen keväällä, että näkisin kasvaako kaikista maariankelloja, vai oliko tämä vain yksittäinen väärä siemen joukossa. Olen merkinnyt itselleni, että siemenet olisivat itäneet, mutta taimea/taimia en muista. Ehkä olen tehnyt merkinnöissä virheen tai sitten taimi kuoli pienenä, ja unohdin merkitä sen. Yhtä kaikki uusi yritys taas ensi keväänä.

Maariankello kukassa 25.6.2019. Pahoittelen hiukan epätarkkaa kuvaa.

Maariankello, Campanula medium

Maariankello on kaksivuotinen kellokasvi, joka kukkii vasta toisena vuotena. Sen pitäisi kylväytyä itsestään helposti ja muodostaa näin pysyvä kasvusto. Minulla nämä jostain syystä kylväytyvät kuitenkin melko huonosti, yleensä vuosittain kasvaa/kukkii vain 1 taimi.  Pitäneekin yrittää siirtää kasvupaikkaa, voi olla että maariankellolle ei sormustinkukkien ja perennojen välissä ole enää tarpeeksi tilaa. 

Korkeus: 40-80 cm
Väri: Violetti, valkoinen tai vaaleanpunainen

Kukinta: kesä-elokuu
Kasvupaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen
Talvenkestävyys: melko kestävä
Kasvualusta: tuore, ravinteikas ja runsasmultainen, ilmeisesti pärjää myös kuivahkossa maassa

Tässä toisessa paikkaa kasvava valkoinen maariankello. Kuva: 6.7.2019

Huomasin, että varsien leikkaus kukinnan jälkeen saattaa aiheuttaa uuden paljon pienemmän kukinnan syksyllä. Leikkauksen idea oli kylläkin testata elävätkö nämä pidempään kuin 2 vuotta, jos ei anna tehdä siemeniä (sama toimii ainakin salkoruusulla).

Mukavaa alkanutta viikkoa!

EDIT: lisätty toinen kuva

Omenapuun pelastamisyritys - tilannepäivitys

Kirjoitin kesäkuun alussa, että löysin omenapuun, jonka juuret myyrät olivat syöneet lähes täysin. Linkki. Päätin yrittää pelastaa puun vaikken kovin optimistinen ollutkaan.

1. Tapa

Laitoin omenapuun juurtumaan ruukkuun viileään autotalliin. Leikkasin puusta myös latvan ja oksia, jotta vedentarve ei olisi niin suuri. Näin jälkiviisaana, latvan leikkaus ei ehkä ollut järkevää, olisi pitänyt karsia vain enenemmän oksia.

Jo parin viikon päästä omenapuu alkoi näyttämään elonmerkkejä.

Kuukauden päästä näytti, että omenapuu selviää. Kosteana pysyneen mullan pintaan oli kasvanut uusia juuria. Peitin ne kevyesti ja nostin puun pois autotallista melko varjoiseen paikkaan.

1,5kk ruukkuun istutuksesta: uusia juuria on jo kivasti.  

Heinäkuun lopulla päätin istuttaa puun isompaan ruukkuun. Tosin kaikki isommat ruukut näyttivät olevan kasvihuoneessa varattuina, joten multasäkki sai kelvata. 

Puu sai lisämultaa ja hyvältä näyttää

En ole vielä osannut päättää, pitäisikö puu vielä istuttaa maahan ennen talvea, vai antaa kasvaa ruukussa/pussissa ja istuttaa vasta keväällä? Mitä mieltä olette?

Isoin ongelma on nyt mihin tämän puun istutan.

2. Tapa

Tein ensimmäistä kertaa ikinä omenapuusta karsimistani oksista oksavartteita vanhaan omenapuuhumme. Lähtötilanne ei ollut hyvä, koska kärsineen omenapuun oksat olivat selvästi kuivuneita. Myöskin lehdet olivat alkaneet avautua (varteoksissa pitäisi olla vasta silmut).

Laitoin vartteiden suojaksi reijälliset muovipussit ehkäisemään kuivumista. Kuva otettu pari päivää varttamisen
jälkeen. 

Vartteet sinnittelivät pitkään, mutta nyt lopputulos vaikuttaisi nyt selvältä. Ainoastaan 1/4:stä onnistui. Loput 3 ovat kuivuneet. Annan niidenkin kuitenkin olla ensi kevääseen, jolloin varmistan ovatko täysin kuolleet. Onneksi yksi vartteista vaikuttaa varsin elinvoimaiselta, siihen on tullut jo kunnon kokoiset lehdet.

Toivotaan, että alkaa tekemään omenaa jokusen vuoden päästä. Pitää myös merkitä oksa jollain, jotta muistan missä eri lajiketta oleva oksa on!

Mukavaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa!

Itsekylväytyvä tomaatti

Pari päivää sitten mittasin, että pihalla on 34cm lunta ja parhaillaankin sataa lisää. Illalla siis taas lumitöitä tiedossa.

Piha tammikuussa 2019

Lisää viime kesän muisteluita:

vuosi sitten syksynä olin kasvukauden jälkeen kipannut kasvihuoneen vanhat mullat kasvimaan penkkeihin lisämultatäydennykseksi. Saattoi mullan mukana mennä jokunen tipahtanut/ylikypsä tomaattikin. Heinäkuun alussa huomasin, että kahdessa kasvimaanpenkissä kasvaa tomaatteja! Olivat ilmeisesti itsekylväytyneet edellisen vuoden tomaattien siemenistä. Eipä ne sinne kuuluneet, mutta en raaskinut kaikkia kitkeä poiskaan ja kasvihuoneessakin oli jo ihan täyttä.

