Syyskuulumisia (täällä ollaan edelleen)

Olen aikaisemminkin valitellut työkiireitä. Viime kevät ja alkukesä meni kuitenkin ihan uudelle tasolle. Pitkien työpäivien ja huonojen yöunien jälkeen energiaa, kiinnostusta tai aikaa blogin kirjoittamiselle tai ylipäätänsä koneella istumiselle ei juuri ole ollut. Pahin kiire helpotti onneksi heinäkuun puolessa välissä kesäloman alkaessa, mutta motivaation puute jäi edelleen päälle. 

Hiukan hassua, että nyt lokakuussa ensimmäisten yöpakkasten saavuttua ja kasvukauden ollessa ohi palailen vihdoin blogini pariin. Tosin niinhän se on, että kun pihalla ei ole enää niin paljoa tehtävää, eikä kelit muutenkaan houkuttele ulkoilemaan, koneella istuminen alkaa houkuttelemaan enemmän.

Olen seuraullut sääennustuksia yöpakkasen varalta jo pidemmän aikaa. Ensimmäiset yöpakkaset pääsivät silti yllättämään muutama päivä sitten. Illalla luvattiin yöksi vielä plussaa, mutta todellisuus oli aamulla -1,2 astetta kuistilla ja jopa yli -3 astetta kasvihuoneen kylmimmässä paikassa oven lähellä. Daaliat, osa kesäkukista ja osa tomaateista kuolivat tuon yhden yön aikana. 

Elättelen toiveita, että paprikat, chilit ja loput tomaatit viihtyisivät kasvihuoneessa vielä jonkin aikaa, nyt kun lupaillaan taas lämpöisempiä öitä. Tulevien (nyt jo menneiden) hallaöiden varalle laitoin kasvihuoneeseen pari kynttilää palamaan. Toistaiseksi näyttää ettei lisämenetyksiä ole tullut.

Daalian kukka ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Näyttivät kauniilta, kunnes kuura sulasi.

Syksyn iso pihaprojekti on ollut kivituhkan levittäminen autopaikoille ja poluille. Nyt alkaa olla jo melko valmista, tärytin pitäisi vielä vuokrata, että saataisiin kivituhka tiivistettyä kunnolla.

Eilen havaitsin tasaisella kivituhkapinnalla outoja jälkiä. Pihallemme on ilmeisesti vieraillut kauris. Puolen kilometrin päässä pelloilla ja metsässä kauriita on ollut aina. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun näen niistä merkkejä meidän pihalla. Toivottavasti eivät jää pysyviksi vieraiksi. Täytyy hoitaa talvisuojaukset aikaisempaa huolellisemmin täksi talvelksi.

Kuvasta ei erota ihan yhtä hyvin kuin livenä, mutta tässä näyttäisi olevan pari kauriin sorkan jälkeä.

Jälkien jättämisen lisäksi vieras oli käynnyt maistelemassa myös uutta ruusuani.

Tarvisuojaukset eläinten varalle on vielä muutenkin laittamatta. Kompostin kääntö ja kompostimullan levittämien on vielä kesken. Samoin kesken on vielä uusien tulppanien istutukset. Kesällä metsämyyrien kanta räjähti käsiin ja näyttäisi, että aikaisempina vuosina istuttamiani tulppaaneita ja krookuksia on verotettu ahkerasti. Aikaisempina vuosina tuhoja ei ole onneksi ilmennyt. Tämän vuoden osalta toivon, että kyseessä on poikkeus ja jatkossa kevätkukkien sipulit saavat olla taas rauhassa, vaikka vähän pelkään, että myyrät saattavat jäädä tänne pysyvästi, nyt kun ovat löytäneet helppoa ruokaa.

Mukavaa syksynjatkoa. Pidetään peukkuja, että aurinkoiset syyssäät jatkuvat taas sateiden jälkeen.

Ensimmäinen hallayö

Aamulla lämpömittariin katsominen aiheutti järkytyksen, vain 2 astetta. Ja oli edelleen laskemassa, vartin päästä enää 1,9 astetta. Jos olisin tämän tiennyt etukäteen olisin illalla suojannut arimpia kasveja ja laittanut kasvihuoneeseen kynttilät. Onneksi pihamme ei ole pahimpia halla-paikkoja, mutta esim. roskiksen kansi oli jäätynyt kiinni. Ilmeisesti pienen mäen rinteessä olemisesta on hiukan hyötyä, lähistöllä, oman pihan ulkopuolella, oli jopa heinikkoa kuurassa.

