Syyskuulumisia (täällä ollaan edelleen)

Olen aikaisemminkin valitellut työkiireitä. Viime kevät ja alkukesä meni kuitenkin ihan uudelle tasolle. Pitkien työpäivien ja huonojen yöunien jälkeen energiaa, kiinnostusta tai aikaa blogin kirjoittamiselle tai ylipäätänsä koneella istumiselle ei juuri ole ollut. Pahin kiire helpotti onneksi heinäkuun puolessa välissä kesäloman alkaessa, mutta motivaation puute jäi edelleen päälle. 

Hiukan hassua, että nyt lokakuussa ensimmäisten yöpakkasten saavuttua ja kasvukauden ollessa ohi palailen vihdoin blogini pariin. Tosin niinhän se on, että kun pihalla ei ole enää niin paljoa tehtävää, eikä kelit muutenkaan houkuttele ulkoilemaan, koneella istuminen alkaa houkuttelemaan enemmän.

Olen seuraullut sääennustuksia yöpakkasen varalta jo pidemmän aikaa. Ensimmäiset yöpakkaset pääsivät silti yllättämään muutama päivä sitten. Illalla luvattiin yöksi vielä plussaa, mutta todellisuus oli aamulla -1,2 astetta kuistilla ja jopa yli -3 astetta kasvihuoneen kylmimmässä paikassa oven lähellä. Daaliat, osa kesäkukista ja osa tomaateista kuolivat tuon yhden yön aikana. 

Elättelen toiveita, että paprikat, chilit ja loput tomaatit viihtyisivät kasvihuoneessa vielä jonkin aikaa, nyt kun lupaillaan taas lämpöisempiä öitä. Tulevien (nyt jo menneiden) hallaöiden varalle laitoin kasvihuoneeseen pari kynttilää palamaan. Toistaiseksi näyttää ettei lisämenetyksiä ole tullut.

Daalian kukka ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Näyttivät kauniilta, kunnes kuura sulasi.

Syksyn iso pihaprojekti on ollut kivituhkan levittäminen autopaikoille ja poluille. Nyt alkaa olla jo melko valmista, tärytin pitäisi vielä vuokrata, että saataisiin kivituhka tiivistettyä kunnolla.

Eilen havaitsin tasaisella kivituhkapinnalla outoja jälkiä. Pihallemme on ilmeisesti vieraillut kauris. Puolen kilometrin päässä pelloilla ja metsässä kauriita on ollut aina. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun näen niistä merkkejä meidän pihalla. Toivottavasti eivät jää pysyviksi vieraiksi. Täytyy hoitaa talvisuojaukset aikaisempaa huolellisemmin täksi talvelksi.

Kuvasta ei erota ihan yhtä hyvin kuin livenä, mutta tässä näyttäisi olevan pari kauriin sorkan jälkeä.

Jälkien jättämisen lisäksi vieras oli käynnyt maistelemassa myös uutta ruusuani.

Tarvisuojaukset eläinten varalle on vielä muutenkin laittamatta. Kompostin kääntö ja kompostimullan levittämien on vielä kesken. Samoin kesken on vielä uusien tulppanien istutukset. Kesällä metsämyyrien kanta räjähti käsiin ja näyttäisi, että aikaisempina vuosina istuttamiani tulppaaneita ja krookuksia on verotettu ahkerasti. Aikaisempina vuosina tuhoja ei ole onneksi ilmennyt. Tämän vuoden osalta toivon, että kyseessä on poikkeus ja jatkossa kevätkukkien sipulit saavat olla taas rauhassa, vaikka vähän pelkään, että myyrät saattavat jäädä tänne pysyvästi, nyt kun ovat löytäneet helppoa ruokaa.

Mukavaa syksynjatkoa. Pidetään peukkuja, että aurinkoiset syyssäät jatkuvat taas sateiden jälkeen.

Syys- ja kevätpuuhia samana päivänä

Lunta on satanut hiukan ja eilisestä vesisateesta huolimatta näyttää, että talvi alkaisi, ainakin vajaaksi viikoksi. Pakkasta luvataan pahimmillaan -12 astetta. Eilen totesin, että vesisateesta huolimatta oli aika mennä pihalle laittamaan loput kasvit talvisuojaan.

Daaliat

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, en ole kaivanut vielä daalian juurakoita maasta, vaan ovat olleet pihalla oman onnensa nojassa, kun kovia pakkasia ei ole näkynyt eikä kuulunut. Jätin ylöskaivamisen kuitenkin vähän liian myöhäiseksi. En viitsinyt etsiä lumen keskeltä kuin yhen juurakon, joka löytyi vielä pystyssä olevien varsien ansiosta helposti. Routaa näytti olevan vajaa 5cm, joten kaivaminenkaan ei ollut helppoa. Roudan alla itse juurakko vaikutti hyvältä. Ilmeisesti märästä ja satunnaisista pakkasista ei ole vielä ollut haittaa. Juurakko pääsi talouspaperin ja pavilaatikon suojissa autotalliin odottelemaan kevättä. En viitsinyt ottaa sitä sisälle kuivumaan, niinkuin yleensä. Huoneilmasta olisi saattanut tulla turhan iso lämpöshokki (vaikka en olekaan varma onko tämä haitallista juurakoille?)

Juuri ylös kaivettu daalian juurakko. Lajike saattaa olla "My Love".