9.7.2018: Tomaatin taimia porkkanapenkissä. Näitä kasvoi niin monta, että osan raaskin kitkeä pois. Isoimman taimen jätin kasvamaan.

Taimet näyttivät viihtyvän avomaalla, vaikka kuivuus selvästi kiusasi. Välillä lehdet suorastaan lurpattivat ennen kastelua. Jonkin ajan päästä nämä yllätystomaatit alkoivat kukkimaan

20.7.2018: Jättämäni taimi on kasvanut kokoa.

20.7.2018: Latva-artisokkien kaverina kasvoi toista lajiketta oleva tomaatintaimi joka jo kukki
heinäkuussa.

Myöhemmästä minulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta kumpikin näistä tomaattilajikkeista kerkesi jopa tekemään satoa. Sato jäi todella pieneksi, niinkuin itse kasvitkin, mutta muutama pieni tomaatti kerkesi kypäksi asti molemmista. Porkkanoiden seurana kasvaneen tomaatin tunnistin Ildiksi. Toinen taas oli joku perus punainen lajike, jota en tunnistanut varmasti.

Erityisen iloinen olin juuri Ildistä, koska sen siemenet oli loppuneet, enkä siis ollut saanut kasvatettua sitä viime kesän aikana kasvihuoneessa. Otin ulkona kasvaneesta tomaatista siemeniä talteen, joten voin taas tänä vuonna kasvattaa sitä normaaliin tapaan kasvihuoneessa.

Viime kesä oli poikkeuksellisen lämmin, joten sillä saattaa olla osuutta tähän. En tiedä onko tämä kovin yleistä, mutta omalle kohdalla oli ensimmäinen kerta kun tomaatti itsekylväytyy ulkona ja kasvaa vielä satoikään asti.

Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?

Viime kesän karpaattienkellomysteeri

Puutarha on paksun lumen peitossa joten pieni paluu kesään on paikallaan.

Kirjoittelin viime toukokuussa siemenistä kasvattamiin taimiini liittyvästä karpaattienkellomysteeristä. Olettu karpaattienkello "Blaun" -taimi kun ei muistuta juuri ollenkaan karpaattienkelloa. Kasvi on todella paljon rotevampi kuin muut karpaattienkelloni. Vanha juttu löytyy täältä: Hidasta kasvua?

Tämä mysteeri ei ratkennut vielä viime kesänä, kasvi ei kerennyt kukkimaan. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jokin kellokukka se on. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta eri karpaattienkellolajikkeista, niin en osaa sanoa voisiko niillä olla näin isoja eroja. Se "perus" karpaattienkello on ainakin kovin erilainen tähän reheväkasvuiseen kasviin verrattuna.

Karpaattienkello "Blaun" siemenistä kasvoi kesän aikana tällainen kasvi. Valitettavasti vain yksi siemen iti, niin en voi verrata muihin. Vasemmalla näkyy laventelia (joka talvehti ensimmäisen talven ulkona, toivotaan että talvehtii myös tämän talven) ja oikealla purppurapikkusydäntä.

Kasvia kuvatessa kerkesin jo pelästymään, että kyseessä on joku helposti juurista leviävä kellokukka, koska löysin parinkymmenen sentin päästä pari pienempää taimea. Taimien lehtien tarkemman tutkailun tuloksena tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei välttämättä ole samaa kasvia. Lehtien reunat eivät ole aivan yhtä aaltoilevat. Tosin jos eivät ole samaa kasvia, niin sitten en tiedä mitä ovat.

Vieressä kasvaa myös valkoista kurjenkelloa, mutta en tiedä miltä kurjenkellon taimien lehdet näyttävät. "Aikuisen" kasvin lehdet ovat huomattavasti kapeammat/heinämäisemmät.

Tämänkin kasvin kohdalla joudun ilmeisesti odottamaan ensi kesää, mikä tästä kehittyy. Onko samaa kasvia kuin yllä oleva vai onko kyseessä jonkin muun kasvin siementaimi.

Keväällä laitan "Blaun" siemeniä vielä uudestaan kasvamaan. Jännä nähdä itävätkö loputkin siemenet samanlaisina taimina.

Samaten jos tuo viime kevään kasvi selviää ensimmäisestä talvestaan, sen pitäisi kukkia ensi kesänä. Toivottavasti silloin saadaan ratkaisu tähän mysteeriin.

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain haasteen Tuplasti terapiaa blogin Pirjolta. Tarkoituksena olisi muistella ja jakaa 5 kauden parasta puutarhamuistoa. Vaikka kesä loppui vasta äsken, tuntuu että siitä on jo paljon aikaa, ja muistojakin joutui hiukan kaivelemaan.

Omat vesimelonit ja melonit

Ensimmäinen on kuitenkin helppo ja tuli heti meileen: Sain kasvatettua ensimmäiset omat vesimelonit (jos kovin tarkkoja ollaan, niin oikeastaan toiset: monia vuosia sitten sain kasvatettua sisällä 2 alle tennispallon kokoista vesimelonia). Nämä tämän vuotiset, myöskin kaksi, olivat ensimmäiset järkevän kokoiset. Olivat myös todella hyvän makuisia ja uskomattoman mehukkaita. 

