Hyötykasvikuulumisia, haasteita ja kateviljelypohdintaa

Näin kuivina kesinä huomaa, että kasvimaani paikkavalinta ei todellakaan ole paras mahdollinen. Muutama vuosi sitten valitsin paikan, koska se oli sopivan kokoinen alue, jolle ei muutoin ollut käyttöä. Sopivasti myös aurinkoinen ja sulaa aikaisin keväällä. Tiedostin kyllä että alueella kasvavat kaksi isoa mäntyä ovat hiukan haitaksi. Näistä kuitenkin puhuttiin, että ne voitaisiin kaataa. Nyt mäntyjen kaataminen on lykkääntynyt jonnekin tulevaisuuteen. Sentään kolme kesää sitten kasvimaa kukoisti männyistä huolimatta. Oli viileä ja sateinen kesä. Toisin on ollut kahtena viime kesänä.

Välissä hehkutan, että pääsen kohta maistelemaan ensimmäisiä viinirypäleitä. Nämäkin on
jäänyt melko pieniksi todennäköisesti kuivuudesta johtuen, mutta odotan silti innolla valmistumista.

Kuivuus

Viime vuonna edes peruna ei kasvanut, sain varmasti vähemmän satoa kuin mitä siemenperunoita laitoin. Kastelusta huolimatta! Tänä vuonna menee vähän paremmin, mutta haasteita on monen lajin kohdalla. Salaattia ei ole ollut syötäväksi ainakaan kuukauteen. Kevään kylvöt itivät hyvin ja niistä tuli syötyä pitkään, mutta uudet kylvöt eivät kasva kunnolla kuivuuden takia. Avomaankurkuista on tullut minimaalinen sato. Ainoastaan porkkanat ja kesäkurpitsat vaikuttavat viihtyvän. Perunan varret kuolivat jo kuukausi sitten. En itseasiassa ole vieläkään tarkistanut minkälainen perunasato maassa odottelee, koska ämpäreissä kasvava varhaisperuna tuotti niin hyvän sadon, että on riittänyt tähän asti.

Maa on alkujaan pinnalta savensekaista, mutta hiukan syvemmältä tulee vastaan hiekkaa, melko kuiva paikka siis maaperänkin suhteen. Perustin kasvimaan aikoinaan neljään matalaan 2x1m kasvulavaan. Jouduin kuorimaan pintamaan pois, sen verran juolavehnää oli joukossa. Kasvulavoihin niitatut syvemmälle jatkuvat juuriesteet estävät juuria luikertelemasta takaisin. Lisämaaksi kaupan pussimultaa ja kasvihuoneesta tyhjennetyt kesän käytössä olleet kasvualustat, jotka siis uusin vuosittain. Viime vuonna sain ensimmäisen kerran omaa kompostimultaakin muutamaan lavaan.

En olisi ikinä uskonut että isot männyt vaikuttavat niin paljon. Noin viikko sitten satoi 25mm, männyn alusta ei tästä sademäärästä edes kastunut lähempäätä runkoa. Ja niiden latvustot ovat kokonaan kasvimaani päällä. Latvustot ovat lisäksi niin korkealla, että ne eivät varjosta kasvimaata ollenkaan. Tilannetta korjatakseni harkitsen vakavasti kateviljelyyn siirtymistä, koska se vähentäisi kastelun tarvetta ja suojaa maaperän liialliselta kuumumiselta auringossa.

Härmä

Kesäkurpitsoista (2kpl) satoa on nytkin tullut yli tarpeiden, mutta lopulta härmä lannisti. Kuiva kesä ja syksyn myötä tulleet runsaat yökosteudet eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sanotaan ettei härmä vahingoita aikuisia kasveja, mutta tämän vuoden osalta olen eri mieltä. Kesäkurpitsat (ja muualla pihalla olevat kurpitsat) ovat niin valkoisen peitossa, että taitavat olla kuolemaisillaan. Taitanee olla jokin, juuri kurpitsalajeihin erikoistunut härmä, kun pahiten niitä kiusaa.

