Syys- ja kevätpuuhia samana päivänä

Lunta on satanut hiukan ja eilisestä vesisateesta huolimatta näyttää, että talvi alkaisi, ainakin vajaaksi viikoksi. Pakkasta luvataan pahimmillaan -12 astetta. Eilen totesin, että vesisateesta huolimatta oli aika mennä pihalle laittamaan loput kasvit talvisuojaan.

Daaliat

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, en ole kaivanut vielä daalian juurakoita maasta, vaan ovat olleet pihalla oman onnensa nojassa, kun kovia pakkasia ei ole näkynyt eikä kuulunut. Jätin ylöskaivamisen kuitenkin vähän liian myöhäiseksi. En viitsinyt etsiä lumen keskeltä kuin yhen juurakon, joka löytyi vielä pystyssä olevien varsien ansiosta helposti. Routaa näytti olevan vajaa 5cm, joten kaivaminenkaan ei ollut helppoa. Roudan alla itse juurakko vaikutti hyvältä. Ilmeisesti märästä ja satunnaisista pakkasista ei ole vielä ollut haittaa. Juurakko pääsi talouspaperin ja pavilaatikon suojissa autotalliin odottelemaan kevättä. En viitsinyt ottaa sitä sisälle kuivumaan, niinkuin yleensä. Huoneilmasta olisi saattanut tulla turhan iso lämpöshokki (vaikka en olekaan varma onko tämä haitallista juurakoille?)

Juuri ylös kaivettu daalian juurakko. Lajike saattaa olla "My Love".

Hopeavillakko ja lankaköynnös

Nämä kaksi ovat olleet talvetettavien kasvien luottokasveja. Eivät mene miksikään vaikka saavat hetkittäin enemmänkin pakkasta tai vaikka multa ehtisi jäätyä. Koska aikaisemmasta kokemuksesta, tiesin ettei näiden talvisäilöön laittamisella ole kiire, nämä ovat saaneet olla ruukuissa ulkosalla tähän asti. Nyt siirsin ruukut autotalliin. Hopeavillakko näytti varsin hyvältä edelleen. Lankaköynnös oli jo ehtinyt tiputtamaan suurimman osan lehdistää, mutta katsotaan miten käy.


Keväthomia

En pystynyt vastustamaan, kun näin kaupassa vuoden ensimmäiset tete-narsissit! Hintaa näillä oli enemmän kuin keväällä, joten tyydyin kahteen ruukkuun. Istutin nämä kuistille tulevaan laatikkoon. Kaveriksi pääsivä sisällä kituuttaneen lumikellot, jotka ostin jouluna, mutta eivät huoneilmassa alkaneetkaan kukkimaan. Koska epäilen, ettei sisällä myynnissä olleet narsissit tai lumikellotkaan ole vielä tottuneet pakkasiin, siirsin laatikon aluksi autotalliin. Haen sen sieltä pakkasten jälkeen kuistille, mikäli kelit muuttuvat ennustusten mukaisesti takaisin nollan tuntumaan.

Uutukaiset tete-narsissit ja sisältä pelastamani melko heikon näkäiset lumikellot. Hiukan lunta kostutukseksi.
Tässähän pääsee jo kevättunnelmiin.

Omituinen tammikuu 2020

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt pitkä tovi. Tänä aikana ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään ihmeempää. Loppuvuosi on muutoinkin puutarhurille se hiljaisin aika, ja etenkin viime loppuvuodesta tuntui, että kokoajan oli pimeää ja satoi vettä. Totuuden nimissä täytyy mainita, että kyllä luntakin satoi muutaman kerran, mutta ei se pitkään maassa viihtynyt. Aurinkoa hädintuskin näki koskaan.

Tämä muuttuu aina joulun jälkeen. Tai ainakin normaalisti. Nytkin aurinkoa on päässyt ihailemaan välillä, mutta tämä tammikuulle omituinen plussakeli ja vesisade jatkui ja tuntuu edelleen jatkuvan. Ennusteet lupaavat yksittäisiä pakkasia, mutta plussakelitkin jatkuvat vielä. Ehkä se siitä pikkuhiljaa kylmenee. Vaikka talvea odotankin, toivon myös, että kovia pakkasia ei tulisi ollenkaan.

Orvokki kuvattu 21.1.2020. 

Puutarhassa, silloin kun vesisateiden välissä on viitsinyt siellä tarkemmin katsella, näkyy jo monia piippoja; krookuksia, kevätkurjenmiekkoja ja narsisseja. Orvokkeja on ollut kokoajan kukassa ja viinikärhökin on kasvattanut vihreitä lehdenalkuja. Moni muukin puutarhan kasvi on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen hereillä, ruusuissa on vielä lehtiä ym. Jos tähän päälle tulee kunnon pakkaset, moni kasvi kärsii vaurioita.

Viinikärhö näyttää kasvattavan jo lehtiä. Kuva 5.2.2020.

Johtuen kovin lämpöisistä keleistä, daalioiden juurakot ovat edelleen maassa! Olen koko ajan suunnitellut nostavani ne autotalliin ennen pakkasia. Jännä nähdä ovatko ne säilyneet näin pitkään hyvänä maassa. Märkyys ei välttämättä ole ollut hyvä juttu.

Tammikuun säistä huolimatta ensimmäiset esikasvatukset ovat normaalilla mallilla. Chilit, latva-artisokat ja jopa ensimmäiset tomaatit (testimielessä) on jo kylvetty. Myös kylmäkäsittelyn vaativia perennojen siemeniä on laitettu multaan paljon. Ne on toistaiseksi kasvihuoneessa pahemmilta sateilta suojassa, mutta tarkoitus olisi jättää ne pihalle lumen alle, jos sitä vielä saadaan.