Hopeavillakko ja lankaköynnös

Nämä kaksi ovat olleet talvetettavien kasvien luottokasveja. Eivät mene miksikään vaikka saavat hetkittäin enemmänkin pakkasta tai vaikka multa ehtisi jäätyä. Koska aikaisemmasta kokemuksesta, tiesin ettei näiden talvisäilöön laittamisella ole kiire, nämä ovat saaneet olla ruukuissa ulkosalla tähän asti. Nyt siirsin ruukut autotalliin. Hopeavillakko näytti varsin hyvältä edelleen. Lankaköynnös oli jo ehtinyt tiputtamaan suurimman osan lehdistää, mutta katsotaan miten käy.


Keväthomia

En pystynyt vastustamaan, kun näin kaupassa vuoden ensimmäiset tete-narsissit! Hintaa näillä oli enemmän kuin keväällä, joten tyydyin kahteen ruukkuun. Istutin nämä kuistille tulevaan laatikkoon. Kaveriksi pääsivä sisällä kituuttaneen lumikellot, jotka ostin jouluna, mutta eivät huoneilmassa alkaneetkaan kukkimaan. Koska epäilen, ettei sisällä myynnissä olleet narsissit tai lumikellotkaan ole vielä tottuneet pakkasiin, siirsin laatikon aluksi autotalliin. Haen sen sieltä pakkasten jälkeen kuistille, mikäli kelit muuttuvat ennustusten mukaisesti takaisin nollan tuntumaan.

Uutukaiset tete-narsissit ja sisältä pelastamani melko heikon näkäiset lumikellot. Hiukan lunta kostutukseksi.
Tässähän pääsee jo kevättunnelmiin.

Tuhkan käyttö

Kävin viikonloppuna maaseudulla kyläilemässä ja matkaan lähti pieni säkillinen viljan poltosta syntynyttä tuhkaa. Tästä syystä siis tämän päivän aiheena tuhka.

Tästä aiheesta ei juurikaan kuvia saa näin keskellä talvea, joten tässä edes yksi asiaan liittymätön kuva postaukseen. Lunta on satanut sen verran että olen jo kahteen kertaan juotunut putsaamaan kasvihuoneen katon lumesta. Tänäkin vuonna jäi pressu laittamatta kasvihuoneen päälle. Toivotaan, että vahingoilta kuitenkin vältytään.

Tuhka lannoitteena ja kalkin sijasta

Tuhka vähentää maan happamuutta kalkin tapaan, mutta on myös loistava lannoitusaine. Tuhka sisältää fosforia, kalsiumia, kaliumia, rautaa, mangaania, magnesiumia ym. Pitoisuudet vaihtelevat hiukan sen mukaan mistä tuhkasta on kyse. Ravinnemäärät ovat kuitenkin kasvien tarvitsemassa suhteessa. Happamassa maassa viihtyille kasveille tuhkaa ei kannata antaa. Lisäksi puun, etenkin havupuiden tuhkassa ongelmana on raskasmetallipitoisuudet, eikä havupuiden tuhkaa suositella laitettavaksi kasvimaalle tai muutenkaan syötäville kasveille.

Tätä ongelmaa ei ole viljan tuhkalla, joten ajattelin keväällä levittää sitä kasvimaalle ja muuallekin puutarhaan, ehkä myös kasvihuoneen tomaateille. Tuhkassa on paljon ravinteita, joita tomaatit ym hyötykasvit tarvitsevat tehdäkseen hyvän sadon. Perunapenkkiin en kuitenkaan laita, koska tuhka lisää perunaruven esiintymistä. Liikaa tuhkaa ei kannata laittaa muutenkaan, ettei maa muutu liian emäksiseksi. Yritän siis olla laittamatta penkkeihin minne levittelin jo kalkkia syksyllä.

Luulisi, että kasvimaan kasvit viihtyvät, kun levitin sinne syksyllä kompostimultaa (eniten ravinteita tarvivien kasvien penkki sai myös hevonkakkaa) ja keväällä lisään tuhkaa. Komposti ja hevonkakka  lisäyksien jälkeen tuhka tuleekin tarpeeseen, ettei maa jää liian happamaksi. Tuosta ei enää puutu muuta kuin typpilannoitus, joten kanankakkaa tai nokkoskäytettä pitäisi vielä käyttää lisäksi.

Kahdelta aikaisemmalta kaudelta kasvimaan sato on jäänyt pieneksi. Nurmikolle perustamani (pintamaa piti kaivaa rikkaruohojen juurien takia pois) ja kaupan mullalla täydennetty kasvimaan maa ei varmaankaa ole ollut etenkään mikrobitoiminnan kannalta ideaalisinta. Myönnetään, että paikkakin on melko kuiva. Toivotaan, että maanparannus tuottaa tulosta.


Tuhka lumen sulattajana

Lumen sulamista voi nopeuttaa levittämällä tuhkaa lumen pinnalle. Jonkin tutkimuksen mukaan, näin voidaan nopeuttaa lumen sulamista jopa 2 viikkoa. Maan sulamista roudasta joutuu siltikin odottelemaan normaaliin tapaan, mutta joitain päiviä saattanee tuhka aikaistaa kylvön aloittamista. Pitääkin pitää mielessä, että testaan tämän keväällä. Jos vaikka levittäisin tuhkaa joihinkin penkkeihin ja joihinkin en, niin voisin itse todeta onko merkittävää vaikutusta.


