Syyskuulumisia (täällä ollaan edelleen)

Olen aikaisemminkin valitellut työkiireitä. Viime kevät ja alkukesä meni kuitenkin ihan uudelle tasolle. Pitkien työpäivien ja huonojen yöunien jälkeen energiaa, kiinnostusta tai aikaa blogin kirjoittamiselle tai ylipäätänsä koneella istumiselle ei juuri ole ollut. Pahin kiire helpotti onneksi heinäkuun puolessa välissä kesäloman alkaessa, mutta motivaation puute jäi edelleen päälle. 

Hiukan hassua, että nyt lokakuussa ensimmäisten yöpakkasten saavuttua ja kasvukauden ollessa ohi palailen vihdoin blogini pariin. Tosin niinhän se on, että kun pihalla ei ole enää niin paljoa tehtävää, eikä kelit muutenkaan houkuttele ulkoilemaan, koneella istuminen alkaa houkuttelemaan enemmän.

Olen seuraullut sääennustuksia yöpakkasen varalta jo pidemmän aikaa. Ensimmäiset yöpakkaset pääsivät silti yllättämään muutama päivä sitten. Illalla luvattiin yöksi vielä plussaa, mutta todellisuus oli aamulla -1,2 astetta kuistilla ja jopa yli -3 astetta kasvihuoneen kylmimmässä paikassa oven lähellä. Daaliat, osa kesäkukista ja osa tomaateista kuolivat tuon yhden yön aikana. 

Elättelen toiveita, että paprikat, chilit ja loput tomaatit viihtyisivät kasvihuoneessa vielä jonkin aikaa, nyt kun lupaillaan taas lämpöisempiä öitä. Tulevien (nyt jo menneiden) hallaöiden varalle laitoin kasvihuoneeseen pari kynttilää palamaan. Toistaiseksi näyttää ettei lisämenetyksiä ole tullut.

Daalian kukka ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Näyttivät kauniilta, kunnes kuura sulasi.

Syksyn iso pihaprojekti on ollut kivituhkan levittäminen autopaikoille ja poluille. Nyt alkaa olla jo melko valmista, tärytin pitäisi vielä vuokrata, että saataisiin kivituhka tiivistettyä kunnolla.

Eilen havaitsin tasaisella kivituhkapinnalla outoja jälkiä. Pihallemme on ilmeisesti vieraillut kauris. Puolen kilometrin päässä pelloilla ja metsässä kauriita on ollut aina. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun näen niistä merkkejä meidän pihalla. Toivottavasti eivät jää pysyviksi vieraiksi. Täytyy hoitaa talvisuojaukset aikaisempaa huolellisemmin täksi talvelksi.

Kuvasta ei erota ihan yhtä hyvin kuin livenä, mutta tässä näyttäisi olevan pari kauriin sorkan jälkeä.

Jälkien jättämisen lisäksi vieras oli käynnyt maistelemassa myös uutta ruusuani.

Tarvisuojaukset eläinten varalle on vielä muutenkin laittamatta. Kompostin kääntö ja kompostimullan levittämien on vielä kesken. Samoin kesken on vielä uusien tulppanien istutukset. Kesällä metsämyyrien kanta räjähti käsiin ja näyttäisi, että aikaisempina vuosina istuttamiani tulppaaneita ja krookuksia on verotettu ahkerasti. Aikaisempina vuosina tuhoja ei ole onneksi ilmennyt. Tämän vuoden osalta toivon, että kyseessä on poikkeus ja jatkossa kevätkukkien sipulit saavat olla taas rauhassa, vaikka vähän pelkään, että myyrät saattavat jäädä tänne pysyvästi, nyt kun ovat löytäneet helppoa ruokaa.

Mukavaa syksynjatkoa. Pidetään peukkuja, että aurinkoiset syyssäät jatkuvat taas sateiden jälkeen.

Kirvat mokomat!!!

Tervehdys pitkästä aikaa!