Vesimelonin alkuja elokuun alussa.

Myös cantaloupemelonin kasvatus onnistui jotenkin, mutta ne eivät olleet mikään makuelämys, koska toinen ehti ylikypsäksi asti ja toinen jäi vajaakasvuiseksi.

Kesän 2018 vesimeloni- ja cantaloupemelonisato.

Kevätkukat

Kevätkukkia ei sovi unohtaa, ne ovat joka keväinen ilo. Jo ensimmäiset piipot piristävät, itse kukista puhumattakaan. 

Krookus on yksi ihanimmista kevätkukista osittain juuri sen aikaisuuden takia. Tuovat
mukavasti väri muuten vielä niin värittömään pihaan, Keltaiset kulrasahramit olivat
myöhäisemmästä päästä ja kukkivat vasta huhtikuun viimisillä päivillä.

Omenapuun kukinta

Tänä vuonna omenapuut kukkivat poikkeuksellisen näyttävästi. Ihan tällaista kukintaa en muista muina vuosina nähneeni.

Omenapuiden kukinta oli hurjan runsas ja kaunis. Terälähtien alkaessa tippua, maa muuttui suorastaan valkoiseksi.

Ruska

Tämä vuosi oli poikkeuksellinen myös ruskan suhteen. Kuulin monen puhuvan, ettei vastaavaa ruskaa tai yhtä kirkkaita värejä ole aikaisempina syksyinä näkynyt. Omalla pihalla huikeaa ruskaelämystä ei tullut, mutta tästä sainkin innostuksen suunnitella uusia puu ja pensashankintoja keväälle, nimenomaan ruskaa ajatellen.

Kiiltotuhkapensas on syksyisin aina näyttävä. Tämä kannattaa hankkia pihalle ruskakasviksi.
Meillä tämä on pihan alkuperäiskasveja ja harvoja, joissa on kunnon ruskaväri. Lisää tällaisia.

Ruskaa lokakuussa 2018. Tässäkin väriä tuo pieni kiiltotuhkapensas. Vaahtera saa syksyisin upean keltaisen värin.

Sää

Viiminen olikin sitten vaikeampi. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että lähes parasta viime kesässä oli sää. Myönnetään, sadetta olisi voinut tulla enemmän, mutta sitä lukuunottamatta kesähän oli lähes täydellinen. Upeat ulkoilukelit ja pihalla pääsi puuhailemaan vaikka mitä. Kuumimmat päivät saattoi jättää auringossa loikoiluun, usein omalla pihalla, välillä muualla. Kukatkin kukkivat upeasti, vaikkakin lyhyesti. Edes rikkaruohoista ei ollut haittaa ja nurmikon leikkaaminen jäi todella vähäiseksi. Kasteluvettä toki kului enemmän kuin tarpeeksi.

Kesän 2018 lämpö, aurinkoisuus ja kuivuus on jäänyt hyvin mieleen. Tästäkin nurmikko selvisi,
kunhan hiukan sai vettä. 

Kesällä tuli nautittua auringosta muuallakin kuin omalla pihalla. Pieni herkuttelu kuuluu kuvaan.
Meri myöskin viilensi pahinta hellettä mukavasti. 

Haastan seuraavat blogit:

• Lappalainen etelässä
• Kukka & kaali
• Kivisen Vilman piha

Tämä haaste on alkujaan lähtöisin Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Tässä säännöt:

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
• Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Ei vieläkään kunnon sadetta

Intoilin viikonlopun sateista, mutta jotenkin ne kaikki meni aina hiukan ohi. Koko viikonlopun sadesaldo taitanee jäädä 1 milliin. Taas lähistöllä on satanut jopa hyvinkin paljon, mutta tätä paikkaa sateet karttavat huolella. Hellelukemat ovat toistaiseksi ohi, lämpö juuri hellerajan alapuolella. Tosin selkeämpiä hellelukemia on taas myöhemmin luvassa.

Yksi keväällä tilaajalahjaksi saamistani gladiolukseista eli miekkaliljoista. Harmittelin silloin,
kun en haluaisi lisää sisällä talvetettavia kasveja, mutta kyllä tämä kaunis on. Laitoin mukulat
alkukesästä suoraan ulos kasvamaan, joten aloittelevat vasta pikkuhiljaa kukintaa. Näitä ei
ole tarvinnut kastella ollenkaan.

Pihalla on mennyt paljon aikaa omenapuiden kanssa. Pihlajanmarjakoit ovat hyökänneet omenien kimppuun huonon pihlajanmarjasadon takia. Reikäiset omenat ovat oikein alttiita muumiotaudille. Olen parikin kertaa päivässa kerännyt kaikki pudonneet omenat ja kaikki muumiotautiset suoraan puustakin, jos olen vain ylettänyt. Omenat pääsevät lämpökompostoriin, lämmön pitäisi riittää hyvin muumiotaudin tuhoamiseen. Lämpökompostori näyttää ennätyksellistä +70 lämpötilaa. Myöhemmin kompostorin täyttyminen aiheuttaa pulmaa, kun alkaa olla jo nyt täysi. Täytynee varmaan vaan tyhjentää useammin.