Tuhkaa kompostiin

Tämä on oikein mielenkiintoinen aihe, jota yritin jo vähän selvitellä, saamatta kuitenkaan varmaa vastausta. Suurin osa kompostoinnin ohjeista kieltää laittamasta tuhkaa kompostiin. Silti jotkut harvat kuitenkin kehottavat tekemänä niin. Perusteluita näille: Liika emäksisyys häiritsee kompostin toimintaa, kompostoituminen tapahtuu parhaiten hiukan happamassa. Toisaalta ilmeisesti myös liian hapan ympäristö häiritsee kompostoitumista. Liika happamuus korjaantuu kompostissa itsekseen, mutta pieni tuhkalisäys nopeuttaa tällöin kompostin toimintaa. Liikaa happamuutta voi ilmetä ilmeisesti etenkin talvella, jolloin kompostoriin laitetaan lähinnä keittiöjätettä.

Minäkin olen huomannut, että syksyn jälkeen (jolloin kompostoriin meni keittiöjätteen lisäksi paljon puutarhajätettä), kompostorin lämpötila on laskenut paljon, nyt pysettelee vajaassa 20 asteessa. Toki ulkolämpötilan laskeminen ja kompostorin reilumpi tyhjennys ovat tähän vaikuttavia syitä myös.

Pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että liika happamuus voi kertoa myös hapen puutteesta, eli liian tiiviistä kompostimassasta, tällöin kompostin ph voi laskea jopa alle 4:ään. Tämä pitääkin huomioida jatkossa paremmin. Tajusin, että en ole laittanut kompostoriin tarpeeksi ilmavaa/rakeista kuiviketta, kun käytän kuivikkeena lähinnä haravointijätettä ja kissojen hiekkalaatikoiden puukuitu-kuiviketta (ulosteita en kuitenkaan laita kompostoriin/kompostiin). Ilmavuuden lisäys voisi onnistua hyvin oksahakkeen käytöllä. Harmi ettei, sitä ole omasta takaa tarjolla talviaikaa, kaikki on jossain lumen alla. Täytynee ensihätään paikata tilanne kaupan kuivikkeilla.

Tuhkan vaikutusta voisin melkein kokeilla heti. Harmi kun ei ole kahta kompostoria, niin en pääse testaamaa auttaako tuhka vai ilmavuuden lisääminen paremmin. Vaarana on, että nyt pahimman talven ollessa vasta edessä päin, komposti kylmenee liikaa, jos tuhkan lisäys häiritsee toimintaa, ja pahimmassa tapauksessa kompostori pääsee jäätymään talvella. Taidan silti ottaa riskin.


Miten te käytätte vai käytättekö ollenkaan tuhkaa puutarhoissanne?

EDIT: Kommentteihin on tullut muutama varoittelu tuhkan PH:ta nostavasta vaikutuksesta. Tuhka nostaa PH:ta jopa enemmän kuin kalkki, joten käytetään tuhkaa maltillisesti. Liian emäksinen maa ei ole hyväksi kasveille.

Piha marraskuussa

Marraskuu alkoi poikkeiksellisen lämpöisenä, mutta loppukuusta pakkaset palasivat. Kovin kylmää ei ole ollut vieläkään, hiukan nollan molemmin puolin. Muutama hiutale ensilunta oli satanut muutama yö sitten. 

Nyt kun pihalla on kaikki jäässä, ei siellä oikein pysty mitään tekemään. Siivoilin kaikkea talveksi pois pihalta ja jatkoin kasvihuoneen siivousta. Paljon olisi pitänyt tehdä jo ennen pakkasia. Nyt joutuu odottamaan esimerkiksi jokusen ämpärin sulamista, ennenkuin saan ne varastoon.

Aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi tuli kierrettyä kierros kameran kanssa.

Tertturuusun kukka on joutunut talven armoille. En ole vielä leikannut ruusuja, kun
eivät ole vieläkään tuuleentuneet, Joudun nyt odottamaan seuraavia plussakelejä.

Kattomehitähdet ovat viihtyneet tänä vuonna ja levinneet paljon kevään jälkeen. 

Lankaköynnös sinnittelee edelleen ulkona, pienestä pakkasesta huolimatta. Tämän olen
ajatellut ottavani lopulta, ennen isompia pakkasia, kellariin talvehtimaan,

Kuukausimansikka on levinnyt siemenistä. "Emokasvit" siirsin jo keväällä eri paikkaan.

Seittimehitähti on yksi syksyn alennusmyyntihankinnoistani. Hauskannäköiset pallurat, etenkin kuuraisina.

Paljon on tapahtunut

Paljon on tapahtunut ja vähän on tullut kirjoitettua. Olen niin pahasti jäljessä ettei tässä oikein tiedä, mistä kannattaisi jatkaa vaikka muutamia lyhyempia postauksia olenkin viimeaikoina tehnyt.

Viinikärhö 'Madame Julia Correvon' kukkii kauniisti. Kovin isoksi se ei ole vielä kasvanut, mutta on istutettukin vasta viimekesänä.

Salkoruusu 'The Wachman' on kuivuuden takia jäänyt hyvin lyhyeksi. Arvioisin että korkeutta on
vain 30-40cm. Kukkii kuitenkin hienosti lähes mustilla kukilla.

Tämä kesä on lähtenyt melkoisella kiireellä käyntiin, lomasta huolimatta tuntui ettei ole ollut juurikaan aikaa olla tietokoneella ja nyt lomakin on jo ohi. Kasvihuone ja kasvimaa on vienyt ison osan pihalla oloajasta. Toisena pihasaunan maalaaminen. Ei varsinaisesti liity puutarhaan, mutta tekee se heti pihasta siistimmän näköisen. Taidan vaan olla melko hidas maalaamaan, kun aikaa olen käyttänyt jo useita tunteja, mutta puoliakaan seinistä ei ole vielä maalattu edes kertaalleen. Nyt helteen takia urakka on muutenkin jäänyt tauolle.