Tätä voitanee kutsua syksyn ensimmäiseksi hallayöksi, vaikka omat lämpömittarit näyttivät vielä hiukan yli hallarajan. Virallinen Ilmatieteenlaitoksen mittauspiste 20km päässä näyttää lämpötilan tippuneen aamusta jopa -1,7 asteeseen. Me olemme lähempänä merta, joten se yleensä helpottaa syyshallojen kanssa, vaikkei ihan rannalla ollakaan.

Koska lämpötila oli edelleen laskussa, kävin viemässä varuiksi yhden kynttilän kasvihuoneeseen. Sen enempää en nyt aamusta kerennyt kasveja suojaamaan. Kasvihuoneen lämpömittarikaan ei näyttänyt lupaavalta: 0,3 ja 3 astetta. Tiedä sitten kumpi on lähempänä totuutta, mittauspisteet ovat kuitenkin lähekkäin. Täytyisi varmaan hankkia kunnollisempi mittari, nyt käytössä oleva sattui olemaan valmiina ylimääräisenä. Kasvihuone sijaitsee yläpihan puolella, ja on melko mystistä miten ylempänä on usein kylmempi kuin alapihan puolella. Nytkin yläpihalla parkissa olleessa autossa oli ikkunat jäässä, mutta alapihalla olevassa ei. Eikö tämän pitäisi mennä toisinpäin?

Iltapäivä jännittää, sitten näkee onko tuhoja tullut.

Kuva eiliseltä, pitkästä aikaa oli kokonaan sateeton päivä.

Hyötykasvikuulumisia, haasteita ja kateviljelypohdintaa

Näin kuivina kesinä huomaa, että kasvimaani paikkavalinta ei todellakaan ole paras mahdollinen. Muutama vuosi sitten valitsin paikan, koska se oli sopivan kokoinen alue, jolle ei muutoin ollut käyttöä. Sopivasti myös aurinkoinen ja sulaa aikaisin keväällä. Tiedostin kyllä että alueella kasvavat kaksi isoa mäntyä ovat hiukan haitaksi. Näistä kuitenkin puhuttiin, että ne voitaisiin kaataa. Nyt mäntyjen kaataminen on lykkääntynyt jonnekin tulevaisuuteen. Sentään kolme kesää sitten kasvimaa kukoisti männyistä huolimatta. Oli viileä ja sateinen kesä. Toisin on ollut kahtena viime kesänä.

Välissä hehkutan, että pääsen kohta maistelemaan ensimmäisiä viinirypäleitä. Nämäkin on
jäänyt melko pieniksi todennäköisesti kuivuudesta johtuen, mutta odotan silti innolla valmistumista.

Kuivuus

Viime vuonna edes peruna ei kasvanut, sain varmasti vähemmän satoa kuin mitä siemenperunoita laitoin. Kastelusta huolimatta! Tänä vuonna menee vähän paremmin, mutta haasteita on monen lajin kohdalla. Salaattia ei ole ollut syötäväksi ainakaan kuukauteen. Kevään kylvöt itivät hyvin ja niistä tuli syötyä pitkään, mutta uudet kylvöt eivät kasva kunnolla kuivuuden takia. Avomaankurkuista on tullut minimaalinen sato. Ainoastaan porkkanat ja kesäkurpitsat vaikuttavat viihtyvän. Perunan varret kuolivat jo kuukausi sitten. En itseasiassa ole vieläkään tarkistanut minkälainen perunasato maassa odottelee, koska ämpäreissä kasvava varhaisperuna tuotti niin hyvän sadon, että on riittänyt tähän asti.

Maa on alkujaan pinnalta savensekaista, mutta hiukan syvemmältä tulee vastaan hiekkaa, melko kuiva paikka siis maaperänkin suhteen. Perustin kasvimaan aikoinaan neljään matalaan 2x1m kasvulavaan. Jouduin kuorimaan pintamaan pois, sen verran juolavehnää oli joukossa. Kasvulavoihin niitatut syvemmälle jatkuvat juuriesteet estävät juuria luikertelemasta takaisin. Lisämaaksi kaupan pussimultaa ja kasvihuoneesta tyhjennetyt kesän käytössä olleet kasvualustat, jotka siis uusin vuosittain. Viime vuonna sain ensimmäisen kerran omaa kompostimultaakin muutamaan lavaan.