Muumiotautia omenassa. Ensin omena alkaa muuttumaan
ruskeaksi ja sitten tulee valkoiset pisteet.

Pihlajanmarjakoin tekemiä reikiä. Joistain tursuaa ulos
jotain valkoista.

Lämpökompostorin lisäksi muumiotautiset omenat voi haudata maahan, niin etteivät itiöt pääse leviämään ilmaan. Omenoiden lisäksi sama pitää tehdä syksyllä lehdille. Täällä muumiotaudin hävittäminen on mahdoton tehtävä kun omenapuita on melkein joka pihassa ja kaikilla on muumiotautia. Vaikka saisinkin kaikki muumiotautiset omanat ja lehdet hävitettyä omalta pihalta, tauti leviää takaisin naapureilta samantien. Urean levittäminen omenapuun alle ehkäisee kuulemma muumiotaudin leviämistä, en tosin tiedä auttaako sekään taudin leviämiseen naapureilta.

Tämän kesän kuivuudesta oppineena päätin myös perustaa uudet kukkapenkit paremmin. Hevosen lanta pitää hyvin kosteutta ja antaa ravinteita, joten kävin hakemassa monta jätesäkillistä hevosen lantaa. Näin loppukesästä ei pitäisi enää lannoitella muuten kuin syyslannoitteella, mutta teenkin näitä penkkejä valmiiksi ensivuoden istutuksia ajatellen. Uudistin samalla periaatteella osittain saunan edustan kuivan penkin, josta talvella kuoli siihen aikaisemmin istuttamiani perennoja. Tulppaanin sipulit keräsin samalla talteen. Jaan ne samalla, vaikkei viime syksyllä istutetut tulppaanit välttämättä olisi vielä jakamista kaivanneet. Kovin pieniksi sipulit ovat jääneet, saa nähdä kukkivatko ensi keväänä.

Tästä kaivoin maat pois, laitoin paksun kerroksen hevosen lantaa ja samat maat takaisin päälle.
Kivireunus on räystäältä tippuvaa vetta varten, saunassa kun ei ole vielä vesikouruja. Lauta on
viime vuonna laitettu rajaamaa nurmikkoa, mutta lopullinen kukkapenkin rajaus vielä puuttuu.
Punatähkät pistin tuohon kasvamaan kaksi vuotta sitten, jolloin lopullinen kukkapenkin
rajakaan ei ollut muodostunut.

Alennusmyynnistä ostamani mansikat uskallauduin kuintekin istuttamaan toiseen hevosen lannalla lannoitettuun penkkiin. Hautasin lannan kohtalaisen paksun multakerroksen alle, niin ehkä mansikoiden juuret eivät vielä tänä kesänä yletä tarpeeksi syvälle. Jää lannallekin aikaa palaa.

Nyt tätä kirjoittaessani alkoi satamaan! Tosin sadetutkan mukaan kyseessä on niin pieni kuuro, että hyvä jos toisen millin edes sataisi. Sadetta kyllä kaivattaisiin. Olen tehnyt muitakin alennusmyyntiostoksia ja jokunen puu ja perenna odottaisi istuttamista.

Hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa.

Paljon on tapahtunut

Paljon on tapahtunut ja vähän on tullut kirjoitettua. Olen niin pahasti jäljessä ettei tässä oikein tiedä, mistä kannattaisi jatkaa vaikka muutamia lyhyempia postauksia olenkin viimeaikoina tehnyt.

Viinikärhö 'Madame Julia Correvon' kukkii kauniisti. Kovin isoksi se ei ole vielä kasvanut, mutta on istutettukin vasta viimekesänä.

Salkoruusu 'The Wachman' on kuivuuden takia jäänyt hyvin lyhyeksi. Arvioisin että korkeutta on
vain 30-40cm. Kukkii kuitenkin hienosti lähes mustilla kukilla.

Tämä kesä on lähtenyt melkoisella kiireellä käyntiin, lomasta huolimatta tuntui ettei ole ollut juurikaan aikaa olla tietokoneella ja nyt lomakin on jo ohi. Kasvihuone ja kasvimaa on vienyt ison osan pihalla oloajasta. Toisena pihasaunan maalaaminen. Ei varsinaisesti liity puutarhaan, mutta tekee se heti pihasta siistimmän näköisen. Taidan vaan olla melko hidas maalaamaan, kun aikaa olen käyttänyt jo useita tunteja, mutta puoliakaan seinistä ei ole vielä maalattu edes kertaalleen. Nyt helteen takia urakka on muutenkin jäänyt tauolle.

Saunan pääty on kohta jo maalattu. Tämä tilanne on kuitenkin ollut jo parisen viikkoa.

Rakennuksessa on saunan ja saunatuvan lisäksi paljon varastotilaa, joten ihan pienestä rakennuksesta ei ole kyse. Se sijaitsee kuitenkin vain puoliksi meidän tontilla, koska rakennus on naapurin kanssa yhteinen. Eli minulla on siis maalattavana pitkä sivuseinä ja kaksi puolikasta päätyseinää. 

