Omenapuun pelastamisyritys - tilannepäivitys

Kirjoitin kesäkuun alussa, että löysin omenapuun, jonka juuret myyrät olivat syöneet lähes täysin. Linkki. Päätin yrittää pelastaa puun vaikken kovin optimistinen ollutkaan.

1. Tapa

Laitoin omenapuun juurtumaan ruukkuun viileään autotalliin. Leikkasin puusta myös latvan ja oksia, jotta vedentarve ei olisi niin suuri. Näin jälkiviisaana, latvan leikkaus ei ehkä ollut järkevää, olisi pitänyt karsia vain enenemmän oksia.

Jo parin viikon päästä omenapuu alkoi näyttämään elonmerkkejä.

Kuukauden päästä näytti, että omenapuu selviää. Kosteana pysyneen mullan pintaan oli kasvanut uusia juuria. Peitin ne kevyesti ja nostin puun pois autotallista melko varjoiseen paikkaan.

1,5kk ruukkuun istutuksesta: uusia juuria on jo kivasti.  

Heinäkuun lopulla päätin istuttaa puun isompaan ruukkuun. Tosin kaikki isommat ruukut näyttivät olevan kasvihuoneessa varattuina, joten multasäkki sai kelvata. 

Puu sai lisämultaa ja hyvältä näyttää

En ole vielä osannut päättää, pitäisikö puu vielä istuttaa maahan ennen talvea, vai antaa kasvaa ruukussa/pussissa ja istuttaa vasta keväällä? Mitä mieltä olette?

Isoin ongelma on nyt mihin tämän puun istutan.

2. Tapa

Tein ensimmäistä kertaa ikinä omenapuusta karsimistani oksista oksavartteita vanhaan omenapuuhumme. Lähtötilanne ei ollut hyvä, koska kärsineen omenapuun oksat olivat selvästi kuivuneita. Myöskin lehdet olivat alkaneet avautua (varteoksissa pitäisi olla vasta silmut).

Laitoin vartteiden suojaksi reijälliset muovipussit ehkäisemään kuivumista. Kuva otettu pari päivää varttamisen
jälkeen. 

Vartteet sinnittelivät pitkään, mutta nyt lopputulos vaikuttaisi nyt selvältä. Ainoastaan 1/4:stä onnistui. Loput 3 ovat kuivuneet. Annan niidenkin kuitenkin olla ensi kevääseen, jolloin varmistan ovatko täysin kuolleet. Onneksi yksi vartteista vaikuttaa varsin elinvoimaiselta, siihen on tullut jo kunnon kokoiset lehdet.

Toivotaan, että alkaa tekemään omenaa jokusen vuoden päästä. Pitää myös merkitä oksa jollain, jotta muistan missä eri lajiketta oleva oksa on!

Mukavaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa!

Omenapuun pelastamisyritys ja tulppaanikuulumisia

Kesä on hyvin aluillaan ja nyt jo pelottaa viime kesän kaltainen kuivuus. Maa senkun pöllyää ja sateet menevät vierestä ohi. Onneksi juhannus on tunnettu vesisateista ja kylmästä kelistä. Vaikken toki sellaistakaan toivo.

Muutamat tulppaanit jaksavat vielä kukkia, vaikka suurin osa on jo kuihtuneet

Tulppaaneja, lehtoakileija ja laukkoja

Viime kuussa ihmettelin keltaisiksi muuttuneita tulppaaneja. Osassa niistä keltainen väri jäi hiukan näkyviin loppuun asti, mutta osa muuttui myöhemmin puhtaan valko-punaisiksi, eli samanlaisiksi kuin aikaisimpinakin vuosina. Jännä vain etten muista näiden aikaisemmin muuttaneen väriään.

Tässä tulppaanissa oli keltainen vielä myöhemminkin hiukan näkyvissä, mutta kuvaan se ei halunnut tulla.
Eli näyttääkin ihan valko-punaiselta vaikkei sitä oikeasti ollut.

Tänään tuli muualla vastaan omenapuu, jonka juuret myyrä oli syönyt (onneksi niitä ei ole täällä näkynyt). Kuten kuvista näkyy, puu oli jo todella huonossa kunnossa, juuret lähes kokonaan syöty, mutta ei vaikuttanut vielä täysin kuolleelta.

Omenapuu "valkea kuulas" lähti maasta kevyesti nykäisemällä.  

Juuria ei ole juurikaan jäljellä, muutama tuollainen ihan pieni vain.

Päätin kuitenkin kokeilla saisinko puun pelastettua. Lehdetkään eivät olleet vielä avautuneet kunnolla hiirenkorville, juurivauriosta johtuen. Leikkasin puusta latvan ja yhden alemman oksankin pois ja istutin sen ruukkuun, jonka vien kellariin viileään. Jännä nähdä mitä käy, vaikken turhan toiveikas olekaan.