En olisi ikinä uskonut että isot männyt vaikuttavat niin paljon. Noin viikko sitten satoi 25mm, männyn alusta ei tästä sademäärästä edes kastunut lähempäätä runkoa. Ja niiden latvustot ovat kokonaan kasvimaani päällä. Latvustot ovat lisäksi niin korkealla, että ne eivät varjosta kasvimaata ollenkaan. Tilannetta korjatakseni harkitsen vakavasti kateviljelyyn siirtymistä, koska se vähentäisi kastelun tarvetta ja suojaa maaperän liialliselta kuumumiselta auringossa.

Härmä

Kesäkurpitsoista (2kpl) satoa on nytkin tullut yli tarpeiden, mutta lopulta härmä lannisti. Kuiva kesä ja syksyn myötä tulleet runsaat yökosteudet eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sanotaan ettei härmä vahingoita aikuisia kasveja, mutta tämän vuoden osalta olen eri mieltä. Kesäkurpitsat (ja muualla pihalla olevat kurpitsat) ovat niin valkoisen peitossa, että taitavat olla kuolemaisillaan. Taitanee olla jokin, juuri kurpitsalajeihin erikoistunut härmä, kun pahiten niitä kiusaa.

Härmäiset kesäkurpitsat etualalla. Vasemmalla perunapenkki, jossa perunat edelleen maan olla ja nurmikostakin näkee, että kuivaa on. Männyt kasvavat hiukan kuvan oikean laidan ulkopuolella. Aikaiset kylvöt tuntuvat olevan paras tapa saada edes jonkinlaista satoa, näin kevätkosteudesta saa eniten irti.

Liika kosteus kasvihuoneessa

Syksyn myötä lisääntynyt ilmankosteus aiheittaa haasteita myös kasvihuoneelle, tomaatit ovat alkaneet halkeamaan. Aikaisempien vuosien kokemuksella, pian iskee myös home. Vähensin kastelua ja tuuletan ahkerasti, mutta saa nähdä riittääkö. Pitäisi kehitellä jokin lämmitin, jotta ilman saisi kuivemmaksi. Muutoin kasvihuoneella menee hyvin, satoa tulee vielä viime vuotta paremmin. Tänä vuonna ensimmäinen paprikakin on jo syöty (viime vuonna eivät oikein kerenneet valmiiksi).

Kasvihuoneessa rehottaa!

Lopuksi lisää kateviljelystä

Kateviljelyssä multa peitetään 10-20cm katekerroksella, eikä maata muokata. Katetta lisätään sitä mukaa kun se maatuu. Kate pidättää kosteutta, tasoittaa lämpötilanvaihteluja ja tuottaa maatuessaan uutta multaa ja ravinteita. Kate estää myös rikkaruohojen kasvamista ja itämistä. Syksyllä maa pysyy katteen suojassa pidempään lämpimänä. Kateviljely mahdollistaa viljelyn myös  haastavilla maaperillä, kuten hiekka- ja savimailla. Kateviljelyn toimiminen ja hyödyt pitäisi havaita kolmen vuoden kuluessa, joten heti ensimmäisenä vuotena ei kannata luovuttaa, vaikkei sato näyttäisikään paremmalta. Etenkin savimailla aikaa saattaa mennä jokunen vuosi. 

Katteeksi sopivat kaikki eloperäiset materiaalit: ruohosilppu, syksyn lehdet, palanut komposti, vihannesten naatit, merilevä, kaislat, olki, kuorikate, puuhake, paperi ja sahanpuru. Puuaines (kuorike, hake, sahanpuru) hajoaa hyvin hitaasti ja sitoo typpeä lahotessaan. Myöskään olki ja syksyn lehdet eivät sisällä typpä. Pelkästään näitä käytettäessä tarvitaan mahdollisesti lisälannoitusta. Lannoite tulee levittää katteen alle. Kateviljely sopii myös monivuotisille kasveille, mutta tässä tulee huomioida, ettei typpipitoista katetta, kuten ruohosilppua, tule lisätä enää loppukesällä. Myös yksivuotisten kohdalla liika typpi saattaa haitata sadon valmistumista syksyllä.

Jos kate levitetään syksyllä, vältytään sekä syys- että kevätmuokkauksilta. Syksyllä on hyvä aloittaa/valmistella kateviljely senkin takia, että puunlehtiä on reilusti tarjolla ja on aika kääntää puutarhakompostikin (siivilöin samalla jo melko hyvin maatuneen aineen käyttöön, komposti kun ei parane vanhetessaan). Keväällä onkin paljon vaikeampi keksiä mistä tarvittavan määrän katetta saisi.