Kasvien kastelu on vienyt myös melkoisen paljon aikaa, tämä liittynee kyllä enemmän kasvimaa-puolen hommiin, kun perennoja en ole juurikaan kastellut. Paitsi jos alkavat näyttämään nuuntuneilta. Toki kesäkukkaruukut vaativat myös osansa kastelusta. Olen käyttänyt jo aikaa sitten pihalla olevan sadevesikaivon tyhjäksi. Alkujaan siellä taisi olla metrin parin syvyydeltä vettä.

Sadevesikaivo on jonkun kallioon aikoinaan louhima monttu. Kaivon ympäristö on vielä täysin keskeneräinen. Pientä suunnitelmaa on, että kaivolle voisi tehdä kunnollisen kaivonkannen ja muurata kivistä reunus ym. Lopuksi vielä jotain istutuksia ympärille. Fiksua olisi myös johtaa katolta tulevat vedet tänne kaivoon. Mikään näistä ei kuitenkaan ole vielä tämän vuoden projekteja.

Kaivo näyttää nyt melko vaatimattomalta. Ympärilläkin
kasvaa lähinnä rikkaruohoja.

Kaivo on melko syvä ja meillä on käytössä uppopumppu
veden pumppaamiseen. Pahoittelen huonoa kuvaa,
kaivossa oli melko pimeää.

Kattoremonttikin on edelleen kesken. Vihdoin saatiin kuitenkin siivottua vähän ylimääräistä pois pihalta, kuten viime syksystä lojuneet vanhat kattotiilet. Niiden kanssa sain paljon apua, kun löytyi halukas hakemaan ne itselleen kukkapenkkien reunoiksi. Piha tyhjeni kertaheitolla. Tästä innostuneena siistin altaalle menevän polun vanhaa kiveystä ja tein sen ja nurmikon rajaan matalan kivimuurin. Samalla tuli keksittyä käyttöä pihalla lojuville lyhyille lankuille. Tein niistä ja parista männynpölkystä penkin polun reunaan.

Joutopuusta rakennettu penkki. Lankuista pitäisi vielä sahata ylimääräiset pois, mutta moottorisaha päätti taas temppuilla. Jos ei seuraavallakaan yrityksellä käynnisty, pitänee tyytyä käsisahaan. Suunnittelin myös että käsittelisin Lankkujen pinnat puuöljyllä, vaikka onhan tuollainen harmahtunut puu itsessäänkin kivan näköinen.

Tässä olisi kovasti myös suunnitelmia uusien kasvien istuttamisesta ja vanhojen siirtämisestä paremmille paikoille ja uusien kukkapenkkien perustamisia, mutta niitä varten paras odottaa, että tämä kuivuus joskus loppuu. Ennustetut sateet eivät nyt näytä tulevan. Helle sen sijaan jatkuu, joten kuivuuteen ei ihan pian ole tulossa helpotusta. Pieniä sadekuuroja on ollut tällä suunnalla liikkeellä, mutta kaikki ovat menneet ohi.

Liljat ei voi hyvin

Varjoliljan kukinta alkaa olemaan jo ohi, niin nyt vuorossa on värililjat. Tämän Yellow County värililjan ensimmäiset kukat havaitsin eilen.

Värililja 'Yellow County'. Taustalla jo kukintansa lopettanutta vaaleanpunaista varjoliljaa.

Courier värililjassa aukeni jo viime viikolla ensimmäinen kukka. Kovin montaa muuta kukkaa ei niistä ei ole tulossa. Nämä hankin toissa keväänä. En ole kovin ihastunut näiden väriin. Ostaessani luulin näiden olevan puhtaanvalkoisia, jossa vähän vihreää, niinkuin kuvissa näyttivät olevan. Melko valkoiselta näyttää tässä ottamassanikin kuvassa, mutta ovat oikeasti sellaisia hailakan keltaisia. Ei ole mitenkään kaunis tai pirteä väri vaan enemmänkin mitään sanomaton. Olen antanut näiden kuitenkin kasvaa siinä mihin istutin, mutta kovin paljoa ei harmita vaikkei kukinta tänä vuonna onnistukaan.

Värililja 'Courier'

Harmi vaan, että sama vaiva on muillakin liljoilla. Aluksi luulin että kyseessä on kuivuus, kun nuput kuivuvat ennen aukeamistaan. En ollut liljakukkoja havainnut, mutta en ollut niitä muistanut etsiäkään. Suurin osa nupuista on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän kuivuneita. Samaa on havaittavissa kahdessa eri paikassa eri liljalajikkeiden kohdalla. Tässä kuva kuivuneista nupuista. Lehtiäkin on vähän käyty nakertelemassa, mutta olen syyttänyt siitä etanoita. Ne ovat välillä turhan ahnaita. Viime vuonna söivät upean karpaattienkellopuskan täysin, vain kuivat rangat jäivät pystyyn.

Värililja 'Courier' kuihtuneet nuput

Liljakukkoja

Oikea syyllinen on kuitenkin ikävät liljakukot. Eilen näin sattumalta yhden sellaisen. Muita aikuisia en löytänyt, mutta munia ja ulostetta senkin edestä. Keräsin kaikki munat pois. Otin varuiksi koko liljan lehden, vaikka pelkkä munien liiskaminen olisi varmaan riittänyt. Munien lisäksi lehdiltä löytyi paljon liljakukon ulostetta. Nyt jälkikäteen opin että liljakukon toukat keräävät ulostetta päälleen. Täytynee siis kerätä ulostelehdetkin pois, siltä varalta että joukossa piilottelee toukkia.

