Karpaattienkellomysteeri ratkesi

Kirjoitttelin aikaisemmin tänä vuonna ja viime vuonna karpaattienkellomysteeristä. Eli siis taimesta, jonka olin kasvattanut ostamistani karpaattienkellon siemenistä. Taimi ei kuitenkaan näyttänyt yhtään karpaattienkellolta. Tässä vanhat kirjoitukset:

• Viime kesän karpaattienkellomysteeri
• Hidasta kasvua?

Asia ratkesi jo kesäkuussa, kasvin alkaessa kukkimaan tunnistin sen oitin maariankelloksi. Niitä kasvaa minulla muuallakin, mutta jostain syystä taimi näytti sen verran erilaiselta, etten tunnistanut sitä ennen kukintaa.

Yritin myös kylvää samoja siemeniä uudelleen keväällä, että näkisin kasvaako kaikista maariankelloja, vai oliko tämä vain yksittäinen väärä siemen joukossa. Olen merkinnyt itselleni, että siemenet olisivat itäneet, mutta taimea/taimia en muista. Ehkä olen tehnyt merkinnöissä virheen tai sitten taimi kuoli pienenä, ja unohdin merkitä sen. Yhtä kaikki uusi yritys taas ensi keväänä.

Maariankello kukassa 25.6.2019. Pahoittelen hiukan epätarkkaa kuvaa.

Maariankello, Campanula medium

Maariankello on kaksivuotinen kellokasvi, joka kukkii vasta toisena vuotena. Sen pitäisi kylväytyä itsestään helposti ja muodostaa näin pysyvä kasvusto. Minulla nämä jostain syystä kylväytyvät kuitenkin melko huonosti, yleensä vuosittain kasvaa/kukkii vain 1 taimi.  Pitäneekin yrittää siirtää kasvupaikkaa, voi olla että maariankellolle ei sormustinkukkien ja perennojen välissä ole enää tarpeeksi tilaa. 

Korkeus: 40-80 cm
Väri: Violetti, valkoinen tai vaaleanpunainen

Kukinta: kesä-elokuu
Kasvupaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen
Talvenkestävyys: melko kestävä
Kasvualusta: tuore, ravinteikas ja runsasmultainen, ilmeisesti pärjää myös kuivahkossa maassa

Tässä toisessa paikkaa kasvava valkoinen maariankello. Kuva: 6.7.2019

Huomasin, että varsien leikkaus kukinnan jälkeen saattaa aiheuttaa uuden paljon pienemmän kukinnan syksyllä. Leikkauksen idea oli kylläkin testata elävätkö nämä pidempään kuin 2 vuotta, jos ei anna tehdä siemeniä (sama toimii ainakin salkoruusulla).

Mukavaa alkanutta viikkoa!

EDIT: lisätty toinen kuva

Viime kesän karpaattienkellomysteeri

Puutarha on paksun lumen peitossa joten pieni paluu kesään on paikallaan.

Kirjoittelin viime toukokuussa siemenistä kasvattamiin taimiini liittyvästä karpaattienkellomysteeristä. Olettu karpaattienkello "Blaun" -taimi kun ei muistuta juuri ollenkaan karpaattienkelloa. Kasvi on todella paljon rotevampi kuin muut karpaattienkelloni. Vanha juttu löytyy täältä: Hidasta kasvua?

Tämä mysteeri ei ratkennut vielä viime kesänä, kasvi ei kerennyt kukkimaan. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jokin kellokukka se on. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta eri karpaattienkellolajikkeista, niin en osaa sanoa voisiko niillä olla näin isoja eroja. Se "perus" karpaattienkello on ainakin kovin erilainen tähän reheväkasvuiseen kasviin verrattuna.

Karpaattienkello "Blaun" siemenistä kasvoi kesän aikana tällainen kasvi. Valitettavasti vain yksi siemen iti, niin en voi verrata muihin. Vasemmalla näkyy laventelia (joka talvehti ensimmäisen talven ulkona, toivotaan että talvehtii myös tämän talven) ja oikealla purppurapikkusydäntä.

Kasvia kuvatessa kerkesin jo pelästymään, että kyseessä on joku helposti juurista leviävä kellokukka, koska löysin parinkymmenen sentin päästä pari pienempää taimea. Taimien lehtien tarkemman tutkailun tuloksena tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei välttämättä ole samaa kasvia. Lehtien reunat eivät ole aivan yhtä aaltoilevat. Tosin jos eivät ole samaa kasvia, niin sitten en tiedä mitä ovat.

Vieressä kasvaa myös valkoista kurjenkelloa, mutta en tiedä miltä kurjenkellon taimien lehdet näyttävät. "Aikuisen" kasvin lehdet ovat huomattavasti kapeammat/heinämäisemmät.

