Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain haasteen Tuplasti terapiaa blogin Pirjolta. Tarkoituksena olisi muistella ja jakaa 5 kauden parasta puutarhamuistoa. Vaikka kesä loppui vasta äsken, tuntuu että siitä on jo paljon aikaa, ja muistojakin joutui hiukan kaivelemaan.

Omat vesimelonit ja melonit

Ensimmäinen on kuitenkin helppo ja tuli heti meileen: Sain kasvatettua ensimmäiset omat vesimelonit (jos kovin tarkkoja ollaan, niin oikeastaan toiset: monia vuosia sitten sain kasvatettua sisällä 2 alle tennispallon kokoista vesimelonia). Nämä tämän vuotiset, myöskin kaksi, olivat ensimmäiset järkevän kokoiset. Olivat myös todella hyvän makuisia ja uskomattoman mehukkaita. 

Vesimelonin alkuja elokuun alussa.

Myös cantaloupemelonin kasvatus onnistui jotenkin, mutta ne eivät olleet mikään makuelämys, koska toinen ehti ylikypsäksi asti ja toinen jäi vajaakasvuiseksi.

Kesän 2018 vesimeloni- ja cantaloupemelonisato.

Kevätkukat

Kevätkukkia ei sovi unohtaa, ne ovat joka keväinen ilo. Jo ensimmäiset piipot piristävät, itse kukista puhumattakaan. 

Krookus on yksi ihanimmista kevätkukista osittain juuri sen aikaisuuden takia. Tuovat
mukavasti väri muuten vielä niin värittömään pihaan, Keltaiset kulrasahramit olivat
myöhäisemmästä päästä ja kukkivat vasta huhtikuun viimisillä päivillä.

Omenapuun kukinta

Tänä vuonna omenapuut kukkivat poikkeuksellisen näyttävästi. Ihan tällaista kukintaa en muista muina vuosina nähneeni.

Omenapuiden kukinta oli hurjan runsas ja kaunis. Terälähtien alkaessa tippua, maa muuttui suorastaan valkoiseksi.

Ruska

Tämä vuosi oli poikkeuksellinen myös ruskan suhteen. Kuulin monen puhuvan, ettei vastaavaa ruskaa tai yhtä kirkkaita värejä ole aikaisempina syksyinä näkynyt. Omalla pihalla huikeaa ruskaelämystä ei tullut, mutta tästä sainkin innostuksen suunnitella uusia puu ja pensashankintoja keväälle, nimenomaan ruskaa ajatellen.

Kiiltotuhkapensas on syksyisin aina näyttävä. Tämä kannattaa hankkia pihalle ruskakasviksi.
Meillä tämä on pihan alkuperäiskasveja ja harvoja, joissa on kunnon ruskaväri. Lisää tällaisia.

Ruskaa lokakuussa 2018. Tässäkin väriä tuo pieni kiiltotuhkapensas. Vaahtera saa syksyisin upean keltaisen värin.

Sää

Viiminen olikin sitten vaikeampi. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että lähes parasta viime kesässä oli sää. Myönnetään, sadetta olisi voinut tulla enemmän, mutta sitä lukuunottamatta kesähän oli lähes täydellinen. Upeat ulkoilukelit ja pihalla pääsi puuhailemaan vaikka mitä. Kuumimmat päivät saattoi jättää auringossa loikoiluun, usein omalla pihalla, välillä muualla. Kukatkin kukkivat upeasti, vaikkakin lyhyesti. Edes rikkaruohoista ei ollut haittaa ja nurmikon leikkaaminen jäi todella vähäiseksi. Kasteluvettä toki kului enemmän kuin tarpeeksi.

Kesän 2018 lämpö, aurinkoisuus ja kuivuus on jäänyt hyvin mieleen. Tästäkin nurmikko selvisi,
kunhan hiukan sai vettä. 

Kesällä tuli nautittua auringosta muuallakin kuin omalla pihalla. Pieni herkuttelu kuuluu kuvaan.
Meri myöskin viilensi pahinta hellettä mukavasti. 

Haastan seuraavat blogit:

• Lappalainen etelässä
• Kukka & kaali
• Kivisen Vilman piha

Tämä haaste on alkujaan lähtöisin Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Tässä säännöt:

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.
• Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Idänvirpiangervo

Kyselin talvella huonon kuvan perusteella pensasta, jota kasvaa pihallamme muutaman pensasaidan muodossa. Silloin tunnistus jäi melko epävarmaksi, jokin pensasangervo kuitenkin. Nyt pensaan ollessa lehdessä ja kukkiessaan tunnistus vaikuttaa paljon helpommalta. Oletan, että kyseessä on idänvirpiangervo. Voitte korjata, jos olette eri mieltä.