Keväällä lumien sulattua kate voidaan ottaa hetkeksi sivuun, jos halutaan nopeuttaa maan lämpenemistä. Ennen kylvöä tai istutuksia se levitetään takaisin ja työnnetään syrjään vain kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Seuraavan kesän ja syksyn mittaan, sitä mukaan kun satoa korjataan, paljastunut maa peitetään uudelleen katteella. 

Toteuttamispuuhat alkavat siis nyt syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Yksi uusi kasvulava on jo rakenteilla nykyisten 4:n lisäksi, teen siitä lämpöpenkin, ja sitten vielä katan lopuksi. Meneeköhän jo liioitteluksi käyttää molempia tekniikoita samaan penkkiin?

Mukavaa syyskuun alkua!

Piha marraskuussa

Marraskuu alkoi poikkeiksellisen lämpöisenä, mutta loppukuusta pakkaset palasivat. Kovin kylmää ei ole ollut vieläkään, hiukan nollan molemmin puolin. Muutama hiutale ensilunta oli satanut muutama yö sitten. 

Nyt kun pihalla on kaikki jäässä, ei siellä oikein pysty mitään tekemään. Siivoilin kaikkea talveksi pois pihalta ja jatkoin kasvihuoneen siivousta. Paljon olisi pitänyt tehdä jo ennen pakkasia. Nyt joutuu odottamaan esimerkiksi jokusen ämpärin sulamista, ennenkuin saan ne varastoon.

Aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi tuli kierrettyä kierros kameran kanssa.

Tertturuusun kukka on joutunut talven armoille. En ole vielä leikannut ruusuja, kun
eivät ole vieläkään tuuleentuneet, Joudun nyt odottamaan seuraavia plussakelejä.

Kattomehitähdet ovat viihtyneet tänä vuonna ja levinneet paljon kevään jälkeen. 

Lankaköynnös sinnittelee edelleen ulkona, pienestä pakkasesta huolimatta. Tämän olen
ajatellut ottavani lopulta, ennen isompia pakkasia, kellariin talvehtimaan,

Kuukausimansikka on levinnyt siemenistä. "Emokasvit" siirsin jo keväällä eri paikkaan.

Seittimehitähti on yksi syksyn alennusmyyntihankinnoistani. Hauskannäköiset pallurat, etenkin kuuraisina.

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain haasteen Tuplasti terapiaa blogin Pirjolta. Tarkoituksena olisi muistella ja jakaa 5 kauden parasta puutarhamuistoa. Vaikka kesä loppui vasta äsken, tuntuu että siitä on jo paljon aikaa, ja muistojakin joutui hiukan kaivelemaan.

Omat vesimelonit ja melonit

Ensimmäinen on kuitenkin helppo ja tuli heti meileen: Sain kasvatettua ensimmäiset omat vesimelonit (jos kovin tarkkoja ollaan, niin oikeastaan toiset: monia vuosia sitten sain kasvatettua sisällä 2 alle tennispallon kokoista vesimelonia). Nämä tämän vuotiset, myöskin kaksi, olivat ensimmäiset järkevän kokoiset. Olivat myös todella hyvän makuisia ja uskomattoman mehukkaita. 

Vesimelonin alkuja elokuun alussa.

Myös cantaloupemelonin kasvatus onnistui jotenkin, mutta ne eivät olleet mikään makuelämys, koska toinen ehti ylikypsäksi asti ja toinen jäi vajaakasvuiseksi.

Kesän 2018 vesimeloni- ja cantaloupemelonisato.

Kevätkukat

Kevätkukkia ei sovi unohtaa, ne ovat joka keväinen ilo. Jo ensimmäiset piipot piristävät, itse kukista puhumattakaan. 

Krookus on yksi ihanimmista kevätkukista osittain juuri sen aikaisuuden takia. Tuovat
mukavasti väri muuten vielä niin värittömään pihaan, Keltaiset kulrasahramit olivat
myöhäisemmästä päästä ja kukkivat vasta huhtikuun viimisillä päivillä.

Omenapuun kukinta

Tänä vuonna omenapuut kukkivat poikkeuksellisen näyttävästi. Ihan tällaista kukintaa en muista muina vuosina nähneeni.

Omenapuiden kukinta oli hurjan runsas ja kaunis. Terälähtien alkaessa tippua, maa muuttui suorastaan valkoiseksi.