Taas sitä samaa vanhaa eli työkiireitä. Kyllä tässä samalla on nautittu aikaisesta keväästä, aloitettu pihan kevättyöt (mm. useampi uusi kukkapenkki tekeillä) ja taimikasvatuksetkin on hyvällä mallilla. Kirjanpito on kuitenkin jäänyt lähes olemattomiin. Kasvihuoneessa on tuplakasvihuoneen sisällä kasvaneet ensimmäiset taimet jo maaliskuun puolesta välistä:

• Porkkanaa
• Retiisiä
• Salaattia
• Pinaattia
• Auringonkukkaa
• Tilliä
• Persiljaa
• Lehtikaalia
• Naurista
• ym

Koemielessä kylvin parisen viikkoa sitten vielä sokerimaissia, lehtimagnoldia ja ruusupapua. Kaikki mainitut ovat lähteneet itämään ja taimetkin näyttävät hyvältä. Ihania tällaiset aikaiset keväät! Pakkasöitä on silti ollut, eli tuplakasvihuone on tullut tarpeeseen ja kuplamuovilla tai harsolla suojaamisesta on pitänyt huolehtia. Nyt lämpöisempien päivien alettua päivisin on pitänyt huolehtia vastaavasti tuuletuksesta. Kasvihuoneen tuuletusluukuissa on automaattiavaajat, jotka virittelin jo taas paikalleen, mutta minikasvihuoneessa tällaisia hienouksia ei ole. Etätyöt ovat kuitenkin mahdollistaneet luukun avaamisen päivän lämmetessä.

Kevätkukat kuten krookukset ja kevätkurjenmiekat ovat kukkineet kohta lähemmäksi kuukauden. Viime päivinä kukintaan liittyivät myös kevättähdet, idänsinililjat ja posliinihyasintit.

Krookukset 7.4.2020

Päivän aihe tänään on: kannattaa pestä kasvit ennen sisälle tuomista tai vähintään laittaa karanteeniin.
Minulla oli useita belargonioita talvisäilytyksessä autotallissa. Osan niistä toin sisälle jo hyvissä ajoin kuukausi sitten. Vaihdoin samalla mullat ja leikkelin kasvit sopivan pieniksi. Ei mitään ongelmaa.

Vajaa viikko sitten, jatkoin hommaa ja toin yhden belargonian lisää sisälle. Samat toimenpiteet kuin aikaisemmillekin. Tänään kävin huoneessa jossa belargoniat ja daaliat ja joitain perennoja ja kesäkukkia on esikasvatuksessa. Siellähän oli muutaman kasvin kimpussa oikein kirvainvaasio! Ikinä en olisi uskonut, että ne lisääntyvät noin nopeasti. Ilmeisesti ovat nauttineet autotallia lämpöisemmistä oloista ja pienistä taimistani.

Kirvat pikkutaimen kimpussa. Muuta selitystä kirvojen ilmaantumiselle en keksi, kuin että tulivat varmaan autotallissa
talvetetun belargonian mukana.

Onni onnettomuudessa, että kyseisessä huoneessa on kahta latva-artisokkaa lukuunottamatta pelkästään koristekasveja. Pieniä taimia ei oikein pysty pesemään ja pyretriini suihkeet sotkevat sisällä liikaa. Taidanpa siis lähteä huomenna ostamaan Raidia. Latva-artisokat ajattelin säästää käsittelyltä tai ainakin katsoa tilannetta sen mukaan mitä raidia löytyy. Kahdesta kasvista kirvat saa tarvittaessa pois käsineenkin, kunhan pidän kasvit jokusen päivän eristyksissä.

Tästä siis opittiin, ettei voi luottaa, ettei tuholaisia olisi, vaikka niitä ei juuri sisälle tuotaessa näkyisikään. Jatkossa kaikki kasvit pesuun.

Mukavaa pääsiäistä!