Suomen luonto on tottunut vaihteleviin säihin, joten eiköhän tästäkin talvesta selvitä. Puutarhakasveilla, vähän kotimaastaan johtuen, voi olla huonompi tilanne. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti, jos tulee menetyksiä, se tarkoittaa että keväällä/kesällä pääsee tekemään uusia kasvihankintoja ja tekemään uusia istutuksia! Siis jopa normaalia enemmän.

Mukavaa tammikuun loppua!

Keväisen helmikuun pihakuulumisia

Vielä elellään helmikuuta, eli talvea, vaikkei sitä lämpömittariin katsoessa uskoisikaan, monena päivänä lämpö on noussut jopa +6 asteeseen. Pihan lumikinokset sentään muistuttavat vielä talvesta. Lämpöisistä keleistä huolimatta lunta on edelleenkin tasaisaisella hangella 42cm. Parhaimmat kinokset taitavat nousta vielä yli metrin korkauteen.

Helmikuinen taivas viikon takaa. Helmikuun parhaita puolia on, että aurinkoa ehtii jo näkemään töistä päästyä.

Kyllä se lumi pikkuhiljaa sulaa, kunhan lämpöiset jatkuvat. Vuosi sitten luin hyvä vinkin, että ensimmäisten pälvipaikkojen paikkoja kanattaa nyt seurailla. Jos niissä ei vielä kasva kevätkukkia, niin syksyllä asia on helppo korjata, kunhan painaa paikat nyt mieleen. 

Muutamaan tällaiseen paikkaan istutin syksyllä sipulikukkia: saunaan räystään alle ja isomman omenapuun juurelle. Kummastakin alkaa pienet pälvien alut jo pilkoittamaan. Piippoja joutuu silti vielä odottamaan. Tänään löysin yhden paikan lisää: rajalla olevan pengermuurin päällisen.

Pengermuuri on jo pitkään vaatinut korjausta, mutta se on saanut tulla toimeen
omillaan, tuolle ei  meidän tontin puolelta mitään pysty tekemään, joten korjaus
pitäisi joskus suunnitella naapurin kanssa. Muuri näyttäisi olevan pihamme
ensimmäisiä pälvipaikkoja, joten tänään suunnittelin, että muuri olisi hyvä paikka
kevätkukille, vaikkakaan hyvin ne eivät näkyisi, kun pensasaita on edessä. Naapurille
ehkä enemmän iloa. Saattanee tuo olla  myöskin liian kuiva paikka, mutta jotain
kestäviä kevätkukkia voisi kokeilla.

Sen verran aurinko on sulattantu lunta, että piti kiertää vähät havut ja rodot läpi. Hiukan piti jo lisäillä suojia paahtavaa aurinkoa vasten. Päädyin käyttämään joulukuusesta säästämiäni havunoksia. Myös talvisuojat eläimiä varten oli syytä kiertää läpi.

Tässä on tainnut olla jänis asialla. Onneksi huomasin, ennenkuin pääsi tekemään enemmän tuhoa. Laitoin
talouspaperirullan suojan jatkeeksi. Onneksi kirjosaarnivaahtera ei taida olla jänisten herkkua, kun eivät ole kuin
vähän maistelleet.

Kompostori on pärjännyt hyvin alkutalven "hitauden" jälkeen. Sen verran vähän jätettä
tulee talvella, ettei ole joulukuun jälkeen tarvinut edes tyhjentää. Tämäkin kuva on
viikon parin takaa, nyt lunta ei juurikaan ole enää ympärillä.

Kukahan on asustellut ja "lannoittanut" saunan räystään alla olevassa kukkapenkissä
kurjenmiekkoja? Näyttäisi että pidempään tai useasti on viihdytty. Joku lintu
varmaankin asialla.

Ihanaa bongata jotain vihreääkin talvella. Valkomaksaruohot näyttävät voivan hyvin.

Ihanaa kun kevät alkaa, parin päivän jälkeen jo ihan kalenterinkin mukaan. Haaveilen jo ensimmäisistä narsissi ja orvokki ruukuista kuistilla. 

Ihanaa alkavaa kevättä kaikille!

Kylvöjen aloittamisen vaikeus

Ulkona on talven ennätyspakkaset. Eteisen mittari näyttää edelleen -20,8, vaikka mittarilla on taipumusta näyttää paria astetta lämpöisempää kuin oikeasti on. Luntakin on satanut kiitettävästi. Viikonloppuna mittasin sitä olevan jo 51cm.

Kunnon talven keskellä, mieli on kuitenkin jo keväässä ja kylvöissä. Moni onkin kirjoitellut tekemistään ensimmäisistä kylvöistä ja jopa ensimmäisistä itäneistä taimista. Minäkin itseasiassa aloitin kylvöt jo 28.12.2018, mutta jokin tuntuu olevan pielessä tai ainakin hyvin hidasta, koska kylvämäni chilit tai latva-artisokat eivät ole vieläkään itäneet! Viime vuoden kokemuksen perusteella itäminen todennäköisesti vain kestää, koska sisälämpötila ei meillä talvella ole aina edes 20 asteessa asti (nyt olohuoneen lämpömittari näyttää 17,3 astetta). Aikaisempaan asuntooni verrattuna, missä kylvöt itivät nopeasti vessan lattialämmityksen päällä, ero on huomattava!

Tarkistin viime vuoden kylvöajat ja silloin itäminen on paprikoilla ja chileillä kestänyt pääasiassa vajaan kuukauden ja latva-artisokalla yli kuukauden. Taidan siis hätäillä turhan aikaisin.