Ruska

Tämä vuosi oli poikkeuksellinen myös ruskan suhteen. Kuulin monen puhuvan, ettei vastaavaa ruskaa tai yhtä kirkkaita värejä ole aikaisempina syksyinä näkynyt. Omalla pihalla huikeaa ruskaelämystä ei tullut, mutta tästä sainkin innostuksen suunnitella uusia puu ja pensashankintoja keväälle, nimenomaan ruskaa ajatellen.

Kiiltotuhkapensas on syksyisin aina näyttävä. Tämä kannattaa hankkia pihalle ruskakasviksi.
Meillä tämä on pihan alkuperäiskasveja ja harvoja, joissa on kunnon ruskaväri. Lisää tällaisia.

Ruskaa lokakuussa 2018. Tässäkin väriä tuo pieni kiiltotuhkapensas. Vaahtera saa syksyisin upean keltaisen värin.

Sää

Viiminen olikin sitten vaikeampi. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että lähes parasta viime kesässä oli sää. Myönnetään, sadetta olisi voinut tulla enemmän, mutta sitä lukuunottamatta kesähän oli lähes täydellinen. Upeat ulkoilukelit ja pihalla pääsi puuhailemaan vaikka mitä. Kuumimmat päivät saattoi jättää auringossa loikoiluun, usein omalla pihalla, välillä muualla. Kukatkin kukkivat upeasti, vaikkakin lyhyesti. Edes rikkaruohoista ei ollut haittaa ja nurmikon leikkaaminen jäi todella vähäiseksi. Kasteluvettä toki kului enemmän kuin tarpeeksi.

Kesän 2018 lämpö, aurinkoisuus ja kuivuus on jäänyt hyvin mieleen. Tästäkin nurmikko selvisi,
kunhan hiukan sai vettä. 

Kesällä tuli nautittua auringosta muuallakin kuin omalla pihalla. Pieni herkuttelu kuuluu kuvaan.
Meri myöskin viilensi pahinta hellettä mukavasti. 

Haastan seuraavat blogit:

• Lappalainen etelässä
• Kukka & kaali
• Kivisen Vilman piha

Tämä haaste on alkujaan lähtöisin Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Tässä säännöt:

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
• Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Alkusyksyn tunnelmia

Kovin ovat olleet lämpimät syyssäät, mutta nyt alkaa tuntumaan jo syksylle. Pientä ruskaa on jo havaittavissa. Viikonloppuna oli ensimmäinen pakkasyö, oli ilmeisesti ollut jopa -5 astetta pakkasta. Tosin talon kuistin lämpömittari oli silti pysynyt 0.1 asteessa. Isot erot siis sijainnin "mikroilmaston" mukaan.

Komeamaksaruoho kukassa. Oikealla purppuraheisiangervo ja vasemmalla väriminttu, joka on jo lopettanut kukinnan.

Daaliat tuossa pakkasessa kuitenkin kuolivat. Samoin jalohortensia. Saunan seinustalla kasvavat viiniköynnökset säästyivät vielä suurelta osin. Ainoastaan muutama seinästä ulospäin kasvava oksa paleltui. Hyvin näkee, että kylmänkin rakennuksen seinusta auttaa pakkasta vastaan. Ennen seuraavia pakkasia virittelen viiniköynnösten suojaksi vielä kasvihuonemuovin viime vuoden tapaan. Nyt viiniköynnösten kaverina kasvaa myös 2 asimiinan tainta (nimenä myös papavi). Eivät ne siinä täysikasvuisiksi (2-4m) mahdu kasvamaan, mutta koska ovat etenkin pieninä kylmän arkoja ja ovat nyt vain noin 30cm korkeita, ajattelin pelata varman päälle ja istuttaa ne aluksi varmasti suojaisaan paikkaan. Toivottavasti saan ne vielä siirrettyä sitten kun alkavat olemaan liian isoja saunan seinustalle.

Kasvihuoneen sisälläkin oli mittarin mukaan ollut -2. Tiedä sitten voiko pitää paikkansa? Kasvihuoneessa oli kylminpänä yönä palamassa 2 kynttilää. Vähän olen epävarma niiden tuomasta lämmöstä, mutta ei niistä haittaakaan ole. Nyt pakkasyöstä huolimatta kasvihuoneessa kasvavat vielä kurkut, tomaatit ja paprikat. Ne saavatkin olla siellä ainakin seuraaviin pakkasiin asti. Hiukan tein siivoista ja hävitin sieltä jo kuolleet vesimelonit ja melonit. Ne eivät olleet selvinneet kylmästä tai mahdollisesti niiden kohtaloksi oli käynyt reissuni aikana kuivuus (E ei ollut muistanut kastella). Samalla ananaskirsikka sai lähteä, jostain syystä en tykännyt tänä vuonna ananaskirsikoiden mausta yhtään.