Härmäiset kesäkurpitsat etualalla. Vasemmalla perunapenkki, jossa perunat edelleen maan olla ja nurmikostakin näkee, että kuivaa on. Männyt kasvavat hiukan kuvan oikean laidan ulkopuolella. Aikaiset kylvöt tuntuvat olevan paras tapa saada edes jonkinlaista satoa, näin kevätkosteudesta saa eniten irti.

Liika kosteus kasvihuoneessa

Syksyn myötä lisääntynyt ilmankosteus aiheittaa haasteita myös kasvihuoneelle, tomaatit ovat alkaneet halkeamaan. Aikaisempien vuosien kokemuksella, pian iskee myös home. Vähensin kastelua ja tuuletan ahkerasti, mutta saa nähdä riittääkö. Pitäisi kehitellä jokin lämmitin, jotta ilman saisi kuivemmaksi. Muutoin kasvihuoneella menee hyvin, satoa tulee vielä viime vuotta paremmin. Tänä vuonna ensimmäinen paprikakin on jo syöty (viime vuonna eivät oikein kerenneet valmiiksi).

Kasvihuoneessa rehottaa!

Lopuksi lisää kateviljelystä

Kateviljelyssä multa peitetään 10-20cm katekerroksella, eikä maata muokata. Katetta lisätään sitä mukaa kun se maatuu. Kate pidättää kosteutta, tasoittaa lämpötilanvaihteluja ja tuottaa maatuessaan uutta multaa ja ravinteita. Kate estää myös rikkaruohojen kasvamista ja itämistä. Syksyllä maa pysyy katteen suojassa pidempään lämpimänä. Kateviljely mahdollistaa viljelyn myös  haastavilla maaperillä, kuten hiekka- ja savimailla. Kateviljelyn toimiminen ja hyödyt pitäisi havaita kolmen vuoden kuluessa, joten heti ensimmäisenä vuotena ei kannata luovuttaa, vaikkei sato näyttäisikään paremmalta. Etenkin savimailla aikaa saattaa mennä jokunen vuosi. 

Katteeksi sopivat kaikki eloperäiset materiaalit: ruohosilppu, syksyn lehdet, palanut komposti, vihannesten naatit, merilevä, kaislat, olki, kuorikate, puuhake, paperi ja sahanpuru. Puuaines (kuorike, hake, sahanpuru) hajoaa hyvin hitaasti ja sitoo typpeä lahotessaan. Myöskään olki ja syksyn lehdet eivät sisällä typpä. Pelkästään näitä käytettäessä tarvitaan mahdollisesti lisälannoitusta. Lannoite tulee levittää katteen alle. Kateviljely sopii myös monivuotisille kasveille, mutta tässä tulee huomioida, ettei typpipitoista katetta, kuten ruohosilppua, tule lisätä enää loppukesällä. Myös yksivuotisten kohdalla liika typpi saattaa haitata sadon valmistumista syksyllä.

Jos kate levitetään syksyllä, vältytään sekä syys- että kevätmuokkauksilta. Syksyllä on hyvä aloittaa/valmistella kateviljely senkin takia, että puunlehtiä on reilusti tarjolla ja on aika kääntää puutarhakompostikin (siivilöin samalla jo melko hyvin maatuneen aineen käyttöön, komposti kun ei parane vanhetessaan). Keväällä onkin paljon vaikeampi keksiä mistä tarvittavan määrän katetta saisi.

Keväällä lumien sulattua kate voidaan ottaa hetkeksi sivuun, jos halutaan nopeuttaa maan lämpenemistä. Ennen kylvöä tai istutuksia se levitetään takaisin ja työnnetään syrjään vain kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Seuraavan kesän ja syksyn mittaan, sitä mukaan kun satoa korjataan, paljastunut maa peitetään uudelleen katteella. 

Toteuttamispuuhat alkavat siis nyt syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Yksi uusi kasvulava on jo rakenteilla nykyisten 4:n lisäksi, teen siitä lämpöpenkin, ja sitten vielä katan lopuksi. Meneeköhän jo liioitteluksi käyttää molempia tekniikoita samaan penkkiin?

Mukavaa syyskuun alkua!