Saunan pääty on kohta jo maalattu. Tämä tilanne on kuitenkin ollut jo parisen viikkoa.

Rakennuksessa on saunan ja saunatuvan lisäksi paljon varastotilaa, joten ihan pienestä rakennuksesta ei ole kyse. Se sijaitsee kuitenkin vain puoliksi meidän tontilla, koska rakennus on naapurin kanssa yhteinen. Eli minulla on siis maalattavana pitkä sivuseinä ja kaksi puolikasta päätyseinää. 

Kasvien kastelu on vienyt myös melkoisen paljon aikaa, tämä liittynee kyllä enemmän kasvimaa-puolen hommiin, kun perennoja en ole juurikaan kastellut. Paitsi jos alkavat näyttämään nuuntuneilta. Toki kesäkukkaruukut vaativat myös osansa kastelusta. Olen käyttänyt jo aikaa sitten pihalla olevan sadevesikaivon tyhjäksi. Alkujaan siellä taisi olla metrin parin syvyydeltä vettä.

Sadevesikaivo on jonkun kallioon aikoinaan louhima monttu. Kaivon ympäristö on vielä täysin keskeneräinen. Pientä suunnitelmaa on, että kaivolle voisi tehdä kunnollisen kaivonkannen ja muurata kivistä reunus ym. Lopuksi vielä jotain istutuksia ympärille. Fiksua olisi myös johtaa katolta tulevat vedet tänne kaivoon. Mikään näistä ei kuitenkaan ole vielä tämän vuoden projekteja.

Kaivo näyttää nyt melko vaatimattomalta. Ympärilläkin
kasvaa lähinnä rikkaruohoja.

Kaivo on melko syvä ja meillä on käytössä uppopumppu
veden pumppaamiseen. Pahoittelen huonoa kuvaa,
kaivossa oli melko pimeää.

Kattoremonttikin on edelleen kesken. Vihdoin saatiin kuitenkin siivottua vähän ylimääräistä pois pihalta, kuten viime syksystä lojuneet vanhat kattotiilet. Niiden kanssa sain paljon apua, kun löytyi halukas hakemaan ne itselleen kukkapenkkien reunoiksi. Piha tyhjeni kertaheitolla. Tästä innostuneena siistin altaalle menevän polun vanhaa kiveystä ja tein sen ja nurmikon rajaan matalan kivimuurin. Samalla tuli keksittyä käyttöä pihalla lojuville lyhyille lankuille. Tein niistä ja parista männynpölkystä penkin polun reunaan.

Joutopuusta rakennettu penkki. Lankuista pitäisi vielä sahata ylimääräiset pois, mutta moottorisaha päätti taas temppuilla. Jos ei seuraavallakaan yrityksellä käynnisty, pitänee tyytyä käsisahaan. Suunnittelin myös että käsittelisin Lankkujen pinnat puuöljyllä, vaikka onhan tuollainen harmahtunut puu itsessäänkin kivan näköinen.

Tässä olisi kovasti myös suunnitelmia uusien kasvien istuttamisesta ja vanhojen siirtämisestä paremmille paikoille ja uusien kukkapenkkien perustamisia, mutta niitä varten paras odottaa, että tämä kuivuus joskus loppuu. Ennustetut sateet eivät nyt näytä tulevan. Helle sen sijaan jatkuu, joten kuivuuteen ei ihan pian ole tulossa helpotusta. Pieniä sadekuuroja on ollut tällä suunnalla liikkeellä, mutta kaikki ovat menneet ohi.

Ihana tuoksu

Ulkona liikkuessani mietiskelin moneen kertaan, että onpa hyvä tuoksu. Jostain syystä en vain osannut yhdistää sitä näihin Hyasintteihin. Upeasti kukkivat ainakin nyt ensimmäisenä vuotena. Ja tuoksuvat!

Viime syksyllä istutetut hyasintit. Kaikkiaan näitä on 4kpl.

Pihatyöt on jatkuneet muun kiireen ohella. Nyt on lähes kaikki oksat saatu silputtua ja siivoamista on jatkettu. Nurmikkokin on jo leikattu ensimmäistä kertaa. Puutarhakompostin kääntö on edelleen kesken, se on pohjalta edelleen jäässä. Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Lämpökompostorissa taas on huimat 65 astetta lämmintä!

Uusia perennojen sipuleita, juurakoita ja ensimmäisiä taimia on tullut istutettua monia. Kasvimaakin alkaa olla hyvällä mallillaan. Nyt on ollut niin lämmintä, että lähes kaikki hyötykasvit on jo kylvetty. Saa nähdä paljonko joudun suojaamaan, jos nämä lämpöiset säät loppuvat.

Seuraavaksi huomiota kaipaisivat omat esikasvatetut taimet. Ne alkavatkin olemaan jo melko huonolla tolalla, kun ovat melko pitkään olleet oman onnensa nojassa. Moni kaipaisi jo koulintaa isonpiin ruukkuihin tai karaisua ja ulos istutusta.  Muutama taisi jo menehtyäkin kissojen, minun tai auringon tekemiin tuhoihin. Muutamia olen ulkoiluttanut kuistilla, mutta pienissä taimiruukuissa ei kosteus riittänyt lämpöisellä aurinkoisella paikalla. Epäilen virkoavatko enää. Onneksi perennoja voi kylvää myös suoraan ulos.