Kasvihuoneesta siivoamieni ämpäreiden mullat laitoin kasvimaan penkkien täytteeksi. Kurpitsa, kesäkurpitsa, sokerimaissi ja latva-artisokka -penkki oli myöskin pakkasten jäljiltä entinen. Myös papu, herne ja salaattipenkki jouti syysteloille. Salaatteja ei tullut syötyä koko kesässä. Kuivuuden takia maistuivat kitkerille ja olivat muutenkin heikkokasvuisia. Pinnan alta multa on edelleen ihan rutikuivaa. Ei ole syksyn sateet auttaneet vieläkään kuivuuteen. Parempana vuotena olisin laittanut loppukesästä uuden erän salaattia syksyksi.

Syksyyn kuuluu myös uusien kukkasipuleiden istutus. Tämän sain tällä kertaa hoidettua yhden päivän aikana. Olisi kyllä heti pitänyt kirjata muistiin mihin mitäkin laitoin, kun nyt jälkikäteen osa on ehtinyt jo nyt unohtumaan.

Kukkasipuleita tuli haalittua sieltä täältä. En laskenut mutta paljonhan näitä taas tuli.

Muihin syksyn puuhailuihin kuuluu kompostin kääntäminen. Minulla on pikakompostori ja 2 kompostikehikkoa. Toista olen täyttänyt tänä vuonna ja toisessa on edellisen vuoden komposti. Tuota edellisen vuoden kompostia katselin sillä silmällä, että se osittain alkaa näyttämään jo mullalta. Joukossa on kuitenkin paljon maatumatonta, lähinnä oksia ja vuorenkilven juuren paloja, hiukan myös katolta tullutta sammalta. Käytin kanaverkkoa siivilöinnissä ja sainkin ihan käyttökelpoisen näköistä ja hyvän tuoksuista multaa aikaiseksi. Vähän siihen jäi puun/oksien kappaleita jäljelle, mutta muuten menee ihan mullasta. Todella kuivasta sellaisesta. Kompostiakin olisi näköjään pitänyt kastella kesällä ja syksyllä. Vaikka nyt mullan kuivuudesta oli hyötyä, se helpotti todennäköisesti paljon siivilöintiä. Pakkasin siivilöimäni mullan tyhjiin multasäkkeihin. Levittelen ne keväällä kukkapenkkien katteeksi/multalisäykseksi.

Siivilöidyssä kompostimullassa näkyy vielä paljon puunjäänteitä. Vähän jopa ihmettelin, mistä sitä on kompostiin niin paljon tullut. Kesken puuhailun pimeys pääsi yllättämään ja jatkoin muutaman kottikärryllisen verran otsalampun valossa.

Kunhan saan toisen kompostikehikon tyhjennettyä kokonaan, saan tämän vuotisen kompostin käännettyä helposti, siirtämällä sen sisällön tyhjentyneeseen kompostiin. Aikaisemman vuoden kompostin maatumaton materiaali pääsee takaisin tekeytymään lisää. Näin saan myös ensi vuodeksi tyhjän kompostin sen vuoden puutarhajätteelle.

Jos tällainen tahti toimii myös jatkossa, 2 kompostikehikkoa riittää hyvin. Puiden lehtiä tulee lisäksi kompostoitua jätesäkeissä.


Tässä muutama muistutus/huomio:

Lämpöisenä keväänä kasvihuonekurkut ja melonit voi kylvää suoraan kasvihuoneeseen.

Muista istuttaa daaliat tarpeeksi ajoissa (mutta pakkasten mentyä) ulos, että ehtivät kukkia kauan.

Laita loppukesästä lisää salaattia kasvamaan syksyksi.

Kastele kuivalla kelillä kukkapenkkien ja kasvimaan lisäksi komposteja.

Lämpökompostoria kannattaa tyhjentää ennen pakkasia. Syksyllä se on helpompaa kuin talvella.

Mukavaa lokakuun alkua, toivotaan että talvi pysyy vielä hetken poissa!

Haaste: millainen puutarhuri olet?

Tähän vähän vierähti aikaa ja ehdin saamaan haasteen jo kahdesta paikkaa: Multaa ja mukuloita -blogin Piparmintulta ja Hiidenkiven puutarhan Minnalta. Kiitoksia molemmille, tähän oli mukava vastata.