Tämänkin kasvin kohdalla joudun ilmeisesti odottamaan ensi kesää, mikä tästä kehittyy. Onko samaa kasvia kuin yllä oleva vai onko kyseessä jonkin muun kasvin siementaimi.

Keväällä laitan "Blaun" siemeniä vielä uudestaan kasvamaan. Jännä nähdä itävätkö loputkin siemenet samanlaisina taimina.

Samaten jos tuo viime kevään kasvi selviää ensimmäisestä talvestaan, sen pitäisi kukkia ensi kesänä. Toivottavasti silloin saadaan ratkaisu tähän mysteeriin.

Hidasta kasvua?

Koko alkukevät on mennyt ihmetellessä miten kaikki kasvaa niin hitaasti. Tänään vasta tajusin miettiä, kasvaako sittenkään? Viime vuona taimet oli hurjan kokoisia viedessäni ne kasvihuoneeseen. Tomaateissa oli jo kukkia ja kurkkukin kiipeili melkeimpä verhoja pitkin. Mutta sehän oli vasta kesäkuun puolessa välissä, kun uskalsin kasvit viedä kasvihuoneeseen.

Tänä vuonna taimet ovat olleet kasvihuoneessa jo parisen viikkoa. Nyt kasvihuone alkaa olemaan jo täynnä. Osa tosin on taimia, jotka odottavat ulos istuttamista. Pienillä taimilla on kuitenkin vielä kuukausi aikaa kiriä viime vuoden kokoon. On hyvin todennäköistä että niin käy.

Kasvihuoneessa on kaaos. Näitä pitäisi jo vähän järjestellä-

Virittelin tänään ensimmäisiä tukinaruja kasvihuoneen kattoon, vaikka odotan tomaattejen istuttamista ämpäreihin, ennenkuin tuen ne naruilla. Toistaiseksi kepit saavat riittää. Pari isointa tomaattia pääsi jo ämpäriinkin. Pienemmille taimille taas vaihdoin vasta isommat taimiruukut.

Istutin myös ensimäisen kasvattamani perennantaimen ulos. Samalla ihastelin upean rotevaa taimea. Miten se noin hyvin on kasvanut? Kylvin karpaattienkello 'Blau' siemeniä vain muutaman, mutta ainoastaan 1 iti. Taimi on päässyt kasvamaan varsin hyvin, vaikken ole sitä edes koulinut.

Karpaattienkello 'Blau'

Olen yrittänyt etsiä sinisiä karpaattien kelloja. En tarkoita niitä perus violetteja, mitä ne yleensä on vaan enemmän taivaan sinisiä. En ole vieläkään ihan varma onko sellaisia edes olemassa muuta kuin kuvissa. Ja kuvissa voi värit vääristyä. Olen kuitenkin nähnyt sen verran kivan värisiä kuvia, että olen yrittänyt etsiä niitä itselleni. Edellisvuoden siemenet osoittautuvat vääristävästä siemenpakkauksen kuvasta huolimatta violeteiksi. Tämä karpaattienkellotaimi on uusi yritys. Tämän pitäisi olla väriltään syvän sininen.

Sen verran erilaiselta näyttää tämä taimi aikaisempiin verrattuna, että on ainakin eri lajiketta. Vähän epäilen ettei ole edes karpaattien kello. Eiköhän se pian selviä.

Kevään pilkahduksia

Laitetaanpa kevään kunniaksi viimeviikkoisia kuvia, koska nyt kaikki on uuden lumen alla! Toki eiköhän se uusi lumi nopeasti sula (ja toivottavasti myös vanha) kun lämpötilat alkavat ennustusten mukaan vihdoin vähän nousemaan.

Myskimalvan, kurjenkellon ja vuorenkilven vihreitä lehtiä pilkotti jo lumen alta. Samoin etupihan autopaikan kivimuurin päällä kasvavia kivikkokukkia.

Vuorenkilpeä näkyi jo lumen alta

Myskimalvan vihreitä lehtiä pilkotti jo lumen alta

Myös lumen alla suojassa olevasta alppiruususta näkyi yksi oksan pää. Tämän pelastin viime kesänä siskoni pihalta lehtikasasta. Ilmeisesti oli haravointijätteen mukana kulkeutunut oksanpätkä, joka oli alkanut juurtumaan. Juuret eivät kuitenkaan ylettyneet kunnon maahan asti, vaan alppiruusu lähti mukaani kun varresta sitä vähän nostin.

Alppiruusu kasvaa vielä melko maanmyötäisesti ja on ollut talven lumen alla suojassa. Nyt siitä pilkotti ensimmäinen oksanpää, jonka suojasin uudelleen lumen alle ja lisää lunta satoi vielä päälle.

Iloitsen kevään edistymisen lisäksi siitä, että taisin perustaa kasvimaan ainakin sen suhteen oikeaan paikkaan, että sieltä näyttäisi sulavan lumi ensimmäisenä.