Päätin kokeilla pelastamista lisäksi toisellakin tavalla. Leikkasin parhaimman näköiset oksat latvasta ja vartoin ne vanhan omenapuun oksiin. Ideana hauska, että puussa kasvaisi toista lajiketta muutamassa oksassa, mutta tämänkään kohdalla en ole kovin toiveikas. Välineinä käytin mattoveitseä, haavasuoja-ainetta, elmukelmua ja teippiä. Hiukan siis sovellettuja välineitä, mutta isoin huolenaihe on kuitenkin se, että valkean kuulaan oksat vaikuttivat jo hiukan kuivahtaneilta. Laitoin näitä oksa-vartteita yhteensä neljä. Toivotaan että edes joku selviäisi. Tämä tosin on ensimmäinen varttamisyritykseni ja lähtökohdatkin olivat vähän huonot, joten saatan olla ylioptimistinen. Kiinnitin varte-oksiin (kiinnitys alkuperäisen puun puolelle) lisäksi muovipussit ehkäisemään haihtimista. Niihin reijät, että ilma vähän vaihtuu.

Kerron myöhemmin mitä näistä seuraa.

EDIT: tuo valko-punainen tulppaanilajike taitanee olla "Grand Perfection"

Talvinen maaliskuu

Helmikuussa tuntui että kevät tulee, oli lämmintä ja aurinkoista.  Taisi olla se somesta tuttu "fool's spring". Maaliskuun alkaessa talvi tuli takaisin, pakkasta on ollut pahimmillaan -16 astetta ja lunta on satanut monena päivänä. Toki on ollut kauniin aurinkoisiakin kelejä, mutta kylmää silti. Kevät sai siis kunnolla takapakkia.

Tässä pari kuvaa todistusaineistoksi lumitilanteesta. Pälvipaikat eivät ole laajenneet ollenkaan, osittain jopa peittyneet takaisin (minäkin avitin siinä, kun ajattelin suojella kasveja kovilta yöpakkasilta).

Omenapuiden leikkaus aloitettu, aika varovaisesti otin. Enää pitäisi houkutella E kaivamaan moottorisaha esiin,
niin saisi yhden isomman kesällä murtuneen oksan siistittyä.

Nyt sentään kevätkelit palaavat takaisin muutamaksi päiväksi. Kylmää on luvassa taas seuraavalle viikolle, mutta pidetään peukkuja, ettei ennusteet osu oikeaan.

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain haasteen Tuplasti terapiaa blogin Pirjolta. Tarkoituksena olisi muistella ja jakaa 5 kauden parasta puutarhamuistoa. Vaikka kesä loppui vasta äsken, tuntuu että siitä on jo paljon aikaa, ja muistojakin joutui hiukan kaivelemaan.

Omat vesimelonit ja melonit

Ensimmäinen on kuitenkin helppo ja tuli heti meileen: Sain kasvatettua ensimmäiset omat vesimelonit (jos kovin tarkkoja ollaan, niin oikeastaan toiset: monia vuosia sitten sain kasvatettua sisällä 2 alle tennispallon kokoista vesimelonia). Nämä tämän vuotiset, myöskin kaksi, olivat ensimmäiset järkevän kokoiset. Olivat myös todella hyvän makuisia ja uskomattoman mehukkaita. 

Vesimelonin alkuja elokuun alussa.

Myös cantaloupemelonin kasvatus onnistui jotenkin, mutta ne eivät olleet mikään makuelämys, koska toinen ehti ylikypsäksi asti ja toinen jäi vajaakasvuiseksi.

Kesän 2018 vesimeloni- ja cantaloupemelonisato.

Kevätkukat

Kevätkukkia ei sovi unohtaa, ne ovat joka keväinen ilo. Jo ensimmäiset piipot piristävät, itse kukista puhumattakaan. 

Krookus on yksi ihanimmista kevätkukista osittain juuri sen aikaisuuden takia. Tuovat
mukavasti väri muuten vielä niin värittömään pihaan, Keltaiset kulrasahramit olivat
myöhäisemmästä päästä ja kukkivat vasta huhtikuun viimisillä päivillä.

Omenapuun kukinta

Tänä vuonna omenapuut kukkivat poikkeuksellisen näyttävästi. Ihan tällaista kukintaa en muista muina vuosina nähneeni.

Omenapuiden kukinta oli hurjan runsas ja kaunis. Terälähtien alkaessa tippua, maa muuttui suorastaan valkoiseksi.

Ruska

Tämä vuosi oli poikkeuksellinen myös ruskan suhteen. Kuulin monen puhuvan, ettei vastaavaa ruskaa tai yhtä kirkkaita värejä ole aikaisempina syksyinä näkynyt. Omalla pihalla huikeaa ruskaelämystä ei tullut, mutta tästä sainkin innostuksen suunnitella uusia puu ja pensashankintoja keväälle, nimenomaan ruskaa ajatellen.