Liljakukon ulostetta. Nämäkin kannattaa kerätä pois,
koska toukat keräävät ulostetta päälleen.

Liljakukon munia

Sadetilanne

Lopuksi pientä kiukuttelua säästä. Viime viikonlopulle luvattiin paljon sadetta. Iloitsin että vihdoin saadaan vähän helpotusta kuivuuteen. Vielä mitä, sama kuivuus jatkuu entistä pahempana, viikonlopun kokonaissademäärä jäi vaivaiseen neljään milliin. Kun taas vanhempieni luona (noin 30km linnuntietä) oli samassa ajassa satanut 70mm! Tämä on jo epäreilua. Lisäksi lupailee koko viikon jatkuvaa hellettä. Pientä toivoa sateista on taas loppuviikosta.

Kuivuudesta huolimatta nautitaan helteistä ja ihanista kesäkeleistä. Mukavaa alkanutta viikkoa.

Omaa satoa (ensimmäiset tänä vuonna)

Ensiksi kaunistukseksi kuva kukkivasta tarha-alpista. Ihastuin tähän kukkaan heti kun näin sellaisen. Tarha-alpi kukkii runsaansti ihanan pirteän keltaisilla kukilla. Huonona puolena on, että se on innokas leviäminen juurirönsyillä. Tämäkin oli vielä viime kesänä pieni alku. Olen suunitellut siirtää sen muiden suunnitelmien alta pois parempaan paikkaan. Sellaiseen missä se ei heti valloita koko kukkapenkkiä. Jostain taisin lukea että tarha-alpi sietää kuivuutta tosi hyvin. Saattaa pärjätä jopa koivun juurella. Koivun juurelle en kuitenkaan sitä ole siirtämässä, mutta vaahteran juurelle ehkäpä.

Tarha-alpin kukinta on alkanut, ei taida olla kuitenkaan vielä parhaassa kukassa.

Sitten se mitä tulin kertomaan, eli keräsin tänään kasvihuoneesta ensimmäisen sadon! Yksi epämuodostunut tomaatti ja yksi kasvihuonekurkku. Melkoinen tuuri, että molemmat aloittivat satokauden samana päivänä. Näistä jo saa salatin aikaisaksi kunhan hakee kasvimaalta salaatinlehtiä. Mukava kun kauppareissujen ostoslista saatiin lyhenemään.

Oman kasvihuoneen satoa

Kurkut kasvasvat hurjaa vauhtia, monta on jo tuloillaan lisää. Kohta voi olla kurkkuja ja tomaatteja yli omien tarpeiden. Mutta sehän on vain positiivinen ongelma.

Mukavaa loppuviikkoa. Yritetään nauttia auringosta ja helteestä vielä kun kesää riittää.

Värin vaihtoa

Kruunuvuokot oli viime vuonna yksi minun suosikkikukista. Tänä vuonna istutin mukulat viime vuodesta poiketen suoraan ulos. Kuivuus varmaan on tehnyt sen että kasvu on ollut kovin hidasta. Valkoiset kruunuvuokot kukkivat muutamalla kukalla jo viikko pari sitten. Nyt kukkia on tulossa lisää. Samoin värilliset kruunuvuokot ovat nyt avanneet ensimmäiset kukat. Kovin sinisen sävyisiä ovat nämä ensimmäiset, mutta ihania. Viime vuoden kaltaista kukintaa ei ainakaan vielä ole havaittavissa, vaan kukat aukenevat harvakseltaan.

Värillisten kruunuvuokkojen ensimmäiset kukat. Hiukan tumma kuva, mutta väri ei tullut muuten
oikein.

Huomasin myös, että iisoppi näytti hassun väriseltä. Se on pieneltä osalta vaihtanut väriä sinisestä vaaleanpunaiseksi. Toki todennäköisempää on että uusista siemenistä on kasvanut vaaleanpunaisia kukkia tekeviä taimia, kuin että sama kasvi olisi oikeasti vaihtanut väriä. Ainakin luulisin näin. En tiedä pitäisikö antaa kasvaa näin, vai yrittäisinkö erotella vaaleanpunaisen erikseen eri paikkaan kasvamaan. Ehkä se olisi selkeämpää. vaikka on kyllä iso homma, sen verran yhdessä kasassa kasvavat.

Iisoppi. Reunalle on ilmestynyt vaaleanpunaisia kukkia.

Kesäisiä kuulumisia

Kuivuus jatkuu, vaikka sadetta onkin saatu muutamana päivänä. Monen kukan kukinta jää, ainakin viime vuoteen nähden, kovin lyhyeksi. Pioneista 'Karl Rosenfield' kukkii edelleen upeasti, vaikka sade kaatoikin osan kukista tuista huolimatta. Pihajasmikkeet ovat myös täydessä kukassa ja tuoksuvat upeasti.

Kiinanpioni 'Karl Rosenfield' Vieressä ja takana pihajasmikepensaita

Sormustinkukat ovat levinneet parissa vuodessa hurjasti. Kukkivathan ne upeasti, mutta täytynee leikata suurin osa kukkavarsista kukinnan jälkeen pois, kun en toivo niiden valloittavan koko kukkapenkkiä.

Sormustinkukat uhkaavat levitä laajalle.