Vihannesyökkönen - tuholainen kasvihuoneessa

Kasvihuoneessa pitäisi olla tarkkana kaikien tuhojen varalta, että kerkeää reagoimaan ajoissa. Olen vähän lipsunut tästä ja huomasinkin eilen että reikäisiä lehtiä oli yhtäkkiä paljon. Tuholaiselle oli maistunut etenkin basilkan "Large Leaved" ohuehkot lehdet ja erään huonosti kasvavan tomaatin myöskin melko ohuehkot lehdet. Myös paprikan lehtiä oli maisteltu. Toukan kakkakönttejä löytyi sieltä täältä. Viimeinen pisara oli kuitenkin, että myös tomaattien raakileita oli syöty! Sellaisesta löysinkin tuhojen aiheuttajan.

Vihannesyökkösen toukka ja sen tekemää tuhoa tomaatin raakileelle

Vihannesyökköset ovat yöperhosia. Ne lentävät ja munivat vain hämärässä tai yöllä, joten niiden ilmaantuminen kasvihuoneisiin saattaa olla vaikea havaita. Aikuiset ovat 1,5 cm:n mittaisia perhosia. Niiden etusiivet ovat punertavanruskeat, parin sentin pituiset ja niissä on valkeat aaltoviirut, jotka muodostavat W-kirjaimen siipien kärkeen. Siivissä on myös muutama kellertävä laikku.

Vihannesyökkösten munat ovat lehtien alapinnoilla 60-300 munan ryhmissä. Munista kuoriutuvilla toukilla on vaaleanruskea pää. Ne ovat alussa vain noin 2-3 mm pitkiä, mutta kasvavat reilussa kuukaudessa 3-5 cm:n mittaisiksi. Väriltään toukat ovat vihreitä, kellertävänruskeita tai ruskeita, ja niiden kyljissä on keltainen juova. Toukissa on pieniä vaaleita ja tummia pisteitä, tummia pisteitä kuitenkin harvemmassa kuin vaaleita. Vihannesyökkösen koteloita ympäröi maasta ja roskista tehty, muutaman senttimetrin mittainen kotelokoppa.

Lähde: Biotus

Biotuksen tuntomerkkien lisäksi toukkien tunnistaminen kannattaa aloittaa jalkaparien laskemisesta. 8 jalkaparia, kuten tällä, tarkoittaa perhoista. Jalkaparit jakautuvat seuraavanlaisesti: 1 takana, 4  mahan alla ja 3 edessä. Aikaisemmasta kuvasta ei näitä jalkapareja näy kovin selvästi, mutta otin tunnistusta varten monia kuvia eri suunnista.

Tässä vaiheessa kun vihannesyökköset ovat jo toukka-asteella, paras torjuntakeino taitanee olla toukkien kerääminen pois, ainakin näin pienessä kasvihuoneessa. Toki torjuntaiaineitakin löytyy, mutta olen mieluummin käyttämättä sellaisia. Onneksi en nähnyt niitä kuin tuon yhden. Täytyy kuitenkin tarkistaa ettei muitakin löydy. Toukat koteloituvat ja myös talvehtivat 2-3 cm syvyydessä maassa, joten pintamullan vaihto auttaa myös torjunnassa, jollei kaikkia toukkia pysty keräämään pois. Muutoin näistä saattaa tulla jokavuotinen riesa.

Muutoin kasvihuoneessa on mennyt hyvin. Perinteisesti on ihan liian täyttä. Ensimmäiset tomaatit alkavat olemaan valmiita ja kurkkuja olemme jo päässeet syömään.

Keväisen helmikuun pihakuulumisia

Vielä elellään helmikuuta, eli talvea, vaikkei sitä lämpömittariin katsoessa uskoisikaan, monena päivänä lämpö on noussut jopa +6 asteeseen. Pihan lumikinokset sentään muistuttavat vielä talvesta. Lämpöisistä keleistä huolimatta lunta on edelleenkin tasaisaisella hangella 42cm. Parhaimmat kinokset taitavat nousta vielä yli metrin korkauteen.