Todella lämpöiset säät jatkuvat ainakin viikonlopun yli. Mikäs tässä on ulkona puuhaillessa. Kasteluvettä vain kuluu reilusti.

Ihanaa viikonloppua!

Kiirettä pitää

Kevät etenee hyvää vauhtia ja kiire senkun lisääntyy. Eikä nyt puhuta edes pihatöiden kiireestä, vaan töitä ja kaikkea muuta puuhaa on ollut sen verran, ettei aikaa tai energiaa ole riittänyt pihalle, saati blogille. Pitkän työpäivän jälkeen, joka sisältää lähinnä tietokoneella istumista, ei tee mieli uhrata lisäaikaa tietokoneelle. Bloggaamiseen on tullut yli viikon tauko. Pisin tähän asti.

Myös toisen kukkapenkin krookukset ovat alkaneet kukkia viime viikon aikana. Nämä keltaiset ovat aivan ihania!

Ensiksi kukimaan alkaneet krookukset jaksavat vielä. Hyvin on kukat lisääntyneet viimevuodesta, vaikka aikaisemmin sitä hiukan epäilinkin.

Pihalla on sentään jotain tullut tehtyä. Risuja riittää murskattavaksi/silputtavaksi enemmän kuin tarpeeksi. Edelleen on paljon jäljellä vaikka suurin osa oksista ja risuista on jo silputtu. Isompia oksia ja muuta roinaa vietiin peräkärrillinen kaatopaikalle. Näiden lisäksi pitäisi vielä vähän haravoidakin.

Tänään istutin perunat ja siirsin kuukausimansikat kukkapenkistä kasvimaan uuteen penkkiin. Suunnittelin myös ensimmäisi kylvöjä kasvimaalle, mutta aika loppui kesken. Huomiseksi lupaa koko päivä vesisadetta, mutta eipähän tässä niin kiire vielä ole.

Mansikkamaalla kukkii! Orvokit ovat päässeet leviämään viime vuoden siemenistä mansikkamaalle. Ei nämä sinne kuuluisi, mutta eihän noin nättiä kukkaa raaski poiskaan nyppiä.

Hauskaa vappua!

Omenapuiden leikkaus

Pihallamme kasvaa kaksi ilmeisesti hyvin vanhaa omenapuuta, ovat ilmeisesti 50 luvulta. Puita ei oltu leikattu juurikaan moniin vuosiin. Viime keväällä aloitin puiden siistimisoperaation, jolloin joutui isompiakin oksia karsimaan. Nyt jatkoin siistimistä, aloitin pienempien oksien kanssa jo aiemmin keväällä.

Omenapuu pienen siistimisen jälkeen

Hommaa helpottamaan ostin varrellisen oksasleikkurin. Se oli ihana ostos. Tässä ihan ihmettelee miksi en ennen ole tällaisia hankkinut. Ehkä siksi että omenapuita leikataan korkeintaan kerran vuodessa ja silloinkin käyttö jää vähäiseksi. Nyt olen silti tyytyväinen että ostin nämä.

Tämä ylhäällä olevassa kuvassa näkyvä puu oli helppo tapaus. Monihaarainen puu on päässyt kasvamaan liian tiiviiksi. Tänä vuonna aattelin että karsin vain niitä oksia, joita oksaleikkureilla saa poikki, mutta pienen tarkkailun jälkeen kaksi isompaa oksaakin joutuu poistamaan. Kuten kuvasta näkee vasemmassa reunassa kasvaa useampi oksa ylöspäin melko tiiviisti. Niistä uloin sai lähteä. Oikella taas oli yksi oksa murtunut, joten se lyhennettiin murtuman alapuolelta.

E työn touhussa.

Valmista! Näyttäisi jo aika paljon paremmalta.

Toinen puista taas on joutunut kärsimään jo liikaakin. Ensin siitä sahattiin juuresta toinen haara kokonaan pois ja sitten viime keväänä jouduttiin karsimaan isoja osittain murtuneita oksia. Tänä talvella murtuneita on tullut taas lisää. Yksi oksa napsahti poikki jo alkusyksyllä. Joten isompia oksia en olisi halunnut poistaa enää ollenkaan, mutta koska tuuli ja lumi oli murtanut vielä yhden ison oksan, tarvin senkin kanssa E:n ja moottorisahan apua. Ongelma taitaa olla, että tämä puu kasvattaa todella isoja sivusuuntaan taipuvia oksia. Niitä olisi pitänyt keventää reilusti heti alkuunsa, mutta en silloin osannut ajatella että oksia alkaa tähän tahtiin murtumaan.

Tällainen toispuolinen rääpäle siitä jäi. Ainoassa kunnon oksassa on myös murtuneen oksanhaaran takia haava. Toivotaan että paranee.

Vähän jännitän selviääkö omenapuu tälläisestä rääkistä. Ei sillä ole enää jäljellä kuin yksi iso oksa, ja sekin on vahingoittunut oksanhaaran kohdalta. Viime vuonna puu alkoi kasvattamaan ylös runkoon yhtä uutta pientä oksaa. Toivon että samanlainen kasvuu jatku tämänkin leikkauksen jälkeen.

Ensi vuonna pitää antaa puiden levätä ja karsin vain pakollisia ja pieniä oksia.

Kevätpuuhia

Tämä viikonloppu on mennyt lähes kokonaan plussakelissä, joten ulkona on tullut puuhailtua kaikenlaista: harvensin alempaa takapihaa reunustavan pensasaidan, korjasin kasvihuoneen katon ja hain autotallissa talvehtineet kasvit ulkoilemaan. Ulkona puuhailuani seurattiin tarkasti.