Myös kasvimaalla on kuivaa. Kurkku, kurpitsa, sokerimaissi ja latva-artisokka penkkiä olen kastellut ahkerimmin, ja kattanut sitä ruohosilpulla. Tämä on ainoa kasvimaan penkeistä, joka kasvaa hyvin. Penkki taisi tulla liian täyteen, mutta kaikka näyttävät ainakin toistaiseksi vielä viihtyvän. Kesäkurpitsasta olen saanut jo ensimmäisen sadonkin.

Tämä penkki on liiankin täynnä. Taustalla lisäksi ämpäreissä kasvavia, jotka eivät enää mahtuneet kasvihuoneeseen.

Perunat ja salaatit taasen eivät vaikuta kuukauteen juuri kasvaneen.

Perunat eivät kasva. Toivotaan että maan alla on silti ollut kasvua.

Kasvihuoneessa ei kuivuus kiusaa, mutta kyllä sinne on vettä saanut viedä! Edelleenkin se on aivan liian täynnä, vaikka osan kasveista veinkin jo ulos. Tomaateissa ja paprikoissa on paljon raakileita ja ensimmäiset kasvihuonekurkutkin vaikuttaisivat alkavan tekemään kurkkuja. Kovin on malttamaton olo, kun tuntuu ettei mikään kuitenkaan edisty nopeasti.

Kasvihuoneessa on tungosta

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kuivaa on

Vaikka olenkin kesäihmisiä ja nautin auringosta (paljon!), nyt alkaa jo kaipaamaan vesisadetta. Viikko sitten maanantai aamulla näytti lupaavalta, satoi hiukan, vesimittari tosin paljasti, että sadetta tuli ehkä 0,2mm. Seuraavana yönä satoi sentään 10mm. Sekään ei riittänyt mihinkään, paljon lisää tarvittaisiin. Jopa nurmikko on kuivimmista kohdista ollut jo pitkään kuolleena. Tälle viikolle lupailee taas hiukan sadepäiviä, etenkin loppuviikolle (juhannukselle, yllätys yllätys). Katsotaan miten käy, en tällä kertaan edes aijo harmitella vaikka juhannuksena sataisi.

Kivikkosuopayrtti ei liity tekstiin, mutta se sattuu kukkimaan nätisti juuri nyt. Näitä oli viime
kesänä kaksi, mutta toinen ei selvinnyt talvesta. Tälle jäljelle jääneelle pitäisi keksiä uusi
paikka, kun tähän tilalle on tulossa kissoille ulkotarha.

Keväällä istuttamillani siemenistä kasvattamillani pienillä perennan taimilla ei ole ollut mitään mahdollisuuksia. Suurin osa on jo kuollut, vaikka olenkin yrittänyt niitä kastella. Onneksi en ole ehtinyt kaikkia taimia vielä istuttaa, joten säästelen niitä nyt siihen, että tämä kuivuus loppuu. Jos ja kun se joskus loppuu!

Viime vuotiset tai vanhemmat perennat tuntuvat selviävän jopa tästä kuivuudesta. Joitain yksittäisiä olen kastellut, silloin kun näyttävät sitä tarvitsevan. Kasvimaalla kasvu on vaikuttanut olevan hyvin hidasta, täytyisi kai sielläkin kastella enemmän. Perunatkin multasin vasta nyt. Ei olla ehditty vielä hakea kärrillistä multaa, joten käytin multaamiseen 4 mustamulta säkkiä.

Perunoiden multaus tehty kaupan mustallamullala. Kuvasta näkee hyvin kuinka kuivaa maa kasvimaan penkkien ympärillä on. Perunoiden seurana kasvaa muutama edellisvuoden porkkana ja purjo. En ole raaskinut kitkeä niitä pois. Purjo voi jopa olla käyttökelpoistakin, en vain juurikaan käytä sipulikasveja ruoanlaitoissa, joten ovat toistaiseksi saaneet kasvaa rauhassa.

Kasvihuoneessa puolestaan oikein rehottaa. Kuvittelin vähän hillinneeni itseäni, mutta ilmeisesti meni pieleen! En ymmärrä miten saan kaiken mahtumaan kasvihuoneeseen, kun ne tuosta vähän vielä kasvavat. Jo nyt alkaa olemaan melko heikosti liikkumatilaa. Ainoastaan kasvihuonekurkut ovat hiukan huonommalla tolalla. Ne ovat kärsineet mm kissojen käsissä (tai tassuissa). Siksi kylvin 2 viikkoa sitten vielä jokusen lisää. Uudet saattavat kasvaa vanhoista ohi, sen verran huonoa niiden kasvu nyt on. Kokeilin myös kasvihuonekurkun pistokkaiden juurruttamista. Eivät ole ainakaan vielä kuolleet ja toisessa näkyy jo uutta kasvua. Samalla laitoin muutamat melonin siemenet multaan. Ensimmäiset eivät jostain syystä itäneet. Saa nähdä ehtivätkö vielä tekemään satoa. Tällä kertaa sentään itivät nopeasti,

Tässä olen jo yrittänyt vähän järjestellä kasveja, mutta kaikille ei ole vieläkään omia paikkoja. Keskelle kiinnitin säleikön, siihen tulee kurkun taimet kasvamaan ympärille, kunhan vähän vielä kasvavat suuremmiksi, että alkavat kiipeilemään.