Helmikuinen taivas viikon takaa. Helmikuun parhaita puolia on, että aurinkoa ehtii jo näkemään töistä päästyä.

Kyllä se lumi pikkuhiljaa sulaa, kunhan lämpöiset jatkuvat. Vuosi sitten luin hyvä vinkin, että ensimmäisten pälvipaikkojen paikkoja kanattaa nyt seurailla. Jos niissä ei vielä kasva kevätkukkia, niin syksyllä asia on helppo korjata, kunhan painaa paikat nyt mieleen. 

Muutamaan tällaiseen paikkaan istutin syksyllä sipulikukkia: saunaan räystään alle ja isomman omenapuun juurelle. Kummastakin alkaa pienet pälvien alut jo pilkoittamaan. Piippoja joutuu silti vielä odottamaan. Tänään löysin yhden paikan lisää: rajalla olevan pengermuurin päällisen.

Pengermuuri on jo pitkään vaatinut korjausta, mutta se on saanut tulla toimeen
omillaan, tuolle ei  meidän tontin puolelta mitään pysty tekemään, joten korjaus
pitäisi joskus suunnitella naapurin kanssa. Muuri näyttäisi olevan pihamme
ensimmäisiä pälvipaikkoja, joten tänään suunnittelin, että muuri olisi hyvä paikka
kevätkukille, vaikkakaan hyvin ne eivät näkyisi, kun pensasaita on edessä. Naapurille
ehkä enemmän iloa. Saattanee tuo olla  myöskin liian kuiva paikka, mutta jotain
kestäviä kevätkukkia voisi kokeilla.

Sen verran aurinko on sulattantu lunta, että piti kiertää vähät havut ja rodot läpi. Hiukan piti jo lisäillä suojia paahtavaa aurinkoa vasten. Päädyin käyttämään joulukuusesta säästämiäni havunoksia. Myös talvisuojat eläimiä varten oli syytä kiertää läpi.

Tässä on tainnut olla jänis asialla. Onneksi huomasin, ennenkuin pääsi tekemään enemmän tuhoa. Laitoin
talouspaperirullan suojan jatkeeksi. Onneksi kirjosaarnivaahtera ei taida olla jänisten herkkua, kun eivät ole kuin
vähän maistelleet.

Kompostori on pärjännyt hyvin alkutalven "hitauden" jälkeen. Sen verran vähän jätettä
tulee talvella, ettei ole joulukuun jälkeen tarvinut edes tyhjentää. Tämäkin kuva on
viikon parin takaa, nyt lunta ei juurikaan ole enää ympärillä.

Kukahan on asustellut ja "lannoittanut" saunan räystään alla olevassa kukkapenkissä
kurjenmiekkoja? Näyttäisi että pidempään tai useasti on viihdytty. Joku lintu
varmaankin asialla.

Ihanaa bongata jotain vihreääkin talvella. Valkomaksaruohot näyttävät voivan hyvin.

Ihanaa kun kevät alkaa, parin päivän jälkeen jo ihan kalenterinkin mukaan. Haaveilen jo ensimmäisistä narsissi ja orvokki ruukuista kuistilla. 

Ihanaa alkavaa kevättä kaikille!

Ei vieläkään kunnon sadetta

Intoilin viikonlopun sateista, mutta jotenkin ne kaikki meni aina hiukan ohi. Koko viikonlopun sadesaldo taitanee jäädä 1 milliin. Taas lähistöllä on satanut jopa hyvinkin paljon, mutta tätä paikkaa sateet karttavat huolella. Hellelukemat ovat toistaiseksi ohi, lämpö juuri hellerajan alapuolella. Tosin selkeämpiä hellelukemia on taas myöhemmin luvassa.