Idänvirpiangervon kukat 31.5.2018

Pensas kasvaa n. 2m korkeaksi ja kukkii valkoisin kukin alkukesästä suunnilleen joka toinen vuosi. Syksyisin se saa kellertävän, ei kovin kauniin, syysvärin ja lehdet tippuvat melko aikaisin. Nyt kesällä kukkiessaan se näyttää kuitenkin upealta.

Tai no, vähän riippuu mistä pensaasta/aidasta puhutaan. Näitähän ei oltu leikattu moniin vuosiin. Aloitin jo melkein kaksi vuotta sitten alemman takapihan suojana kasvavan L-muotoisen aidan siistimisen. Alkutilanne oli se että pensasaidalla oli leveyttä varmaan sen parisen metriä ja oksat riippuivat alas pengermuuria pitkin. Toissakesänä kavensin aitaa ja poistin roikkuvat oksat. Tänä keväänä harvensin joukosta vanhimmat tai muuten huonoimman näköiset oksat. Keväällä googlettelin, että virpiangervoa ei kannattaisi muotoonleikata, vaan ennemmin juuri harvennetaan vanhempia oksia kokonaan pois tai leikataan koko pensas matalaksi.

Idänvirpiangervo aita. Kyllähän tätä voisi siistiä vielä lisää. Ps. ajoin nurmikon kuvan ottamisen jälkeen.

Aidan siistimisessä on vieläkin tekemistä, mutta kokonaan ei sitä haluta alasleikata. Sen verran hyvä näköeste se on tielle ja naapurin suuntaan. Naapurin rajan suuntainen osuus aidasta, on kasvultaan hyvin epätasaista. Harvensin sitä keväällä reilusti, jos vaikka innostuisi kasvamaan paremmin. Siitä aikaisempi postaus: Kevätpuuhia. En huomaa vielä juurikaan eroa viimevuoteen, mutta odotellaan nyt. Edes harvennusta ei huomaa, vaikka omasta mielestäni harvensin pensasaitaa reilusti.

Myös pengermuurin kunnostaminen on tämän vuoden työlistalla. Ajateltiin purkaa se kokonaan etupihan puolelta ja lisätään siihen juurieste sen ja pensasaidan väliin. Sen verran sitkeä pensas tämä virpiangervo on, että se on tehnyt juurivesoja jopa muurikivien väliin. Siitä ja varmaan muistakin syistä pengermuuri on alkanut sortumaan.

Palataan siihen kuitenkin myöhemmin. Mukavaa loppuviikkoa. Toivottavasti sataisi edes hiukan.

Kohta kukkii

Jotain kukkii jo! Kukkia ja etenkin nuppuja ilmestyy päivä päivältä enemmän. Ensimmäisten kevätkurjenmiekkojen ja krookuksien kukinta alkaa olemaan jo ohi. Tähän väliin jää vähän vaisumpi kukkamäärä, mutta eipä kai nupullaan olevilla enää kauaa mene. Etenkin tulppaaneissa on paljon nuppuja.

Viikonloppuna sain jo rusketusrajat selkään. Hyvän sään pitäisi jatkua koko viikon. Viikon päästä on mahdollista päästä jo jopa 20 asteen paikkeille.

Helmililjan nuput avautumaisillaan.

Kattomehitähti ei näytä kukkimisen merkkejä, mutta näyttää kotiutuneet hyvin viime kesäisen istutuksen jälkeen. 

Posliinihyasintillä on suloiset kukat. Nämäkin on syksyllä istutettuja. Saavat levitä luumupuun ja pensaiden alustalla mielensä mukaan.

Viime syksyllä istuttamani mahonia (sain alun naapurilta) näyttäisi myös selvinneen
ensimmäisestä talvesta hyvin. Taidan päästä ihailemaan jopa sen kukintaa.

Veeme kevään tete-narsissit ovat alkaneet kukkimaan kukkapenkissä. Täytyykin jakaa tätä kukinnan jälkeen kasvamaan harvemmin, että jaksaa jatkossakin kukkia.

Hankin viime syksyllä monia kasvitieteellisiä tulppaaneja. Nämä kääpiötulppaanit näyttävät todennäköisesti upeilta, kunhan leviävät mättäiksi. Kasvitieteellisten tulppaanien hyvä puoli on siinä, ettei niiden kukinta hiivu vuosien aikana samoin kuin monelle jalostetulle tulppaanille käy.