Tässä otteita 2018 kylvökalenterista

Viime vuonna helmikuun alussa kylvetyt paprikat eivät kerenneet tekemään satoa valmiiksi asti. Paprikoiden kypsyminen oli omituisen hidasta lämpöisestä kesästä huolimatta. Syytän pääasiassa kasvihuoneessa liian tiheästi kasvavia kasveja, Täytynee järjestellä kasvihuone ensi kesänä vähän erilailla, että paprikat saa paremmin valoa. Mietiskelin myös riittääkö paprikalle iso ruukku, että tekee kunnolla satoa vai pitäisikö olla 10l astiassa? Minkä kokoisissa ruukuissa/astioissa te kasvatatte paprikaa?

Paprikoiden kylvön ongelmana oli vain, ettei kylvömultaa tuntunut löytyvän mistään! Okei, tiesin,että Prismalta löytyisi, mutta sinne ei ole ollut muuta asiaa. Muiden ostosten yhteydessä yritin etsiä multaa Tokmannilta, Citymarketista ja K-raudasta. Mistään näistä ei ollut kylvömultaa (tai muutakaan hyötykasveille käytettävää multaa). Etenkin K-raudan kohdalla tuntui vähän hassulta, kun myyvät kuitenkin isolla valikoimalla siemeniä. Läheinen puutarha-myymälä on lisäksi kiinni talven. Vasta sunnuntaina kerkesin ostamaan multaa Prismalta.

Mullan puuttumisen takia aikaisemmin ei ole ollut inspiraatiota siemenien läpi käymiseen ja järjestelyyn. Muistikuva oli, ettei siemeniä tarvitse juurikaan lisää (mielitekohankintoja ehdin kuitenkin jo tekemään). Mahdolliset tarvittavat täydennykset hyötykasvien siemeniin ajattelin toteuttaa jollakin Prisman reissulla. Siellä niitä näytti jo olevan, muttan mullanhakureissulla kerennyt tarkemmin tutustumaan.

Eilen päätin aloittaa inventoinnin, nyt kun multaakin on jo kylvöjä varten. Siemeniä oli paljon läpikäytäväksi, enkä perennojan osalta tehnyt vielä varmoja päätöksiä, mitä esikasvatan ja mitä en. Monia siemeniä kylvin syksyllä ulos penkkeihin tai ruukkuihin, mutta mieli tekisi varuiksi kylvää samoja myös sisällä. Hyötykasvien osalta tilanne kuitenkin selvisi. Seuraavia voisi ostaa lisää:

• Maissi
• Lanttu
• Jotain papuja (niitä mitkä syödään palkoineen)
• Tinjami (varmuuden vuoksi, ulkona pitäisi kyllä myös talvehtia)
• Jotain erilaista minttua 
• Tomaatti "Andine Comue" (harmi, ettei tätä taida löytyä Prismasta)
• Jotain erilaisia paprikoita
• Kasvihuonekurkku

Osaisitteko suositella hyviä papuja, minttua, paprikoita ja kasvihuonekurkkua?

Inventaarion jälkeen kylvin keijunmekon, ahkeraliisan "Accent Salmon" ja varuiksi lisää latva-artisokkaa. Laitoin myös ne paprikat, mitä minulla jo oli "Golden California Wonder" ja "California Wonder" ja varuiksi lisää chilin siemeniä idätykseen märälle talouspaperille ja patterin päälle. Tällä kertaa en jaksa katsella tyhjiä ruukkuja kuukauden miettien itääkö ne vai en. Lämmin idätys todennäköisesti nopeuttaa paljon.Todennäköisesti kyllä aikaisemmatkin kylvöt itää nyt, kun kerkesin laittamaan uusia :D

Mukavia talvipäiviä!

Itsekylväytyvä tomaatti

Pari päivää sitten mittasin, että pihalla on 34cm lunta ja parhaillaankin sataa lisää. Illalla siis taas lumitöitä tiedossa.

Piha tammikuussa 2019

Lisää viime kesän muisteluita:

vuosi sitten syksynä olin kasvukauden jälkeen kipannut kasvihuoneen vanhat mullat kasvimaan penkkeihin lisämultatäydennykseksi. Saattoi mullan mukana mennä jokunen tipahtanut/ylikypsä tomaattikin. Heinäkuun alussa huomasin, että kahdessa kasvimaanpenkissä kasvaa tomaatteja! Olivat ilmeisesti itsekylväytyneet edellisen vuoden tomaattien siemenistä. Eipä ne sinne kuuluneet, mutta en raaskinut kaikkia kitkeä poiskaan ja kasvihuoneessakin oli jo ihan täyttä.

9.7.2018: Tomaatin taimia porkkanapenkissä. Näitä kasvoi niin monta, että osan raaskin kitkeä pois. Isoimman taimen jätin kasvamaan.

Taimet näyttivät viihtyvän avomaalla, vaikka kuivuus selvästi kiusasi. Välillä lehdet suorastaan lurpattivat ennen kastelua. Jonkin ajan päästä nämä yllätystomaatit alkoivat kukkimaan

20.7.2018: Jättämäni taimi on kasvanut kokoa.

20.7.2018: Latva-artisokkien kaverina kasvoi toista lajiketta oleva tomaatintaimi joka jo kukki
heinäkuussa.

Myöhemmästä minulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta kumpikin näistä tomaattilajikkeista kerkesi jopa tekemään satoa. Sato jäi todella pieneksi, niinkuin itse kasvitkin, mutta muutama pieni tomaatti kerkesi kypäksi asti molemmista. Porkkanoiden seurana kasvaneen tomaatin tunnistin Ildiksi. Toinen taas oli joku perus punainen lajike, jota en tunnistanut varmasti.

Erityisen iloinen olin juuri Ildistä, koska sen siemenet oli loppuneet, enkä siis ollut saanut kasvatettua sitä viime kesän aikana kasvihuoneessa. Otin ulkona kasvaneesta tomaatista siemeniä talteen, joten voin taas tänä vuonna kasvattaa sitä normaaliin tapaan kasvihuoneessa.