Yksi keväällä tilaajalahjaksi saamistani gladiolukseista eli miekkaliljoista. Harmittelin silloin,
kun en haluaisi lisää sisällä talvetettavia kasveja, mutta kyllä tämä kaunis on. Laitoin mukulat
alkukesästä suoraan ulos kasvamaan, joten aloittelevat vasta pikkuhiljaa kukintaa. Näitä ei
ole tarvinnut kastella ollenkaan.

Pihalla on mennyt paljon aikaa omenapuiden kanssa. Pihlajanmarjakoit ovat hyökänneet omenien kimppuun huonon pihlajanmarjasadon takia. Reikäiset omenat ovat oikein alttiita muumiotaudille. Olen parikin kertaa päivässa kerännyt kaikki pudonneet omenat ja kaikki muumiotautiset suoraan puustakin, jos olen vain ylettänyt. Omenat pääsevät lämpökompostoriin, lämmön pitäisi riittää hyvin muumiotaudin tuhoamiseen. Lämpökompostori näyttää ennätyksellistä +70 lämpötilaa. Myöhemmin kompostorin täyttyminen aiheuttaa pulmaa, kun alkaa olla jo nyt täysi. Täytynee varmaan vaan tyhjentää useammin.

Muumiotautia omenassa. Ensin omena alkaa muuttumaan
ruskeaksi ja sitten tulee valkoiset pisteet.

Pihlajanmarjakoin tekemiä reikiä. Joistain tursuaa ulos
jotain valkoista.

Lämpökompostorin lisäksi muumiotautiset omenat voi haudata maahan, niin etteivät itiöt pääse leviämään ilmaan. Omenoiden lisäksi sama pitää tehdä syksyllä lehdille. Täällä muumiotaudin hävittäminen on mahdoton tehtävä kun omenapuita on melkein joka pihassa ja kaikilla on muumiotautia. Vaikka saisinkin kaikki muumiotautiset omanat ja lehdet hävitettyä omalta pihalta, tauti leviää takaisin naapureilta samantien. Urean levittäminen omenapuun alle ehkäisee kuulemma muumiotaudin leviämistä, en tosin tiedä auttaako sekään taudin leviämiseen naapureilta.

Tämän kesän kuivuudesta oppineena päätin myös perustaa uudet kukkapenkit paremmin. Hevosen lanta pitää hyvin kosteutta ja antaa ravinteita, joten kävin hakemassa monta jätesäkillistä hevosen lantaa. Näin loppukesästä ei pitäisi enää lannoitella muuten kuin syyslannoitteella, mutta teenkin näitä penkkejä valmiiksi ensivuoden istutuksia ajatellen. Uudistin samalla periaatteella osittain saunan edustan kuivan penkin, josta talvella kuoli siihen aikaisemmin istuttamiani perennoja. Tulppaanin sipulit keräsin samalla talteen. Jaan ne samalla, vaikkei viime syksyllä istutetut tulppaanit välttämättä olisi vielä jakamista kaivanneet. Kovin pieniksi sipulit ovat jääneet, saa nähdä kukkivatko ensi keväänä.

Tästä kaivoin maat pois, laitoin paksun kerroksen hevosen lantaa ja samat maat takaisin päälle.
Kivireunus on räystäältä tippuvaa vetta varten, saunassa kun ei ole vielä vesikouruja. Lauta on
viime vuonna laitettu rajaamaa nurmikkoa, mutta lopullinen kukkapenkin rajaus vielä puuttuu.
Punatähkät pistin tuohon kasvamaan kaksi vuotta sitten, jolloin lopullinen kukkapenkin
rajakaan ei ollut muodostunut.

Alennusmyynnistä ostamani mansikat uskallauduin kuintekin istuttamaan toiseen hevosen lannalla lannoitettuun penkkiin. Hautasin lannan kohtalaisen paksun multakerroksen alle, niin ehkä mansikoiden juuret eivät vielä tänä kesänä yletä tarpeeksi syvälle. Jää lannallekin aikaa palaa.