Ulkotöiden viralliset valvojat

Kasvihuoneesta oli lumen painosta lähtenyt yksi katon kennolevyistä osittain irti, kuten aikaisemmin jo mainitsin. Pakkasella sille ei jään takia pystynyt mitään tekemään, mutta nyt oli hyvä aika korjata se. Korjaus onnistui todella helposti, kun kysessä oli yksi reunimmainen kennolevy. Ei tarvinnut kuin liu'uttaa rännilista pois edestä, ottaa kennelevy pois paikaltaan ja putsaamisen jälkeen laittaa takaisin paikalleen. Irronneessa levyssä oli alareunassa kennojen sisällä todella paljon levää, sille en ruvennut tekemään mitään, aika hankala sitä sieltä sisältä olisikaan putsata.

 

Näin levy on roikkunut sisälle tekemäni tuen varassa jo jokusen viikon. Tässä räystäslista on jo liutettu pois paikaltaan.

Kavihuoneen korjaus valmis. Näin paljon levää jäi kennolevyyn, kun molemmat ulkopinnat on pesty.

Toinen projekti oli alemman takapihan huonosti kasvava pensasaita. En vieläkään tiedä mitä pensasta aita on, mutta nyt epäilen, että se saattaisi olla idänvirpiangervoa. Muualla pihalla, missä se kasvaa kunnolla, se on noin 2m korkeaa. Ensin ajattelin leikkaavani sen kokonaan matalaksi, mutta tulin kuitenkin toiseen päätökseen. Harvensin aidasta vain kaikki vanhat oksat pois. Toivotaan se piristää pensasaitaa uuteen kasvuun. Sen kasvupaikka on kieltämättä aika haastellinen, kun kasvaa kuivassa paikassa pengermuurin päällä. 

Harvensin pensasangervoaitaa reilulla kädellä. Vieressä lojuu alkutalvesta tippunut ISO männynoksa.

Lisäksi hain autotallissa/varastossa talvehtivat verenpisarat ja lankaköynnökset ulkoilemaan. En ollut varma onko verenpisarat selvinneet hengissä, kun kaikki lehdet olivat kuolleet. Siistiessäni niitä huomasin, että osa paksuista oksista oli vielä sisältä vihreitä, eli elossa. Lisäksi löysin toisesta ruukusta jopa pari sentin mittaista uutta alkua. Jes!

Kummassakin ruukussa kasvaa 3 verenpisaraa, jännä nähdä kuinka moni niistä on hengissä. Pääasia kuitenkin, että ainakin osa molemmistä ruukuista on selvinnyt talvesta.

Lankaköynnökset 2kpl ovat säilyttäneet jopa lehtensä koko talven läpi. Niistäkin toisesta löytyi lisäksi uutta kasvua.

Myös omenapuita oli tarkoitus leikata, mutta se jäänee myöhemmäksi moottorisahan ryypyn hajoamisen takia. Ei se lähde käyntiin ilman sitä.

Lisäksi kylvin sisällä lisää kasveja, koulin latva-artisokat, muutaman tomaatin, paprikan ja chilin isompiin ruukkuihin ja istutin 2 ensimmäistä daalian juurakkoa ruukkuihin, mutta koska tuli jo kirjoitettua näin paljon, palaan näihin tarkemmin myöhemmin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kasvihuoneen kevätsiivous

Plussakelin kunniaksi päätin sunnuntaina siivota kasvihuoneen. Isoimmat sotkut siivosin pois jo syksyllä, mutta nyt oli vuorossa tarkempi lakaiseminen ja seinien ja katon pesu. Kovasti oli viime kesän märkyyden takia muodostunut leväkasvustoja seiniin.

Tältä kasvihuone näytti vielä reilu viikko sitten. Piti putsata isoimmat lumet katolta. Nyt oli loputkin lumet ja jäät sulaneet.
Joten oli sopiva hetki kasvihuoneen kevätsiivoukselle.

Pesemistä helpottamaan hankin tälläisen viiden litran painevesipullon. Hyvä ostos olikin. Mäntysuopaveden ja myöhemmin huunteluveden sai levitettyä seinille ja kattoon tosi kätevästi. Saa nähdä kauanko tuo kestää, jotenkin epäilyttää kun hintaa oli vain reilu 10€. Mutta hyvin toimi ainakin ensimmäisellä käyttökerralla.

Kasvihuone ennen siivousta ja uusi painevesipullo

Muun siivoamisen ohessa kaikki nuo narut ym tomaattien tuet saivat lähteä. Tälle kesälle täytyy viritellä paremmat tuet. Myös tuo vesisäiliön alusta tuli kasattua viime keväänä melko kiireellä, siitä materiaalista mitä oli käsillä, että sain uuden Blumatin kastelujärjestelmän heti käyttöön. Sitä varten vesisäiliötä piti kohottaa ylemmäs.

Siivouksen jälkeen.

Uskaltaako/kannattaako kasvihuonetta pestä harjan kanssa ulkopuoleltakin, vai kärsiikö levyjen UV-suojaus? Tällä kertaa pesin vain sisäpuolelta.

Nyt ensimmäisen kevätsiivouksen yhteydessä ihmettelin, että koska kennolevyjen kennot ovat auki molemmista päistä, levyjen sisään pääsee kosteutta ja likaa. Tämä on ilmeisesti normaalia? Olisiko kennolevyjen päät pitänyt itse teipata/tukkia jollain umpeen, että olisivat vesitiiviit? Näin levyt säilyisivät ainakin pidempään paremman näköisinä. Siisteyskysymyshän tämä lähinnä lienee. Levyt ovat keiltämättä vähän epäsiistin näköiset, kun alaosissa on leväkasvustoja ja likaa levyjen sisällä jo ensimmäisen kesän jäljiltä.