Viime kesä oli poikkeuksellisen lämmin, joten sillä saattaa olla osuutta tähän. En tiedä onko tämä kovin yleistä, mutta omalle kohdalla oli ensimmäinen kerta kun tomaatti itsekylväytyy ulkona ja kasvaa vielä satoikään asti.

Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?

Tuhkan käyttö

Kävin viikonloppuna maaseudulla kyläilemässä ja matkaan lähti pieni säkillinen viljan poltosta syntynyttä tuhkaa. Tästä syystä siis tämän päivän aiheena tuhka.

Tästä aiheesta ei juurikaan kuvia saa näin keskellä talvea, joten tässä edes yksi asiaan liittymätön kuva postaukseen. Lunta on satanut sen verran että olen jo kahteen kertaan juotunut putsaamaan kasvihuoneen katon lumesta. Tänäkin vuonna jäi pressu laittamatta kasvihuoneen päälle. Toivotaan, että vahingoilta kuitenkin vältytään.

Tuhka lannoitteena ja kalkin sijasta

Tuhka vähentää maan happamuutta kalkin tapaan, mutta on myös loistava lannoitusaine. Tuhka sisältää fosforia, kalsiumia, kaliumia, rautaa, mangaania, magnesiumia ym. Pitoisuudet vaihtelevat hiukan sen mukaan mistä tuhkasta on kyse. Ravinnemäärät ovat kuitenkin kasvien tarvitsemassa suhteessa. Happamassa maassa viihtyille kasveille tuhkaa ei kannata antaa. Lisäksi puun, etenkin havupuiden tuhkassa ongelmana on raskasmetallipitoisuudet, eikä havupuiden tuhkaa suositella laitettavaksi kasvimaalle tai muutenkaan syötäville kasveille.

Tätä ongelmaa ei ole viljan tuhkalla, joten ajattelin keväällä levittää sitä kasvimaalle ja muuallekin puutarhaan, ehkä myös kasvihuoneen tomaateille. Tuhkassa on paljon ravinteita, joita tomaatit ym hyötykasvit tarvitsevat tehdäkseen hyvän sadon. Perunapenkkiin en kuitenkaan laita, koska tuhka lisää perunaruven esiintymistä. Liikaa tuhkaa ei kannata laittaa muutenkaan, ettei maa muutu liian emäksiseksi. Yritän siis olla laittamatta penkkeihin minne levittelin jo kalkkia syksyllä.

Luulisi, että kasvimaan kasvit viihtyvät, kun levitin sinne syksyllä kompostimultaa (eniten ravinteita tarvivien kasvien penkki sai myös hevonkakkaa) ja keväällä lisään tuhkaa. Komposti ja hevonkakka  lisäyksien jälkeen tuhka tuleekin tarpeeseen, ettei maa jää liian happamaksi. Tuosta ei enää puutu muuta kuin typpilannoitus, joten kanankakkaa tai nokkoskäytettä pitäisi vielä käyttää lisäksi.

Kahdelta aikaisemmalta kaudelta kasvimaan sato on jäänyt pieneksi. Nurmikolle perustamani (pintamaa piti kaivaa rikkaruohojen juurien takia pois) ja kaupan mullalla täydennetty kasvimaan maa ei varmaankaa ole ollut etenkään mikrobitoiminnan kannalta ideaalisinta. Myönnetään, että paikkakin on melko kuiva. Toivotaan, että maanparannus tuottaa tulosta.


Tuhka lumen sulattajana

Lumen sulamista voi nopeuttaa levittämällä tuhkaa lumen pinnalle. Jonkin tutkimuksen mukaan, näin voidaan nopeuttaa lumen sulamista jopa 2 viikkoa. Maan sulamista roudasta joutuu siltikin odottelemaan normaaliin tapaan, mutta joitain päiviä saattanee tuhka aikaistaa kylvön aloittamista. Pitääkin pitää mielessä, että testaan tämän keväällä. Jos vaikka levittäisin tuhkaa joihinkin penkkeihin ja joihinkin en, niin voisin itse todeta onko merkittävää vaikutusta.


Tuhkaa kompostiin

Tämä on oikein mielenkiintoinen aihe, jota yritin jo vähän selvitellä, saamatta kuitenkaan varmaa vastausta. Suurin osa kompostoinnin ohjeista kieltää laittamasta tuhkaa kompostiin. Silti jotkut harvat kuitenkin kehottavat tekemänä niin. Perusteluita näille: Liika emäksisyys häiritsee kompostin toimintaa, kompostoituminen tapahtuu parhaiten hiukan happamassa. Toisaalta ilmeisesti myös liian hapan ympäristö häiritsee kompostoitumista. Liika happamuus korjaantuu kompostissa itsekseen, mutta pieni tuhkalisäys nopeuttaa tällöin kompostin toimintaa. Liikaa happamuutta voi ilmetä ilmeisesti etenkin talvella, jolloin kompostoriin laitetaan lähinnä keittiöjätettä.

Minäkin olen huomannut, että syksyn jälkeen (jolloin kompostoriin meni keittiöjätteen lisäksi paljon puutarhajätettä), kompostorin lämpötila on laskenut paljon, nyt pysettelee vajaassa 20 asteessa. Toki ulkolämpötilan laskeminen ja kompostorin reilumpi tyhjennys ovat tähän vaikuttavia syitä myös.

Pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että liika happamuus voi kertoa myös hapen puutteesta, eli liian tiiviistä kompostimassasta, tällöin kompostin ph voi laskea jopa alle 4:ään. Tämä pitääkin huomioida jatkossa paremmin. Tajusin, että en ole laittanut kompostoriin tarpeeksi ilmavaa/rakeista kuiviketta, kun käytän kuivikkeena lähinnä haravointijätettä ja kissojen hiekkalaatikoiden puukuitu-kuiviketta (ulosteita en kuitenkaan laita kompostoriin/kompostiin). Ilmavuuden lisäys voisi onnistua hyvin oksahakkeen käytöllä. Harmi ettei, sitä ole omasta takaa tarjolla talviaikaa, kaikki on jossain lumen alla. Täytynee ensihätään paikata tilanne kaupan kuivikkeilla.