Nyt tätä kirjoittaessani alkoi satamaan! Tosin sadetutkan mukaan kyseessä on niin pieni kuuro, että hyvä jos toisen millin edes sataisi. Sadetta kyllä kaivattaisiin. Olen tehnyt muitakin alennusmyyntiostoksia ja jokunen puu ja perenna odottaisi istuttamista.

Hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa.

Liljat ei voi hyvin

Varjoliljan kukinta alkaa olemaan jo ohi, niin nyt vuorossa on värililjat. Tämän Yellow County värililjan ensimmäiset kukat havaitsin eilen.

Värililja 'Yellow County'. Taustalla jo kukintansa lopettanutta vaaleanpunaista varjoliljaa.

Courier värililjassa aukeni jo viime viikolla ensimmäinen kukka. Kovin montaa muuta kukkaa ei niistä ei ole tulossa. Nämä hankin toissa keväänä. En ole kovin ihastunut näiden väriin. Ostaessani luulin näiden olevan puhtaanvalkoisia, jossa vähän vihreää, niinkuin kuvissa näyttivät olevan. Melko valkoiselta näyttää tässä ottamassanikin kuvassa, mutta ovat oikeasti sellaisia hailakan keltaisia. Ei ole mitenkään kaunis tai pirteä väri vaan enemmänkin mitään sanomaton. Olen antanut näiden kuitenkin kasvaa siinä mihin istutin, mutta kovin paljoa ei harmita vaikkei kukinta tänä vuonna onnistukaan.

Värililja 'Courier'

Harmi vaan, että sama vaiva on muillakin liljoilla. Aluksi luulin että kyseessä on kuivuus, kun nuput kuivuvat ennen aukeamistaan. En ollut liljakukkoja havainnut, mutta en ollut niitä muistanut etsiäkään. Suurin osa nupuista on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän kuivuneita. Samaa on havaittavissa kahdessa eri paikassa eri liljalajikkeiden kohdalla. Tässä kuva kuivuneista nupuista. Lehtiäkin on vähän käyty nakertelemassa, mutta olen syyttänyt siitä etanoita. Ne ovat välillä turhan ahnaita. Viime vuonna söivät upean karpaattienkellopuskan täysin, vain kuivat rangat jäivät pystyyn.

Värililja 'Courier' kuihtuneet nuput

Liljakukkoja

Oikea syyllinen on kuitenkin ikävät liljakukot. Eilen näin sattumalta yhden sellaisen. Muita aikuisia en löytänyt, mutta munia ja ulostetta senkin edestä. Keräsin kaikki munat pois. Otin varuiksi koko liljan lehden, vaikka pelkkä munien liiskaminen olisi varmaan riittänyt. Munien lisäksi lehdiltä löytyi paljon liljakukon ulostetta. Nyt jälkikäteen opin että liljakukon toukat keräävät ulostetta päälleen. Täytynee siis kerätä ulostelehdetkin pois, siltä varalta että joukossa piilottelee toukkia.

Liljakukon ulostetta. Nämäkin kannattaa kerätä pois,
koska toukat keräävät ulostetta päälleen.

Liljakukon munia

Sadetilanne

Lopuksi pientä kiukuttelua säästä. Viime viikonlopulle luvattiin paljon sadetta. Iloitsin että vihdoin saadaan vähän helpotusta kuivuuteen. Vielä mitä, sama kuivuus jatkuu entistä pahempana, viikonlopun kokonaissademäärä jäi vaivaiseen neljään milliin. Kun taas vanhempieni luona (noin 30km linnuntietä) oli samassa ajassa satanut 70mm! Tämä on jo epäreilua. Lisäksi lupailee koko viikon jatkuvaa hellettä. Pientä toivoa sateista on taas loppuviikosta.

Kuivuudesta huolimatta nautitaan helteistä ja ihanista kesäkeleistä. Mukavaa alkanutta viikkoa.