Keväisen helmikuun pihakuulumisia

Vielä elellään helmikuuta, eli talvea, vaikkei sitä lämpömittariin katsoessa uskoisikaan, monena päivänä lämpö on noussut jopa +6 asteeseen. Pihan lumikinokset sentään muistuttavat vielä talvesta. Lämpöisistä keleistä huolimatta lunta on edelleenkin tasaisaisella hangella 42cm. Parhaimmat kinokset taitavat nousta vielä yli metrin korkauteen.

Helmikuinen taivas viikon takaa. Helmikuun parhaita puolia on, että aurinkoa ehtii jo näkemään töistä päästyä.

Kyllä se lumi pikkuhiljaa sulaa, kunhan lämpöiset jatkuvat. Vuosi sitten luin hyvä vinkin, että ensimmäisten pälvipaikkojen paikkoja kanattaa nyt seurailla. Jos niissä ei vielä kasva kevätkukkia, niin syksyllä asia on helppo korjata, kunhan painaa paikat nyt mieleen. 

Muutamaan tällaiseen paikkaan istutin syksyllä sipulikukkia: saunaan räystään alle ja isomman omenapuun juurelle. Kummastakin alkaa pienet pälvien alut jo pilkoittamaan. Piippoja joutuu silti vielä odottamaan. Tänään löysin yhden paikan lisää: rajalla olevan pengermuurin päällisen.

Pengermuuri on jo pitkään vaatinut korjausta, mutta se on saanut tulla toimeen
omillaan, tuolle ei  meidän tontin puolelta mitään pysty tekemään, joten korjaus
pitäisi joskus suunnitella naapurin kanssa. Muuri näyttäisi olevan pihamme
ensimmäisiä pälvipaikkoja, joten tänään suunnittelin, että muuri olisi hyvä paikka
kevätkukille, vaikkakaan hyvin ne eivät näkyisi, kun pensasaita on edessä. Naapurille
ehkä enemmän iloa. Saattanee tuo olla  myöskin liian kuiva paikka, mutta jotain
kestäviä kevätkukkia voisi kokeilla.

Sen verran aurinko on sulattantu lunta, että piti kiertää vähät havut ja rodot läpi. Hiukan piti jo lisäillä suojia paahtavaa aurinkoa vasten. Päädyin käyttämään joulukuusesta säästämiäni havunoksia. Myös talvisuojat eläimiä varten oli syytä kiertää läpi.

Tässä on tainnut olla jänis asialla. Onneksi huomasin, ennenkuin pääsi tekemään enemmän tuhoa. Laitoin
talouspaperirullan suojan jatkeeksi. Onneksi kirjosaarnivaahtera ei taida olla jänisten herkkua, kun eivät ole kuin
vähän maistelleet.

Kompostori on pärjännyt hyvin alkutalven "hitauden" jälkeen. Sen verran vähän jätettä
tulee talvella, ettei ole joulukuun jälkeen tarvinut edes tyhjentää. Tämäkin kuva on
viikon parin takaa, nyt lunta ei juurikaan ole enää ympärillä.

Kukahan on asustellut ja "lannoittanut" saunan räystään alla olevassa kukkapenkissä
kurjenmiekkoja? Näyttäisi että pidempään tai useasti on viihdytty. Joku lintu
varmaankin asialla.

Ihanaa bongata jotain vihreääkin talvella. Valkomaksaruohot näyttävät voivan hyvin.

Ihanaa kun kevät alkaa, parin päivän jälkeen jo ihan kalenterinkin mukaan. Haaveilen jo ensimmäisistä narsissi ja orvokki ruukuista kuistilla. 

Ihanaa alkavaa kevättä kaikille!

Maaliskuun pihakuulumisia

Ensimmäinen kevätkuukausi on jo yli puolen välin, mutta varsinaiset keväänmerkit ovat vielä vähissä. Moottoritietä ajaessa näin eilen jo ensimmäisiä pälvipaikkoja, mutta pihalla sellaisiakaan  ei ole havaittavissa. Elämää pihalta on havaittavissa kuitenkin jo paljo, vaikka maa onkin vielä lumen peitossa, jäniksiä, hiiriä/myyriä, oravia ja lintuja liikkuu jäljistä päätellen paljon. Tikliparvea kuunnellessa tuleekin jo ihan keväinen olo, etenkin kun aurinkokin lämmittää mukavasti.

Hiirien valtatie lintujen ruokintapaikalle.

Jäniksillä on ilmeisen hyvä hajuaisti, kun ovat löytäneet lehtikaalin, joka on ollut kokonaan
 hautautuneena lumeen. Jostain syystä eivät ole kuitenkaan etsineet vielä enempää lehtiä.
Ehkä palaavat paikalle vielä myöhemmin jatkamaan.

Eniten lumi on sulanut saunarakennuksen räystään alta. Siihen täytyi jopa lapioida hiukan lisää lunta viiniköynnösten ja jalokärhön suojaksi. Saa nähdä miten jalokärhö on selvinnyt talvesta. Viime kesällä tulin siihen tulokseen, että räystään alla sateensuojassa ei ollut sille sopiva paikka kasvaa, mutta ajattelin silti antaa sille mahdollisuuden tähän kesään asti. Jos kasvu on edelleen yhtä huonoa, täytyy etsiä sille uusi paikka.

Saunan kuisti ja sen alunen ovat melko sotkuisen näköisiä, pitäisi siivota ja katsotaan jos tuohon kuistin alla saisi kesällä säleikön.

Kompostori on innostunut hiukan lämpöisemmistä keleistä tosissaan. Lämpö on ollut useamman päivän jo yli 50 astetta. Minulla on alusta asti ollut tämän lämpökompostorin kanssa ongelmana pieni ammoniakin haju, joka ilmeisesti tarkoittaa ettei kuiviketta ole tarpeeksi. Jännä kun ohjeissa puhutaan yleensä, että riittää kun kuivikkeita laittaa puolet tai 1/3 osaa jätteen määrästä. Nyt talvella olen laittanut kuiviketta saman verran kuin talousbiojätettä. Ja siltikö on vielä liian vähän? Kuivikkeena olen käyttänyt sekä kaupan kuiviketta että kuivia puiden lehtiä, neulasia, sahanpurua ym mitä nyt sattuu löytymään. Kaupan ja omia kuivikkeita käytän yleensä sekaisin. Olisiko jollain vinkkiä tähän? Etenkin nyt kompostorin lämpötilan lähtiessä nousemaan, ammoniakki haisee jopa muutaman metrin kompostorin ulkopuolelle.

Kompostori on innostunut hiukan lämpösemmistä keleistä tosissaan.
Lämpö on ollut useamman päivän jo yli 50 astetta.

Mukavaa viikonloppua.