Tuhkan vaikutusta voisin melkein kokeilla heti. Harmi kun ei ole kahta kompostoria, niin en pääse testaamaa auttaako tuhka vai ilmavuuden lisääminen paremmin. Vaarana on, että nyt pahimman talven ollessa vasta edessä päin, komposti kylmenee liikaa, jos tuhkan lisäys häiritsee toimintaa, ja pahimmassa tapauksessa kompostori pääsee jäätymään talvella. Taidan silti ottaa riskin.


Miten te käytätte vai käytättekö ollenkaan tuhkaa puutarhoissanne?

EDIT: Kommentteihin on tullut muutama varoittelu tuhkan PH:ta nostavasta vaikutuksesta. Tuhka nostaa PH:ta jopa enemmän kuin kalkki, joten käytetään tuhkaa maltillisesti. Liian emäksinen maa ei ole hyväksi kasveille.

Hyvää Uutta vuotta 2019

Tulin vain toivottamaan kaikille hyvää Uutta vuotta 2019!

Raketeista ollaan nykyään montaa eri mieltä, mutta kauniita ne siitä huolimatta ovat.

Joulukuun kuulumisia: lunta

Nyt näyttäisi talvi alkaneen, vaikkei suuria pakkasia olekaan. Olen noin kuukauden etuajassa viime talveen nähden. Pari viikkoa sitten laittelin talvisuojauksia arimmille kasveille kun viime talvena tein saman vasta tammikuussa.

Syksyn asetelma oli jäänyt lumen alle

Lisäsin siihen lyhdyn tuomaan valoa pimeään

Aloitin toki talvisuojauksen jo syksyllä levittämällä kompostimultaa perennapenkkeihin ja virittämällä runkosuojia ja verkkoja puiden ja pensaiden suojiksi. Laitoin myös E:n avustuksella viimevuoden tapaan kasvihuonemuovin suojaamaan viiniköynnöksiä räystäältä pippuvalta vedeltä. Saunarakennuksesta puuttuu edelleen räystäskourut. Ihan varmaa ei ole laitetaanko niitä koko räystään matkalta koskaan.

Varsinaisena talvisuojina käytin talvisuojaturvetta, syksyllä haravoimiani lehtiä ja pudonneita männyn havuja. Myös yksi pakkaspeite pääsi viiniköynnöksien ja muutaman muun kasvin suojaksi (jaoin sen kolmeen osaan). Lumi taitanee kuitenkin olla se paras suoja ja sitä onkin sadellut nyt mukavasti. Toivotaan, että pysyy maassa talven loppuun.

Perennat ovat nyt turvassa lumen alla, vain joitakin talven törröttäjiä jäänyt näkyville.

Talon edessä olevaan perennapenkkiin lunta on tullut alas katolta turhankin paljon. Katolla on nyt ensimmäistä talvea uusi pelti. Aikaisemmalta tiilikatolta lumi ei valunut juurikaan alas. Saa nähdä miten perennapenkin kasveille käy, ainakin saavat kunnon paksun lumipeitteet. Todennäköisesti vain turhan tiiviin sellaisen.

Aikaisemmin kertomaani kasvien talvetukseen liittyen täytynee tunnustaa, että unohdin kasvit saunalle vaikka lämpötilat menivät pakkaselle yötä päivää. Kaikki kasvit ehtivät siis jäätymään. Siirsin ne silti kellariin lämpösempään, joutunee odottamaan kevääseen, onko mikään enää hengissä. Pelargoniat nyt ainakin taitavat olla menetettyjä. Onneksi joukossa on vähän sitkeämpiäkin kasveja, joten elättelen vielä toiveita muutaman suhteen. Palataan näihin sitten keväämmällä.

Nyt mieli alkanee olla jo kevään kylvöissä. Edellinen kärhöjen kylvö siemenistä ei tuottanut tulosta, joten niistä lähti jo uusi satsi multiin. Seuraavaksi chilit ja latva-artisokat.

Mukavaa joulun ja Uuden vuoden aikaa!

Pihakuulumisia ja perennasiemenkirje

Piha on lumen peitossa, on ollut jo reilu 3 viikkoa. Kovin hiljaista on pihalla ollut. Ainoastaan lunta on hiljalleen satanut lisää, välillä vähän enemmänkin kerrallaan.  Viimeiseen viikkoon ei ole sattunut oikeastaan mitään uutta.

Paitsi jos tutkii pihan eläinten jälkiä, niitä on viikossa ilmestynyt paljon lisää. Nyt jäljistä näkee pienten jyrsiöiden liikkuneen pihalla, hiirten ja/tai myyrien. Oravia ja lintuja on ollut myöskin runsaasti. Jopa mustarastas käy pakkasesta huolimatta lintulaudan alta ruokaa hakemassa. Ja jäniksiäkin on!

Jätin loppusyksystä omenapuustaa murtuneen ison oksan maahan jänisten ruoaksi. Mietin jo silloin, onko parempi tarjota jäniksille helppoa ruokaa, suojeltavien pensaiden ja puiden asemasta, vai houkuttelenko ne vain pihalle syömään muutakin. Vieläkään en osaa tähän vastata, mutta selvästi jänikset ovat olleet mielissään tarjoamastani ruoasta. Valitettavasti samalla ovat maistelleet euroopanpähkinäpensaan oksankärkiä. Mutta se onkin ainoa pensas mihin nähdäkseni ovat koskeneet. Osan olen toki suojannut jäniksiltä.

Jänikset ovat olleet mielissään heille jättämistäni omenapuunoksista.