Esiksi kuitenkin jatkoa aikaisemmalle postaukselle ja syksyn iloksi kuvia daalioista. Lisää daalioita on siis kerennyt kukkaan:

 

Decorative daalia 'Purple-White'

Cactus park daalia 'Red'. Tämä on se aikaisemman postaukseni kissan/kissojen runteleva daalia.
Hyvin jaksoi silti alkaa kukkimaan, vaikka daalia onkin toiselta puolelta edelleen aika lytyssä
olevan näköinen

Daalia semi-cactus 'My Love'. Tämä kukki jo aikaisemmin, mutta kuva unohtui edellisestä
postauksestani.

Käytin haasteeseen vastaamiseen haasteen alkuperäistä pohjaa, johon olen merkinnyt itseeni sopivat vaihtoehdot:

Puutarhasuunnittelu

1. Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
2. Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
3. Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
4. Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
5. Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.

Tämän osuuden suurin osa vastauksista sopii minuun (ainoa täysin poikkeava on 5). Suunnittelen mielelläni etukäteen ja silti suunnitelmia tulee helposti muutettua toteutusvaiheessa. Myöskin uusien hankintojen takia tarvitaan uusia suunnitelmia. Kuitenkaan en suunnittele perennojen tarkkoja paikkoja yleensä etukäteen, vaan enemmänkin istutusvaiheessa mietin niille sopivaa paikkaa.

Ostokset

1. Minulla on nollabudjetti. 
2. Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
3. Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
4. Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
5. Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

Näistä taasen ei ihan oikeaa vastausta löydy, usea vaihtoehto sopii osittain. Eniten on totta, että alennusmyynnit tulee usein käytettyä hyväksi. Eniten kuitenkin teen perenna ja kesäkukka hankinnat siementen muodossa. Lisäksi tulee tehtyä normaalihintaisia kasvihankintoja, mutta pyrin vertailemaan hintoja. Hinnalla millä hyvänsä en ole ainakaan vielä mitään hankkinut. Toivelistalle saattaa nousta tiettyjä kasveja, mutta suurin osa hankinnoista tulee tehtyä mielihalujen perusteella.

Työkalujen säilytys

1. Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
2. Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
3. Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
4. Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
5. Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.

Syynä tämän hetkiselle työkalujen hujan hajan levällään olemiselle, on puutarhavaraston puute. Tämä on kyllä suunnitteilla, mutta vaatisi hiukan remppahommia. Kunhan saan varaston lupaan yrittää parantaa tapani ja pitää työkalut ja välineet paremmassa järjestyksessä.

Minä hyötytarhurina

1. Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
2. Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
3. Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
4. En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
5. Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

Mikään ei oikein sovi. Kasviksia, hedelmiä, marjoja ym. tulee kasvatettua koska arvostan itse kasvatettua ruokaa, pysyttelen myös luomu-linjalla. Todella paljon vaikuttaa itsekasvatettujen kasvisten parempi maku. Lajikevalikoima on huomattavasti parempi kuin kaupan hevi-osastolla ja uutuuksien tai erikoisempien kasvien kasvattaminen on hyötypuolellakin mielenkiintoista. Välillä tulee onnistumisia ja välillä täysiä epäonnistumisia. Joskus (usein?) saattaa tomaattikilon hinta ylittää kaupan hinnat, mutta kyllä mausta ja terveellisyydestä kannattaa maksaa.

Kitkeminen

1. Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
2. Kitken ja itken.
3. No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
4. Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
5. Miksi kitkisin?

Pyrin lopputulokseen, jossa perennapenkit ovat sen verran reheviä, ettei rikkaruohoille jää juurikaan tilaa. Tämän toteutus on vielä vaiheessa.

Puutarhapuuhat

1. Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
2. Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
3. Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
4. Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
5. Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.

Tämä vaihtelee paljon vuodenajan ja muiden kiireiden ja harrastusten mukaan. Joutilaana ei pihalla oikein osaa enää olla. Ehkä sitten joskus kun piha on valmiimpi?

Puutarhan tyyli

1. Ihan perus
2. Aina cool
3. Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
4. Iloinen hurlumhei
5. Täysi kaaos

Tyyliksi kuvailisin lähinnä: keskeneräinen


Kasvivalikoima

1. Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
2. Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
3. Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
4. Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
5. Mahdollisimman modernia, kiitos!

Tykkään erikoisuuksista ja välillä on kiva kokeilla haastavampiakin. Hurjasti leviäviä kasveja en halua. Kokoajan pitää saada uusia kasveja. Kaiken värisille löytyy oma paikkansa. Ehkä myöhemmin rajoitan niihin parhaiksi havaittuihin ja omaa silmään eniten miellyttäviin.