Kasvimaa 1.4.2018. Pälvipaikkoja alkaa jo näkymään vaikka muu piha on ihan lumen peitossa.

Kuusi kuvaa kesästä 2017

Multaa ja mukuloita blogin Piparminttu haastoi minut Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Täytynee tunnustaa, että siinä mielessä tämä on haastava haaste, koska viime vuonna en vielä blogia pitänyt, niin en myöskään ole ottanut kuvia sitä silmällä pitäen. Erilaisia pihatyökuvia löytyisi kyllä, mutta koen että haasteen tarkoituksena on piristää keskellä talvea, joten yritin etsiä vähän värikkäämpiä kuvia. Lisähaastetta tuo myös se että suurin osa kukkapenkeistä oli viime vuonna vielä melko vaiheessa. Kuten on edelleenkin.

Kevään ensimmäiset väriläiskät olivat krookukset. Tulppaaneja sai sen jälkeen odottaa vielä kauan. Olin muutamia sipuleita istuttanut edellisenä syksynä, mutta koska keväästä ja alkukesästä kukkapenkit näyttivät vielä näin tyhjiltä, hankin kaikenlaisia erilaisia sipuleita ja mukuloita viime syksynä arviolta noin 400kpl lisää! Innolla odotan ensi kevättä.

Tulppaanit kesäkuun alussa 2017. Tumma taitaa olla 'Queen of Night' 

Samasta kukkapenkissä heinäkuussa löytyi jo muitakin kukkia. Tässä ketohärkki. Luulin, ensiksi tätä hopeahärkiksi, joka ei kuitenkaan ollut hopeinen. Etenkin kun luin, että hopeahärkin hopeinen väri pysyy ainoastaan auringossa, kalkitussa ja vähäravinteisessa maassa.

Ketohärkin alut löysin pihan reunalta kivimuurin päältä kesällä 2016, jossa se kituutti niin harvana, etten tunnistanut koko kasvia ennen ensimmäistä kukkaa ja kukkiakin oli todella vähän. Parempaa maahan päästyään se on ruvennut kukoistamaan. Ketohärkki ja hopeahärkki voivat myös risteytyä keskenään, joten aina tarkka lajintunnistus ei ole edes mahdollista.
Taustalta pilkistää purppurapikkusydän, joka viileänä kesänä kukki ihan koko kesän!

Ketohärkki

Samassa kukkapenkissä kukki heinäkuun lopulla myös valkoinen kurjenkello ja vaaleanpunainen myskimalva (jonka joukkoon oli eksynyt myös jokunen valkoinen kukka). Vasemmalla siperiankurjenmiekka on jo lopettanut kukkimisen ja oikealla sinipellavan pääkukinta on jo ohi. Sinipellava kyllä kukki jokusella kukalla vielä koko loppu kesän, mutta upeimmillaan se oli kesä-heinäkuun vaihteessa. Ensi kesänä kokeilen leikata sen matalaksi pääkukinnan jälkeen, jos vaikka tulisi uusi samanlainen kukinta. Tähän penkkiin täytyy myös saada lisää värikkyyttä, vaikka tavoitteena onkin pitää värimaailma samana: pinkki, vaaleanpunainen, valkoinen ja sininen.

Kurjenkello, sinipellava ja myskimalva 

Toisaalla pihalla kukki heinäkuussa myös ketoneilikka 'Arctic Fire'. Ostin sen kesällä 2016 ruukkukukkana tajuamatta edes, että kyseessä oli perenna. Talvehtiminen oli iloinen yllätys. Melkoisesti on mättään koko kasvanut sen jälkeen. Tämän siirsin alkukesästä uuteen paikkaan. Ei häirinnyt kukintaa.

Ketoneilikka 'Arctic Fire'

Myös pihalla alkuperäisinä kasvaneet kaksi isoa kiinanpionia kukkivat upeasti ja pitkään. Ovat ilmeisesti yli 10v vanhoja. Oletettavasti lajike on Karl Rosenfield.

Kiinanpioni 'Karl Rosenfield' 

Etupihalle autopaikan vierelle on suunnitelmissa kasvattaa kukkiva aidanne päivänliljoista. Alkukesästä istutin monia niiden juurakoita, mutta silti "aidanne" oli varsin harva. Jokunen päivänlilja ehti heinä-elokuussa ilahduttaa kukillaan. Penkin täytteeksi hankin, ainakin nyt ensimmäisille vuosille muutaman kuukausimansikan. Tähän istutin myös tulppaanin ja narsissin sipuleita alkukesää ilahduttamaan,

Päivänlilja ja kuukausimansikka

Sen verran monella tämä haaste on jo kiertänyt, etten enää uskallaudu ketään tiettyä haastamaan. Tästä lähtee siis avoin haaste: Mikäli tätä lukee joku joka ei ole haastetta vielä saanut, niin haastan sinut mukaan.

EDIT: Korjattu hopeahärkki ketohärkiksi.