Tämä lika on kennojen sisäpuolella.

Kasvihuoneeni sain viime keväänä, joten se on ollut käytössä vasta yhden kesän. Tässä juttua kasvihuoneen kasaamisesta: Uusi kasvihuone 2017. Lisäsin vanhaan postaukseen myös pari uutta kuvaa, kun satuin löytämään sellaisia, joita en muistanut minulla olleen. Käykäähän katsomassa.

Jälkäteen huomio kunnon perustuksen puuttumiseen: huomasin siivotessa että tasoitettu maa oli melko muhkurainen kasvihuoneen alta, oli alkanut routimaan. Mutta eikähän se siitä maan sulamisen myötä taas tasotu. Sitten joskus kunhan saa muut pihahommat parempaan vaiheeseen olisi tarkoitus tehdä kasvihuoneelle parempi perusta ja lattia. Mitähän materiaalia siihen kannattaisi käyttää?

Mukavaa viikkoa!

Talvipäivien puuhastelua

Muutaman viime päivänä on satanut lunta enemmän kuin tarpeeksi. Lumitöitä on päässyt tekemään päivittäin. Eilen jopa kaksi kertaa. Olen kyllä tyytyväinen lumesta, kasvit saavat suojaa pakkasta vastaan ja lumi tuo kaivattua valoisuutta muuten niin pimeään talveen. Toki vielä parempi jos aurinkokin pilkahtelisi useammin.

Kuva otettu joulukuussa, mutta täsmää tämän hetken säähän, nyt lunta on vain vielä enemmän.

Kesällä alapihan autopaikkaa suunniteltaessa mietin ohimennen, että autopaikan ympärillä olevat ja tulevat kivimuurit hankaloittavat lumitöiden tekemistä. Nyt sama on koettu käytännössä, lumikolalla ei pysty työntämään lunta mihinkään suuntaan, vaan aina on jonkin korkuinen muuri vastassa. Tämä ei kuitenkaan haittaa paljoa. E tykkää muutenkin tehdä lumityöt lumilapiolla. Eikä se minustakaan ole juurikaan hitaampaa kuin lumikolalla. Etenkin jos lumi on yhtä kevyttä kuin tämän hetkinen pakkaslumi.

Alapihan lumivalli matalan kivimuurin päällä

Sitten jos ja kun lumilinko saadaan taas toimimaan, ongelmaa ei ole enää ollenkaan. En tiedä mikä siinä on vikana, mutta se ei käynnistinyt viime talvena. Viime talvi oli muutenkin niin vähäluminen, että ei sitä koskaan tutkittu sen tarkemmin. Asia tuli mieleen vasta nyt kun lunta rupesi satamaan enemmän.

Lumilinko odottelee unohdettuna lähes lumeen hautautuneena. Ehkä se vielä kuntoon saadaan. Biolanin pikakompostori on toistaiseksi pysynyt sulana, vaikka nämä pakkaset ovatkin laskeneet lämpötilan alle 10 asteeseen.

Lumitöiden ohella taimikasvatukset ovat jo hyvässä vauhdissa. Ajattelin ettei kannata kovin paljoa tai liian aikaisin kylvää, mutta uusia siemeniä on tullut hankittua enemmän kuin tarpeeksi ja vielä lisää tekisi mieli hankkia. Ajattelin tilastomielessä julkaista postauksen kylvöjen aikataulusta ja tarkemmista lajeista, mutta koska monen kylvö odottaa vielä kevään edistymistä, niin palataan siihen myöhemmin.

Kuten aikaisemmin puhuin, niin tänä vuonna päätin luopua aikaisemmin käyttämistäni turvepelleteistä ja kylvää siemenet kylvömultaan muovisiin taimiruukkuihin. Ja koska viime vuonna havaitsin että kaikki perennojen taimet eivät pidä koulimisesta, kylvän ainakin osan siemenistä valmiiksi isompiin ruukkuihun ja laitan pohjalle mustaa multaa.

Helmikuun kylvöjä. Mukana mm. pampaheinä ja isokaunosilmä. Taustalla pilkistelee jo kasvamaan lähtenyt latva-artisokan hintelä taimi.

Viime vuonna kylvin hopeahelokkia ja tarharistikkiä sen verran paljon etten jaksanut koulia kaikkia, vaan osa sai kasvaa jäätelöpurkeissa ahtaasti kesään asti. Kesällä ihmettelin, kun ne ahtaasti kasvavat taimet olivat paljon isompia ja vantterampia kuin ne jotka koulin kasvamaan omiin ruukkuihinsa. Tästä sain päähäni etteivät kaikki lajit tykkää koulimisesta, mutta toki kyseessä voi olla jokin muukin syy.

Omaa työtä helpottaa kuitenkin mitä vähemmän koulittavaa on, joten teen siksi tänä vuonna harvat kylvökset heti alkuunsa isompiin ruukkuihin ainakin perennojen kohdalla. Toki hyötykasvien kuten paprikan, chilin, munakoison ja tomaatin kohdalla hoidan koulimiset vanhan kaavan mukaan. Kurkut taas tietämäni mukaan eivät tykkää koulimisesta ja ne olen aina ennenkin kylvänyt suoraan isoihin ruukkuihin. Niiden kylvö, kunten monen muunkin kasvin, saa odottaa vielä.