En viitsi enää viritellä aitoja ja verkkoja pensaiden suojiksi näin keskellä talvea, mutta peitin lumella kaikki oletettavasti houkuttavat pensaat, jota en ollut jo aikaisemmin suojannut. Tulipahan suojattua samalla pakkasta ja aurinkoakin ajatellen.

Vadelmat 'Takalan herkku' olin sentää suojannut jo syksyllä. Vaikkakin väärin, levitin niiden päälle varjostusverkon ja nyt lumisateiden jälkeen tajusin miksi aita olisi ollut paljon parempi. Lumi on painanut verkkoa alas ja osa vadelman oksista on katkennut lumen painosta. Noh, virheistä oppii!

Toinen virhe on, että kasvihuone jäi talvisuojaamatta. Syksyllä E vähätteli kasvihuoneen suojaamisen tarvetta, niinpä se jäi tekemättä. Nyt lumi on painanut yhden katon kennolevyn yläreunastaan vähän irti. Siitäkin huolimatta että olen putsannut katolta lunta pois. Onneksi levy näyttäisi olevan ehjä. Se vain pitää saada takaisin paikalleen. Nyt sille ei pysty mitään tekemään, kasvihuoneen ovetkin ovat jäätyneet kiinni. Ensiavuksi putsailin vielä lisää lunta pois, nyt sitä ei ole enää noinkaan paljoa kuin kuvassa.

Kasvihuoneen reunimmainen kennolevy roikkuu. Takavasemmalla huono idea vadelmien suojaukseksi jäniksiä vastaan.

Sitten perennasiemenkirje -asiaan

Viime postauksessa ja sen kommenteissa oli suunnitelmaa perennasiemenkirjeestä. Moni oli kiinnostunut, joten päätin toteuttaa idean.

Säännöt (menee ehkä turhan tarkaksi, mutta yrittäkää jaksaa):

Tämä siemenkirje on tarkoitettu bloggaajille.

Kysessä on siemenketjukirje perennan siemenille, mutta halutessaan mukaan voi laittaa myös joitain kesäkukkien siemeniä, etenkin sellaisia jotka eivät tarvitse esikasvatusta. Pidetään kuitenkin huoli siitä, että perennat ovat kirjeen pääosassa.

Jokainen voi ottaa siemeniä omantuntonsa mukaan. Mikäli joitain siemeniä on kirjeessä runsaasti, niistä voi ottaa vain sen verran kuin tarvitsee ja laittaa loput eteenpäin. Jos otat jotain, lisääthän myös jotain tilalle kirjeeseen.

Tämä kirje pyritään pitämään kirje tai XXS paketti -kokoisena. Tämä tarkoittaa sitä että kirjeen paksuus ei tule ylittää 3cm. Mikäli tämä koko on jo lähellä, lisääthän vain sen verran siemeniä mitä otatkin.

Siemeniä ei jaotella lisääjän mukaan vaan kaikki siemenet ovat samassa "läjässä". Halutessaan jokainen voi kirjoittaa siemenpussikohtaisesti keneltä siemenet ovat. Tämä on jopa toivottavaa.

Jotta siemenet pysyvät omilla paikoilla kirjeen sisällä, ja kirje tasapaksuna, pakataan siemenpussit yhteen tai tarvittaessa useampaan minigrip (tai vastaavaan) -pussiin, josta puristetaan ilma mahdollisimman hyvin pois. Mikäli minigrip ei enää pidä ilmaa, se tulisi vaihtaa.

Kirje kiertää myös toisen kierroksen halukkaiden kesken ja siihen osallistumisesta kysellään kirjeen mukana kulkevassa listassa. Listasta näkee myös kenelle kirje tulee seuraavaksi lähettää. Listan viimeinen lähettää sen takaisin ensimmäiselle eli minulle.

Toisella kierroksella uusia siemeniä ei kannata enää lisätä (jos ei välttämättä halua), vaan ideana olisi jakaa ensimmäisellä kierroksella jääneet siemenet pois. Jäljelle jääneet palautetaan aloittajalle eli minulle.

Siemenpussien parasta ennen -päiväyksillä ei ole niin väliä, mutta siementen tulee olla itämiskelpoisia.

Toivoisin että siemenkirje liikkuisi sujuvasti, tavoitteena on että kirje lähetetään seuraavalle parin päivän sisällä sen saapumisesta. 

Toivoisin, että jokainen laittaisi joko minulle sähköpostin tai blogi-kommentin tai tekee omaan blogiinsa postauksen siemenkirjeen vastaanottamisesta. Näin voin seurata kirjeen etenemistä.

Näin pääset mukaan:

Koska kevät ja kesä alkavat ja lähestyä, pyritään kierrättämään kirje melko pienellä porukalla. Mukaan pääsee vain 12, minä mukaan luettuna. Teille, ketkä ilmaisitte kiinnostuksenne edellisessä postauksessani, on jo paikka varattuina. Lisäksi mahtuu enää siis 2 nopeinta. 

Laittakaahaan osoitetietonne minulle sähköpostilla pihan.vuosi (at) gmail.com. Kirjoittakaa viestiin myös bloginne nimi, niin tiedän kuka on kukin.

Te kellä on runsaasti perennan siemeniä jaettavaksi, voitte mainita asiasta sähköpostissa, jos haluatte että laitan teidän vastaanottajalistan alkupäähän (jolloin kirjeessä on tilaa lisätä enemmän siemeniä). Muiden osalta arvon järjestyksen.

Talvipäivien puuhastelua

Muutaman viime päivänä on satanut lunta enemmän kuin tarpeeksi. Lumitöitä on päässyt tekemään päivittäin. Eilen jopa kaksi kertaa. Olen kyllä tyytyväinen lumesta, kasvit saavat suojaa pakkasta vastaan ja lumi tuo kaivattua valoisuutta muuten niin pimeään talveen. Toki vielä parempi jos aurinkokin pilkahtelisi useammin.