Ei vieläkään kunnon sadetta

Intoilin viikonlopun sateista, mutta jotenkin ne kaikki meni aina hiukan ohi. Koko viikonlopun sadesaldo taitanee jäädä 1 milliin. Taas lähistöllä on satanut jopa hyvinkin paljon, mutta tätä paikkaa sateet karttavat huolella. Hellelukemat ovat toistaiseksi ohi, lämpö juuri hellerajan alapuolella. Tosin selkeämpiä hellelukemia on taas myöhemmin luvassa.

Yksi keväällä tilaajalahjaksi saamistani gladiolukseista eli miekkaliljoista. Harmittelin silloin,
kun en haluaisi lisää sisällä talvetettavia kasveja, mutta kyllä tämä kaunis on. Laitoin mukulat
alkukesästä suoraan ulos kasvamaan, joten aloittelevat vasta pikkuhiljaa kukintaa. Näitä ei
ole tarvinnut kastella ollenkaan.

Pihalla on mennyt paljon aikaa omenapuiden kanssa. Pihlajanmarjakoit ovat hyökänneet omenien kimppuun huonon pihlajanmarjasadon takia. Reikäiset omenat ovat oikein alttiita muumiotaudille. Olen parikin kertaa päivässa kerännyt kaikki pudonneet omenat ja kaikki muumiotautiset suoraan puustakin, jos olen vain ylettänyt. Omenat pääsevät lämpökompostoriin, lämmön pitäisi riittää hyvin muumiotaudin tuhoamiseen. Lämpökompostori näyttää ennätyksellistä +70 lämpötilaa. Myöhemmin kompostorin täyttyminen aiheuttaa pulmaa, kun alkaa olla jo nyt täysi. Täytynee varmaan vaan tyhjentää useammin.

Muumiotautia omenassa. Ensin omena alkaa muuttumaan
ruskeaksi ja sitten tulee valkoiset pisteet.

Pihlajanmarjakoin tekemiä reikiä. Joistain tursuaa ulos
jotain valkoista.

Lämpökompostorin lisäksi muumiotautiset omenat voi haudata maahan, niin etteivät itiöt pääse leviämään ilmaan. Omenoiden lisäksi sama pitää tehdä syksyllä lehdille. Täällä muumiotaudin hävittäminen on mahdoton tehtävä kun omenapuita on melkein joka pihassa ja kaikilla on muumiotautia. Vaikka saisinkin kaikki muumiotautiset omanat ja lehdet hävitettyä omalta pihalta, tauti leviää takaisin naapureilta samantien. Urean levittäminen omenapuun alle ehkäisee kuulemma muumiotaudin leviämistä, en tosin tiedä auttaako sekään taudin leviämiseen naapureilta.

Tämän kesän kuivuudesta oppineena päätin myös perustaa uudet kukkapenkit paremmin. Hevosen lanta pitää hyvin kosteutta ja antaa ravinteita, joten kävin hakemassa monta jätesäkillistä hevosen lantaa. Näin loppukesästä ei pitäisi enää lannoitella muuten kuin syyslannoitteella, mutta teenkin näitä penkkejä valmiiksi ensivuoden istutuksia ajatellen. Uudistin samalla periaatteella osittain saunan edustan kuivan penkin, josta talvella kuoli siihen aikaisemmin istuttamiani perennoja. Tulppaanin sipulit keräsin samalla talteen. Jaan ne samalla, vaikkei viime syksyllä istutetut tulppaanit välttämättä olisi vielä jakamista kaivanneet. Kovin pieniksi sipulit ovat jääneet, saa nähdä kukkivatko ensi keväänä.

Tästä kaivoin maat pois, laitoin paksun kerroksen hevosen lantaa ja samat maat takaisin päälle.
Kivireunus on räystäältä tippuvaa vetta varten, saunassa kun ei ole vielä vesikouruja. Lauta on
viime vuonna laitettu rajaamaa nurmikkoa, mutta lopullinen kukkapenkin rajaus vielä puuttuu.
Punatähkät pistin tuohon kasvamaan kaksi vuotta sitten, jolloin lopullinen kukkapenkin
rajakaan ei ollut muodostunut.

Alennusmyynnistä ostamani mansikat uskallauduin kuintekin istuttamaan toiseen hevosen lannalla lannoitettuun penkkiin. Hautasin lannan kohtalaisen paksun multakerroksen alle, niin ehkä mansikoiden juuret eivät vielä tänä kesänä yletä tarpeeksi syvälle. Jää lannallekin aikaa palaa.