Kiiltotuhkapensas on syksyisin aina näyttävä. Tämä kannattaa hankkia pihalle ruskakasviksi.
Meillä tämä on pihan alkuperäiskasveja ja harvoja, joissa on kunnon ruskaväri. Lisää tällaisia.

Ruskaa lokakuussa 2018. Tässäkin väriä tuo pieni kiiltotuhkapensas. Vaahtera saa syksyisin upean keltaisen värin.

Sää

Viiminen olikin sitten vaikeampi. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että lähes parasta viime kesässä oli sää. Myönnetään, sadetta olisi voinut tulla enemmän, mutta sitä lukuunottamatta kesähän oli lähes täydellinen. Upeat ulkoilukelit ja pihalla pääsi puuhailemaan vaikka mitä. Kuumimmat päivät saattoi jättää auringossa loikoiluun, usein omalla pihalla, välillä muualla. Kukatkin kukkivat upeasti, vaikkakin lyhyesti. Edes rikkaruohoista ei ollut haittaa ja nurmikon leikkaaminen jäi todella vähäiseksi. Kasteluvettä toki kului enemmän kuin tarpeeksi.

Kesän 2018 lämpö, aurinkoisuus ja kuivuus on jäänyt hyvin mieleen. Tästäkin nurmikko selvisi,
kunhan hiukan sai vettä. 

Kesällä tuli nautittua auringosta muuallakin kuin omalla pihalla. Pieni herkuttelu kuuluu kuvaan.
Meri myöskin viilensi pahinta hellettä mukavasti. 

Haastan seuraavat blogit:

• Lappalainen etelässä
• Kukka & kaali
• Kivisen Vilman piha

Tämä haaste on alkujaan lähtöisin Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Tässä säännöt:

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
• Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Omenapuiden leikkaus

Pihallamme kasvaa kaksi ilmeisesti hyvin vanhaa omenapuuta, ovat ilmeisesti 50 luvulta. Puita ei oltu leikattu juurikaan moniin vuosiin. Viime keväällä aloitin puiden siistimisoperaation, jolloin joutui isompiakin oksia karsimaan. Nyt jatkoin siistimistä, aloitin pienempien oksien kanssa jo aiemmin keväällä.

Omenapuu pienen siistimisen jälkeen

Hommaa helpottamaan ostin varrellisen oksasleikkurin. Se oli ihana ostos. Tässä ihan ihmettelee miksi en ennen ole tällaisia hankkinut. Ehkä siksi että omenapuita leikataan korkeintaan kerran vuodessa ja silloinkin käyttö jää vähäiseksi. Nyt olen silti tyytyväinen että ostin nämä.

Tämä ylhäällä olevassa kuvassa näkyvä puu oli helppo tapaus. Monihaarainen puu on päässyt kasvamaan liian tiiviiksi. Tänä vuonna aattelin että karsin vain niitä oksia, joita oksaleikkureilla saa poikki, mutta pienen tarkkailun jälkeen kaksi isompaa oksaakin joutuu poistamaan. Kuten kuvasta näkee vasemmassa reunassa kasvaa useampi oksa ylöspäin melko tiiviisti. Niistä uloin sai lähteä. Oikella taas oli yksi oksa murtunut, joten se lyhennettiin murtuman alapuolelta.

E työn touhussa.

Valmista! Näyttäisi jo aika paljon paremmalta.

Toinen puista taas on joutunut kärsimään jo liikaakin. Ensin siitä sahattiin juuresta toinen haara kokonaan pois ja sitten viime keväänä jouduttiin karsimaan isoja osittain murtuneita oksia. Tänä talvella murtuneita on tullut taas lisää. Yksi oksa napsahti poikki jo alkusyksyllä. Joten isompia oksia en olisi halunnut poistaa enää ollenkaan, mutta koska tuuli ja lumi oli murtanut vielä yhden ison oksan, tarvin senkin kanssa E:n ja moottorisahan apua. Ongelma taitaa olla, että tämä puu kasvattaa todella isoja sivusuuntaan taipuvia oksia. Niitä olisi pitänyt keventää reilusti heti alkuunsa, mutta en silloin osannut ajatella että oksia alkaa tähän tahtiin murtumaan.

Tällainen toispuolinen rääpäle siitä jäi. Ainoassa kunnon oksassa on myös murtuneen oksanhaaran takia haava. Toivotaan että paranee.

Vähän jännitän selviääkö omenapuu tälläisestä rääkistä. Ei sillä ole enää jäljellä kuin yksi iso oksa, ja sekin on vahingoittunut oksanhaaran kohdalta. Viime vuonna puu alkoi kasvattamaan ylös runkoon yhtä uutta pientä oksaa. Toivon että samanlainen kasvuu jatku tämänkin leikkauksen jälkeen.

Ensi vuonna pitää antaa puiden levätä ja karsin vain pakollisia ja pieniä oksia.