Kuva otettu joulukuussa, mutta täsmää tämän hetken säähän, nyt lunta on vain vielä enemmän.

Kesällä alapihan autopaikkaa suunniteltaessa mietin ohimennen, että autopaikan ympärillä olevat ja tulevat kivimuurit hankaloittavat lumitöiden tekemistä. Nyt sama on koettu käytännössä, lumikolalla ei pysty työntämään lunta mihinkään suuntaan, vaan aina on jonkin korkuinen muuri vastassa. Tämä ei kuitenkaan haittaa paljoa. E tykkää muutenkin tehdä lumityöt lumilapiolla. Eikä se minustakaan ole juurikaan hitaampaa kuin lumikolalla. Etenkin jos lumi on yhtä kevyttä kuin tämän hetkinen pakkaslumi.

Alapihan lumivalli matalan kivimuurin päällä

Sitten jos ja kun lumilinko saadaan taas toimimaan, ongelmaa ei ole enää ollenkaan. En tiedä mikä siinä on vikana, mutta se ei käynnistinyt viime talvena. Viime talvi oli muutenkin niin vähäluminen, että ei sitä koskaan tutkittu sen tarkemmin. Asia tuli mieleen vasta nyt kun lunta rupesi satamaan enemmän.

Lumilinko odottelee unohdettuna lähes lumeen hautautuneena. Ehkä se vielä kuntoon saadaan. Biolanin pikakompostori on toistaiseksi pysynyt sulana, vaikka nämä pakkaset ovatkin laskeneet lämpötilan alle 10 asteeseen.

Lumitöiden ohella taimikasvatukset ovat jo hyvässä vauhdissa. Ajattelin ettei kannata kovin paljoa tai liian aikaisin kylvää, mutta uusia siemeniä on tullut hankittua enemmän kuin tarpeeksi ja vielä lisää tekisi mieli hankkia. Ajattelin tilastomielessä julkaista postauksen kylvöjen aikataulusta ja tarkemmista lajeista, mutta koska monen kylvö odottaa vielä kevään edistymistä, niin palataan siihen myöhemmin.

Kuten aikaisemmin puhuin, niin tänä vuonna päätin luopua aikaisemmin käyttämistäni turvepelleteistä ja kylvää siemenet kylvömultaan muovisiin taimiruukkuihin. Ja koska viime vuonna havaitsin että kaikki perennojen taimet eivät pidä koulimisesta, kylvän ainakin osan siemenistä valmiiksi isompiin ruukkuihun ja laitan pohjalle mustaa multaa.

Helmikuun kylvöjä. Mukana mm. pampaheinä ja isokaunosilmä. Taustalla pilkistelee jo kasvamaan lähtenyt latva-artisokan hintelä taimi.

Viime vuonna kylvin hopeahelokkia ja tarharistikkiä sen verran paljon etten jaksanut koulia kaikkia, vaan osa sai kasvaa jäätelöpurkeissa ahtaasti kesään asti. Kesällä ihmettelin, kun ne ahtaasti kasvavat taimet olivat paljon isompia ja vantterampia kuin ne jotka koulin kasvamaan omiin ruukkuihinsa. Tästä sain päähäni etteivät kaikki lajit tykkää koulimisesta, mutta toki kyseessä voi olla jokin muukin syy.

Omaa työtä helpottaa kuitenkin mitä vähemmän koulittavaa on, joten teen siksi tänä vuonna harvat kylvökset heti alkuunsa isompiin ruukkuihin ainakin perennojen kohdalla. Toki hyötykasvien kuten paprikan, chilin, munakoison ja tomaatin kohdalla hoidan koulimiset vanhan kaavan mukaan. Kurkut taas tietämäni mukaan eivät tykkää koulimisesta ja ne olen aina ennenkin kylvänyt suoraan isoihin ruukkuihin. Niiden kylvö, kunten monen muunkin kasvin, saa odottaa vielä.

Helmikuussa aurinkokin jo lämmittää

Koska pihalla ei tähän aikaan vuodesta tapahdu paljoakaan, päätin käyttää aurinkoisen päivän hyödyksi ja lähdin kävelylenkille. Aurinkoisia päiviä ei tämän talven aikana ole ollut kovinkaan monia. Uskallauduin jopa jäälle ensimmäistä kertaa tänä talvena. Pakkaspäiviä ei ole ollut vielä monia, mutta jäällä liikkui jo monia pilkkijöitäkin. Tiedä sitten kertooko se vielä mitään jään kestävyydestä.

Jäällä. Mahdollisesti vanhan laiturin jäänteet

Ihanaa huomata että aurinko lämmittää taas pitkästä aikaa. Oikeastaan se on ensimmäinen konkreettinen "keväänmerkki", jonka vuosittain huomaa yleensä lähellä tammi-helmikuun vaihdetta. Vaikka ulkona oli hiukan vajaa -10 astetta pakasta, suojaisissa paikoissa tuntui lähes lämpimältä. Jonkin ajan päästä havaitsin todisteen siitä että en pelkästään kuvitellut auringon lämpöä: Auringon lämmittämältä kiveltä oli jopa lumi alkanut sulamaan ja pakkasesta huolimatta kiven pinta oli märkä.

Todistusaineistoa auringon lämmöstä 4.2.2018

Matkalla havaitsin myös kevään ensimmäiset pajunkissat. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!

Pajunkissat 4.2.2018

Kasvien talvisuojaus ja joulukuusen hyötykäyttö

Pakkanen. Alkaisiko talvi vihdoin? Ainakin sääennustukset pysyvät miinuksen puolella niin pitkälle kuin ennustuksia riittää. Taitaa siis olla kasvien talvisuojauksen aika, etenkin kun luntakaan ei juurikaan ole.