Nyt tätä kirjoittaessani alkoi satamaan! Tosin sadetutkan mukaan kyseessä on niin pieni kuuro, että hyvä jos toisen millin edes sataisi. Sadetta kyllä kaivattaisiin. Olen tehnyt muitakin alennusmyyntiostoksia ja jokunen puu ja perenna odottaisi istuttamista.

Hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa.

Liljat ei voi hyvin

Varjoliljan kukinta alkaa olemaan jo ohi, niin nyt vuorossa on värililjat. Tämän Yellow County värililjan ensimmäiset kukat havaitsin eilen.

Värililja 'Yellow County'. Taustalla jo kukintansa lopettanutta vaaleanpunaista varjoliljaa.

Courier värililjassa aukeni jo viime viikolla ensimmäinen kukka. Kovin montaa muuta kukkaa ei niistä ei ole tulossa. Nämä hankin toissa keväänä. En ole kovin ihastunut näiden väriin. Ostaessani luulin näiden olevan puhtaanvalkoisia, jossa vähän vihreää, niinkuin kuvissa näyttivät olevan. Melko valkoiselta näyttää tässä ottamassanikin kuvassa, mutta ovat oikeasti sellaisia hailakan keltaisia. Ei ole mitenkään kaunis tai pirteä väri vaan enemmänkin mitään sanomaton. Olen antanut näiden kuitenkin kasvaa siinä mihin istutin, mutta kovin paljoa ei harmita vaikkei kukinta tänä vuonna onnistukaan.

Värililja 'Courier'

Harmi vaan, että sama vaiva on muillakin liljoilla. Aluksi luulin että kyseessä on kuivuus, kun nuput kuivuvat ennen aukeamistaan. En ollut liljakukkoja havainnut, mutta en ollut niitä muistanut etsiäkään. Suurin osa nupuista on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän kuivuneita. Samaa on havaittavissa kahdessa eri paikassa eri liljalajikkeiden kohdalla. Tässä kuva kuivuneista nupuista. Lehtiäkin on vähän käyty nakertelemassa, mutta olen syyttänyt siitä etanoita. Ne ovat välillä turhan ahnaita. Viime vuonna söivät upean karpaattienkellopuskan täysin, vain kuivat rangat jäivät pystyyn.

Värililja 'Courier' kuihtuneet nuput

Liljakukkoja

Oikea syyllinen on kuitenkin ikävät liljakukot. Eilen näin sattumalta yhden sellaisen. Muita aikuisia en löytänyt, mutta munia ja ulostetta senkin edestä. Keräsin kaikki munat pois. Otin varuiksi koko liljan lehden, vaikka pelkkä munien liiskaminen olisi varmaan riittänyt. Munien lisäksi lehdiltä löytyi paljon liljakukon ulostetta. Nyt jälkikäteen opin että liljakukon toukat keräävät ulostetta päälleen. Täytynee siis kerätä ulostelehdetkin pois, siltä varalta että joukossa piilottelee toukkia.

Liljakukon ulostetta. Nämäkin kannattaa kerätä pois,
koska toukat keräävät ulostetta päälleen.

Liljakukon munia

Sadetilanne

Lopuksi pientä kiukuttelua säästä. Viime viikonlopulle luvattiin paljon sadetta. Iloitsin että vihdoin saadaan vähän helpotusta kuivuuteen. Vielä mitä, sama kuivuus jatkuu entistä pahempana, viikonlopun kokonaissademäärä jäi vaivaiseen neljään milliin. Kun taas vanhempieni luona (noin 30km linnuntietä) oli samassa ajassa satanut 70mm! Tämä on jo epäreilua. Lisäksi lupailee koko viikon jatkuvaa hellettä. Pientä toivoa sateista on taas loppuviikosta.

Kuivuudesta huolimatta nautitaan helteistä ja ihanista kesäkeleistä. Mukavaa alkanutta viikkoa.