Kasvien talvisuojaus ja joulukuusen hyötykäyttö

Pakkanen. Alkaisiko talvi vihdoin? Ainakin sääennustukset pysyvät miinuksen puolella niin pitkälle kuin ennustuksia riittää. Taitaa siis olla kasvien talvisuojauksen aika, etenkin kun luntakaan ei juurikaan ole.

Viime vuonna en laittanut talvisuojauksia kasveille, eikä kasveja edes ollut kuin muutamia. Tänä talvena olen odottanut pakkasia. Sanotaan että talvisuojaukset tehdään kun maa on jäässä. Muutamia pakkasöitä ja päiviä on jo aiemmin ollut, mutta sääennusteiden perusteella olen tiennyt, ettei kyseessä ole kuin hetkellinen kylmempi jakso. 

Samalla sain joulukuusen hyötykäyttöön. Katkoin siitä oksat ja laitoin ne kukkapenkkien suojiksi männyistä alkutalvella tippuneiden oksien lisäksi. Ja niitä on tippunut paljon! Ruusut, jalokärhöt ja viiniköynnökset suojasin lisäksi talvensuojaturpeella ja puiden lehdillä. 

Joulukuusi muuttumassa kukkapenkkien talvisuojaksi

Syksyllä luin jostain puutarhalehdestä, että pieniä puita voi suojata täyttämällä puun ympärille laitettu suojaverkko puun lehdillä. Olin tätä varten kerännyt jätesäkkeihin mahdollisimman kuivia lehtiä jo syksyllä. Siinäkin oli oma haasteensa, kun kokoajan satoi.

Kesällä istutin pihalle japaninverivaahteran. Se on melko talvenarka täällä etelässäkin. Moni sanoo, että japaninverivaahtera selviää talvista tällä suunnalla II-vyöhykkeellä, mutta sen maan päällä olevat osat paleltuvat helposti, ja siitä muodostuu pensas. Haluaisin kasvattaa siitä puun, joten tämä talvisuojaustapa on kokeilemisen arvoinen.

Japaninverivaahteran talvisuojaus

Päivän väriläiskäksi vielä tämä sipulista kasvattamani amaryllis, joka ei kerennyt jouluksi, vaan alkoi kukkimaan loppiaisen kunniaksi. Tästä tulee varmasti vielä upeampi, kun loputkin nuput aukeavat. Voisin kokeilla saanko tämän säilymään ja kukkimaan uudelleen ensi jouluna.

Amaryllis

Vuosi 2016

Olen kirjoitellut jo tautatietoja ja muutenkin vuodesta 2016 "Taustaa"-välilehdelle. Pihan laittaminen alkoi kesällä 2016. Isoimpia hommia oli pihan siivoominen ja parin ison männyn kaataminen.

Siivoaminen on tylsä aihe, joten perehdytän teidät tarkemmin vain puiden kaatamiseen. Mäntyjä ei onneksi kaadettu itse, vaan tilasimme ammattilaiset paikalle. Toinen puista ei olisi mahtunut kaatumaan ja pätkittiin alas paloina.

Mänty ei näytä oksattomana enää niin isolta.

Toinen taas kaadettiin ja suoraan omenapuun päälle. Tämä oli kyllä tiedossa jo etukäteen, joten mistään osaamattomuudesta ei ollut kyse. Kyseinen omenapuu oli tarkoitus muutenkin kaataa, joten se meni siinä samalla työllä. Alla olevassa kuvassa näkyy vielä toinen omenapuu, joka pitkän harkinnan jälkeen päätettiin säästää puoliksi. Se haarautui hiukan maanpinnan yläpuolelta kahteen osaan, ja toisen puolen oksat roikuivat ikävästi ja olivat tiellä. Siispä se puoli puusta kaadettiin ja ajateltiin, että loppu saa olla, jos tuosta hengissä selviää. Se on edelleen hengissä, vaikka vähän jouduttiin karsimaan viime talvena siitä lisää ja nyt kesän ja alkutalven aikana siitä on murtunut taas kaksi isoa oksaa, jotka pitäisi käydä siistimässä pois. Tämän talven jälkeen puusta ei taida olla kuin yksi iso vanhempi oksa jälkellä, lisäksi joitain pieniä. Saa nähdä onko puu enää keväällä hengissä.

Mänty kaadettuna toisen omenapuun päälle, vaikkakaan sitä ei näy ollenkaan tuolta männyn alta.

Vähän jo harhauduin tämän vuoden asioihin, joten palataan vielä takaisin vuoteen 2016. Rojut vietiin samalla pois, mutta itse puut jätettiin meille polttopuiksi kätevän kokoiseksi pätkittyinä. Tai tämä on varmaankin mielipide kysymys, koska yritin muutamaa pölkkyä halkoa, eikä siitä tullut mitään. Jouduin siis jättämään halkomisen E:n hoidettavaksi. Iso osa näistä odottaa vielä edelleenkin halkomista. Vinkkinä, että pölkkyjä ei kannata jättää pressun alla kuivumaan, taivasalla kuivuvat ovat nykyään paljon paremmassa kunnossa, ilmeisesti pressun alla ei ole ilma kiertänyt tarpeeksi.

Päästiin myös risuista ja oksista samalla kertaa eroon

Kaiken tämän jälkeen piha oli melko karun näköinen, mutta nurmikot oli muutenkin tarkoitus laittaa uusiksi, joten tässä kohtaa oli paras ajankohta hankkiutua puista eroon.