Viime vuonna en laittanut talvisuojauksia kasveille, eikä kasveja edes ollut kuin muutamia. Tänä talvena olen odottanut pakkasia. Sanotaan että talvisuojaukset tehdään kun maa on jäässä. Muutamia pakkasöitä ja päiviä on jo aiemmin ollut, mutta sääennusteiden perusteella olen tiennyt, ettei kyseessä ole kuin hetkellinen kylmempi jakso. 

Samalla sain joulukuusen hyötykäyttöön. Katkoin siitä oksat ja laitoin ne kukkapenkkien suojiksi männyistä alkutalvella tippuneiden oksien lisäksi. Ja niitä on tippunut paljon! Ruusut, jalokärhöt ja viiniköynnökset suojasin lisäksi talvensuojaturpeella ja puiden lehdillä. 

Joulukuusi muuttumassa kukkapenkkien talvisuojaksi

Syksyllä luin jostain puutarhalehdestä, että pieniä puita voi suojata täyttämällä puun ympärille laitettu suojaverkko puun lehdillä. Olin tätä varten kerännyt jätesäkkeihin mahdollisimman kuivia lehtiä jo syksyllä. Siinäkin oli oma haasteensa, kun kokoajan satoi.

Kesällä istutin pihalle japaninverivaahteran. Se on melko talvenarka täällä etelässäkin. Moni sanoo, että japaninverivaahtera selviää talvista tällä suunnalla II-vyöhykkeellä, mutta sen maan päällä olevat osat paleltuvat helposti, ja siitä muodostuu pensas. Haluaisin kasvattaa siitä puun, joten tämä talvisuojaustapa on kokeilemisen arvoinen.

Japaninverivaahteran talvisuojaus

Päivän väriläiskäksi vielä tämä sipulista kasvattamani amaryllis, joka ei kerennyt jouluksi, vaan alkoi kukkimaan loppiaisen kunniaksi. Tästä tulee varmasti vielä upeampi, kun loputkin nuput aukeavat. Voisin kokeilla saanko tämän säilymään ja kukkimaan uudelleen ensi jouluna.

Amaryllis

"kevään" merkkejä

Paljon olisi vielä kirjoitettavaa menneistä asioista, mutta ettei tämä mene pelkäksi historiaksi, jokunen sana myös tästä hetkestä.

Ulkona on plussakeli, kovin harmaata ja sateista. Kohta aikaisemmin sataneet lumet ovat kokonaan sulaneet. Voiko silti olla, että linnut aistivat päivien alkaneen pitenemään? Sen verran iloinen litujen viserrys yllätti, kun ulkona kävin. Sellaista en vielä viimevuoden puolella ollut havainnut, vaikka saattaahan se olla vaan sattumaa.

Muita kevään lähestymisen merkkejä on tehdyt siementilaukset. En osannut hillitä itseäni, ja nyt odottelen postista saapuvia siemeniä innolla, vaikkei niillä vielä kiire olekaan. Näitä tilasin:

• Punanukki 
• Vuoriarho 
• Kellokärhö 
• Isokaunosilmä 'Early Sunrise' 
• Pampaheinä 'Pink Feather' 
• Pulskaneilikka 'Spooky' 
• Mooseksenpalavapensas 
• Täpläpunalatva 'Atropurpureum' 
• Ryhmäleijonankita 'Black Prince' 
• Punakeltto 'Snow White' 
• Valkosääkukka 'Tetra Polar Star' 
• Keltatimanttikukka 'Sunshine' 
• Keijunmekko 
• Maljalaukkaneilikka Ballerina Lilac 
• Maljalaukkaneilikka Ballerina White 
• Kesäkuuruoho 
• Ahkeraliisa Accent F1 Salmon 
• Ahkeraliisa Athena Red F1 

Myös tarvittavat kasvihuone ja kasvimaa siemenhankinnat tein samalla. Muut siemenet onkin jo valmiina.

• Avomaankurkku Reinin rypäle 
• Kasvihuonekurkku Landora 
• Persilja Starke 

Tästä tuli mieleen, että uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä oli juttua puutarhan suunnittelusta. Moni asioita oli jo valmiiksi tiedossa kuten laajemmat kokonaisuudet on siistimpiä kuin sinne tänne ripotellut yksittäiset istutukset. Ja tuttua oli myös se että suunnittelussa suositellaan käytettäväksi samoja kasveja useassa paikkaa tyylillä "vähemmän (lajeja) on enemmän". Tämä on se, mitä en vielä ole oppinut. Haluan koko ajan jotain uutta, ja koska tilaa ei ole loputtamasti, minulta löytyy paljon eri lajeja, joista jokaista vain pieni määrä. Voi olla että osittain tämä on vain alkuinnostusta ja jossain kohtaa lajien määrä rupeaa vähenemään, kun löydän joukosta ne omat suosikkini. Lisäksi tämä on kai makukysymys? Viime kesänä kukkapenkit näyttivät hyvältä laajasta lajikirjosta huolimatta.

Tässä viime kesän väriloistoa piristeeksi

Paljon ikävempiä "kevään" merkkejä on kasvamaan lähteneet syyssipulit, joita olen bongannut pihalta muutamia. Toiset taitaa olla Hyasinttejä ja toiset varmaankin balkaninvuokkoja. Saa nähdä selviävätkö enää talvesta (sitten kun se joskus alkaa). Onko kellään kokemusta?

Tällaisi piippanoita on lähtenyt jo kasvamaan. Ovat muistini mukaan Balkaninvuokkoja

Pitää kohta tehdä kasvikartat kukkapenkeistä, kun muuten ei muista mitä missäkin on. Tekeekö joku jo näin? Itse pidän vain listaa Excelissä, mutta silloin tarkat paikat jäävät merkkaamatta, ja välillä listan päivittäminenkin unohtuu.