Kuivaa on

Vaikka olenkin kesäihmisiä ja nautin auringosta (paljon!), nyt alkaa jo kaipaamaan vesisadetta. Viikko sitten maanantai aamulla näytti lupaavalta, satoi hiukan, vesimittari tosin paljasti, että sadetta tuli ehkä 0,2mm. Seuraavana yönä satoi sentään 10mm. Sekään ei riittänyt mihinkään, paljon lisää tarvittaisiin. Jopa nurmikko on kuivimmista kohdista ollut jo pitkään kuolleena. Tälle viikolle lupailee taas hiukan sadepäiviä, etenkin loppuviikolle (juhannukselle, yllätys yllätys). Katsotaan miten käy, en tällä kertaan edes aijo harmitella vaikka juhannuksena sataisi.

Kivikkosuopayrtti ei liity tekstiin, mutta se sattuu kukkimaan nätisti juuri nyt. Näitä oli viime
kesänä kaksi, mutta toinen ei selvinnyt talvesta. Tälle jäljelle jääneelle pitäisi keksiä uusi
paikka, kun tähän tilalle on tulossa kissoille ulkotarha.

Keväällä istuttamillani siemenistä kasvattamillani pienillä perennan taimilla ei ole ollut mitään mahdollisuuksia. Suurin osa on jo kuollut, vaikka olenkin yrittänyt niitä kastella. Onneksi en ole ehtinyt kaikkia taimia vielä istuttaa, joten säästelen niitä nyt siihen, että tämä kuivuus loppuu. Jos ja kun se joskus loppuu!

Viime vuotiset tai vanhemmat perennat tuntuvat selviävän jopa tästä kuivuudesta. Joitain yksittäisiä olen kastellut, silloin kun näyttävät sitä tarvitsevan. Kasvimaalla kasvu on vaikuttanut olevan hyvin hidasta, täytyisi kai sielläkin kastella enemmän. Perunatkin multasin vasta nyt. Ei olla ehditty vielä hakea kärrillistä multaa, joten käytin multaamiseen 4 mustamulta säkkiä.

Perunoiden multaus tehty kaupan mustallamullala. Kuvasta näkee hyvin kuinka kuivaa maa kasvimaan penkkien ympärillä on. Perunoiden seurana kasvaa muutama edellisvuoden porkkana ja purjo. En ole raaskinut kitkeä niitä pois. Purjo voi jopa olla käyttökelpoistakin, en vain juurikaan käytä sipulikasveja ruoanlaitoissa, joten ovat toistaiseksi saaneet kasvaa rauhassa.

Kasvihuoneessa puolestaan oikein rehottaa. Kuvittelin vähän hillinneeni itseäni, mutta ilmeisesti meni pieleen! En ymmärrä miten saan kaiken mahtumaan kasvihuoneeseen, kun ne tuosta vähän vielä kasvavat. Jo nyt alkaa olemaan melko heikosti liikkumatilaa. Ainoastaan kasvihuonekurkut ovat hiukan huonommalla tolalla. Ne ovat kärsineet mm kissojen käsissä (tai tassuissa). Siksi kylvin 2 viikkoa sitten vielä jokusen lisää. Uudet saattavat kasvaa vanhoista ohi, sen verran huonoa niiden kasvu nyt on. Kokeilin myös kasvihuonekurkun pistokkaiden juurruttamista. Eivät ole ainakaan vielä kuolleet ja toisessa näkyy jo uutta kasvua. Samalla laitoin muutamat melonin siemenet multaan. Ensimmäiset eivät jostain syystä itäneet. Saa nähdä ehtivätkö vielä tekemään satoa. Tällä kertaa sentään itivät nopeasti,

Tässä olen jo yrittänyt vähän järjestellä kasveja, mutta kaikille ei ole vieläkään omia paikkoja. Keskelle kiinnitin säleikön, siihen tulee kurkun taimet kasvamaan ympärille, kunhan vähän vielä kasvavat suuremmiksi, että alkavat kiipeilemään.

Huhtikuussa kasvihuoneeseen kyvämäni kasvit joutuivat nyt ulos. Salaatti ja rucola olikin jo päässyt ylikasvaneeksi. Kurpitsa 'Banana Pink' ei kuulu tähän porukkaan, mutta joutui ulos suuren kokonsa takia. Eiköhän se näissä lämpotiloissa ulkonakin pärjää.

Mukavaa alkanutta viikkoa! Toivottavasti ennustukset toteutuu ja sataa vettä!