Minä ja sää

1. Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
2. Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
3. Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
4. Asennekysymys. 
5. Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Harrastuksista johtuen säätä tulee seurattua. Vaikka pihalla voisi puuhailla sateellakin, olen turhan mukavuudenhaluinen sellaiseen. Sääpäiväkirja tuskin tulee jatkumaan, mutta tämän vuoden poikkeuksellisen kuivan kesän sademäärät olen kyllä kirjannut ylös.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

1. Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
2. Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
3. Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
4. En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.

Ilman loppusyksyä/alkutalvea tulisin toimeen vallan mainiosti. Talvi voisi olla vähän lyhyempi (ja silloin pitää silti olla lunta). Kevät ja alkusyksy ovat ihanaa aikaa, kesä silti oma suosikkini.

Tietoa haasteesta:

Haasteen pani liikkeelle Pauliina blogista Kukka & Kaali. Täältä ohjeet haasteeseen vastaamiseen: MILLAINEN PUUTARHURI OLET? -HAASTE

Blogien seuraaminen on nyt hetkeksi jäänyt reissaamisen ja muiden kiireiden takia, enkä tiedä ketkä tähän ovat jo vastanneet, en siis haasta tähän ketään. Jokainen halukas voi napata haasteen itselleen tästä.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua!

Daaliat kukkii vihdoin

Kohtalaisen lämpöisenä jatkuneesta syksystä on se hyvä puoli, että daaliani ehtivät sittenkin kukkimaan. Toistaiseksi vasta osa niistä, joten toivotaan että lämmin jatkuu vielä jokusen viikon.

Daalioille meinasi käydä huonosti kun keväästä ruukkuihin istutettuina joutuivat hiukan huonolle hoidolle loppukeväästä. Kissojen takia ruukut piti siirtää turvaan huoneeseen jota ei normaalisti käytetä ja jossa ei ole kovin valoisaa. Kastelukin jäi siksi vähän huonolle tolalle, kun daaliat eivät olleet näkösällä muistuttamassa kastelusta. Näiden lisäksi ulosistuttaminen jäi turhan myöhäiseksi säihin nähden.

Koko kesän kuivuudesta huolimatta kaikki daaliat piristyivät silmissä heti ulos päästyään. Kastelin niitä jokusen kerran kesän kuivimpien hetkien aikana. Joidenkin kohdalla kasvuunlähtö alkoi käytännössä alusta siinä kohtaa kun istutin ne ulos, olikohan se kesäkuussa.

Ehdin jo epäilemään ehtivätkö daaliat kukkia olleenkaan. Nyt nuppuja on hurja määrä. Kukkiakin jo jokunen.

Daalia decorative 'Duet' on todella upea. Tämä vaatii vain kunnon tuennan. Osa versoista roikkuu maata myöten.

Daalia topmix 'Red' on suloinen pikkudaalia. Kompakti pensasmainen kasvutapa monine kukkineen.

Lopuksi tuli vielä opittua jotain muutakin kantapään kautta. Daaliaa tai varmaan mitään muutakaan perennaa, ei kannata istuttaa kissanmintun viereen, jos pihalla vierailee kissoja. Näin voi käydä:

Daalia cactus park 'Red' kasvaa huonossa paikassa kissanmintun vieressä ja näyttää että joku on käynyt kunnolla hyörimässä sen päällä.

Tuo kissanminttu odotaa kyllä siirtoa kasvimaan puolelle. Ei se ole oikeastaan kovin nätti ja lisäksi leviää siemenistä hurjasti. Meidän kissatkin kuitenkin tykkäävät siitä ajoittain. Välillä olen kyllä pohdiskellut onko itse kissanminttu vai muiden kissojen jälkeensä jättämät hajut se mikä kiinnostaa enemmän.

Kaikki jo kukkivat daaliat ovat kevään uusia hankintoja, vaikka eihän minun pitänyt hankkia mitään kellarissa talvetettavia kasveja! Toisin kävi. Viime vuodelta talvettamani daalia 'Darkred' ei ole ehtinyt vielä kukkaan. Pidän peukkuja että vielä ehtii, koska tykästyin siihen viime vuonna kovin. Nuppuja on siinäkin sentään. Toivotaan että myös toinen vielä kukkimatta olevaa daalia kerkeää sekin kukkaan.

Mukavaa viikonloppua.