Huhtikuussa kasvihuoneeseen kyvämäni kasvit joutuivat nyt ulos. Salaatti ja rucola olikin jo päässyt ylikasvaneeksi. Kurpitsa 'Banana Pink' ei kuulu tähän porukkaan, mutta joutui ulos suuren kokonsa takia. Eiköhän se näissä lämpotiloissa ulkonakin pärjää.

Mukavaa alkanutta viikkoa! Toivottavasti ennustukset toteutuu ja sataa vettä!

Kuusi kuvaa kesästä 2017

Multaa ja mukuloita blogin Piparminttu haastoi minut Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Täytynee tunnustaa, että siinä mielessä tämä on haastava haaste, koska viime vuonna en vielä blogia pitänyt, niin en myöskään ole ottanut kuvia sitä silmällä pitäen. Erilaisia pihatyökuvia löytyisi kyllä, mutta koen että haasteen tarkoituksena on piristää keskellä talvea, joten yritin etsiä vähän värikkäämpiä kuvia. Lisähaastetta tuo myös se että suurin osa kukkapenkeistä oli viime vuonna vielä melko vaiheessa. Kuten on edelleenkin.

Kevään ensimmäiset väriläiskät olivat krookukset. Tulppaaneja sai sen jälkeen odottaa vielä kauan. Olin muutamia sipuleita istuttanut edellisenä syksynä, mutta koska keväästä ja alkukesästä kukkapenkit näyttivät vielä näin tyhjiltä, hankin kaikenlaisia erilaisia sipuleita ja mukuloita viime syksynä arviolta noin 400kpl lisää! Innolla odotan ensi kevättä.

Tulppaanit kesäkuun alussa 2017. Tumma taitaa olla 'Queen of Night' 

Samasta kukkapenkissä heinäkuussa löytyi jo muitakin kukkia. Tässä ketohärkki. Luulin, ensiksi tätä hopeahärkiksi, joka ei kuitenkaan ollut hopeinen. Etenkin kun luin, että hopeahärkin hopeinen väri pysyy ainoastaan auringossa, kalkitussa ja vähäravinteisessa maassa.

Ketohärkin alut löysin pihan reunalta kivimuurin päältä kesällä 2016, jossa se kituutti niin harvana, etten tunnistanut koko kasvia ennen ensimmäistä kukkaa ja kukkiakin oli todella vähän. Parempaa maahan päästyään se on ruvennut kukoistamaan. Ketohärkki ja hopeahärkki voivat myös risteytyä keskenään, joten aina tarkka lajintunnistus ei ole edes mahdollista.
Taustalta pilkistää purppurapikkusydän, joka viileänä kesänä kukki ihan koko kesän!

Ketohärkki

Samassa kukkapenkissä kukki heinäkuun lopulla myös valkoinen kurjenkello ja vaaleanpunainen myskimalva (jonka joukkoon oli eksynyt myös jokunen valkoinen kukka). Vasemmalla siperiankurjenmiekka on jo lopettanut kukkimisen ja oikealla sinipellavan pääkukinta on jo ohi. Sinipellava kyllä kukki jokusella kukalla vielä koko loppu kesän, mutta upeimmillaan se oli kesä-heinäkuun vaihteessa. Ensi kesänä kokeilen leikata sen matalaksi pääkukinnan jälkeen, jos vaikka tulisi uusi samanlainen kukinta. Tähän penkkiin täytyy myös saada lisää värikkyyttä, vaikka tavoitteena onkin pitää värimaailma samana: pinkki, vaaleanpunainen, valkoinen ja sininen.

Kurjenkello, sinipellava ja myskimalva 

Toisaalla pihalla kukki heinäkuussa myös ketoneilikka 'Arctic Fire'. Ostin sen kesällä 2016 ruukkukukkana tajuamatta edes, että kyseessä oli perenna. Talvehtiminen oli iloinen yllätys. Melkoisesti on mättään koko kasvanut sen jälkeen. Tämän siirsin alkukesästä uuteen paikkaan. Ei häirinnyt kukintaa.

Ketoneilikka 'Arctic Fire'

Myös pihalla alkuperäisinä kasvaneet kaksi isoa kiinanpionia kukkivat upeasti ja pitkään. Ovat ilmeisesti yli 10v vanhoja. Oletettavasti lajike on Karl Rosenfield.

Kiinanpioni 'Karl Rosenfield' 

Etupihalle autopaikan vierelle on suunnitelmissa kasvattaa kukkiva aidanne päivänliljoista. Alkukesästä istutin monia niiden juurakoita, mutta silti "aidanne" oli varsin harva. Jokunen päivänlilja ehti heinä-elokuussa ilahduttaa kukillaan. Penkin täytteeksi hankin, ainakin nyt ensimmäisille vuosille muutaman kuukausimansikan. Tähän istutin myös tulppaanin ja narsissin sipuleita alkukesää ilahduttamaan,

Päivänlilja ja kuukausimansikka

Sen verran monella tämä haaste on jo kiertänyt, etten enää uskallaudu ketään tiettyä haastamaan. Tästä lähtee siis avoin haaste: Mikäli tätä lukee joku joka ei ole haastetta vielä saanut, niin haastan sinut mukaan.

EDIT: Korjattu hopeahärkki ketohärkiksi.