Keväänmerkkejä

Sunnuntai oli oikein poikkeuksellisen keväinen päivä. Aurinko paistoi lämpöisesti vaikka tuuli olikin paikoin karu. Lämpöisen kelin johdosta pääsinkin ihailemaan monia kevään merkkejä:

• Piippoja on tullut näkyviin jo useita saunan edustan perennapenkistä (muualla pihalla on edelleen kovin lumista)

Kuva parin päivän takaa, nyt piippoja näkyy jo enemmän. Osa
tainanee olla jo tuppaanin piippoja

• Lumikellossa on jo nuppu!

Mukava nähdä että viimekevään ainoa lumikello on
edelleen voimissaan, näyttäisi jopa vähän lähteneen
 leviämään

• Siilikin oli jo lopettanut talvihorroksen etuajassa

Siili oli horroksen jäljiltä tai ehkä nälän takia niin heikkona, ettei pelännyt meitä ollenkaan. Koska lumiselta pihalta ei varmaankaan siilin ruokaa juurikaan löydy, ajattelin auttaa toista kissanruokatarjoululla. Siili ei hätkähtänyt edes vaikka laitoin kupin suoraan sen nenän eteen. Nenästä kylläkin näki heti, että ruoantuoksu herätti huomion. Ei mennyt montaa hetkeä kun siili olikin jo kissanruoan kimpussa. Normaalistihan nämä heräilevät vasta vapun tienoilla. Pitää varmaankin pitää huolta ruokatarjoilusta sinne asti.

• Kärpäsiä pörräsi ulkona
• Töyhtöhyyppä lenteli lumisten peltojen yllä
• Moottoritienvarsien meluvalleilla näkyi jo leskenlehtiä kukassa!
• Metsästä löytyi jo aktiivisia metsämuurahaisia

Tuntui siis varsin keväiseltä. Lumikenkäilyretkikin muuttui lähes hikiliikunnaksi, kun lämpö oli sulattanut lumen jo melkoisen upottavaksi. Tällaiset kelit jos jatkuu, ei mene aikaakaan, että pääsee jo puutarhahommiin. Ajattelin vähän jouduttaa kasvimaan sulamista ripottelemalla tuhkaa lumen päälle. 

Omenapuiden leikkauskin olisi vielä kesken, kun en isompaa oksaa jaksaisi käsisahalla sahata. Pitäsi saada E apuun moottorisahan kanssa, ja moottorisahallakin tuntunee olevan huonompi kausi menossa. Ehkä kohta hankitaan uusi.

Pidän taas omaa kevätseurantaa, jossa myös vertailun vuoksi edelliset vuoden mukana. Listaa pääsee seuraamaan Kevätseuranta -sivullani (Linkki myös sivun oikeassa laidassa).

Keväisen helmikuun pihakuulumisia

Vielä elellään helmikuuta, eli talvea, vaikkei sitä lämpömittariin katsoessa uskoisikaan, monena päivänä lämpö on noussut jopa +6 asteeseen. Pihan lumikinokset sentään muistuttavat vielä talvesta. Lämpöisistä keleistä huolimatta lunta on edelleenkin tasaisaisella hangella 42cm. Parhaimmat kinokset taitavat nousta vielä yli metrin korkauteen.

Helmikuinen taivas viikon takaa. Helmikuun parhaita puolia on, että aurinkoa ehtii jo näkemään töistä päästyä.

Kyllä se lumi pikkuhiljaa sulaa, kunhan lämpöiset jatkuvat. Vuosi sitten luin hyvä vinkin, että ensimmäisten pälvipaikkojen paikkoja kanattaa nyt seurailla. Jos niissä ei vielä kasva kevätkukkia, niin syksyllä asia on helppo korjata, kunhan painaa paikat nyt mieleen. 

Muutamaan tällaiseen paikkaan istutin syksyllä sipulikukkia: saunaan räystään alle ja isomman omenapuun juurelle. Kummastakin alkaa pienet pälvien alut jo pilkoittamaan. Piippoja joutuu silti vielä odottamaan. Tänään löysin yhden paikan lisää: rajalla olevan pengermuurin päällisen.

Pengermuuri on jo pitkään vaatinut korjausta, mutta se on saanut tulla toimeen
omillaan, tuolle ei  meidän tontin puolelta mitään pysty tekemään, joten korjaus
pitäisi joskus suunnitella naapurin kanssa. Muuri näyttäisi olevan pihamme
ensimmäisiä pälvipaikkoja, joten tänään suunnittelin, että muuri olisi hyvä paikka
kevätkukille, vaikkakaan hyvin ne eivät näkyisi, kun pensasaita on edessä. Naapurille
ehkä enemmän iloa. Saattanee tuo olla  myöskin liian kuiva paikka, mutta jotain
kestäviä kevätkukkia voisi kokeilla.

Sen verran aurinko on sulattantu lunta, että piti kiertää vähät havut ja rodot läpi. Hiukan piti jo lisäillä suojia paahtavaa aurinkoa vasten. Päädyin käyttämään joulukuusesta säästämiäni havunoksia. Myös talvisuojat eläimiä varten oli syytä kiertää läpi.

Tässä on tainnut olla jänis asialla. Onneksi huomasin, ennenkuin pääsi tekemään enemmän tuhoa. Laitoin
talouspaperirullan suojan jatkeeksi. Onneksi kirjosaarnivaahtera ei taida olla jänisten herkkua, kun eivät ole kuin
vähän maistelleet.

Kompostori on pärjännyt hyvin alkutalven "hitauden" jälkeen. Sen verran vähän jätettä
tulee talvella, ettei ole joulukuun jälkeen tarvinut edes tyhjentää. Tämäkin kuva on
viikon parin takaa, nyt lunta ei juurikaan ole enää ympärillä.

Kukahan on asustellut ja "lannoittanut" saunan räystään alla olevassa kukkapenkissä
kurjenmiekkoja? Näyttäisi että pidempään tai useasti on viihdytty. Joku lintu
varmaankin asialla.

Ihanaa bongata jotain vihreääkin talvella. Valkomaksaruohot näyttävät voivan hyvin.

Ihanaa kun kevät alkaa, parin päivän jälkeen jo ihan kalenterinkin mukaan. Haaveilen jo ensimmäisistä narsissi ja orvokki ruukuista kuistilla. 

Ihanaa alkavaa kevättä kaikille!

Tunnista 100 lintulajia 2019

Edellisten parin vuoden tapaan ensi vuonnakin on alkamassa tuttu BirdLifen Tunnista 100 lintulajia -haaste. Nyt haasteeseen saa halutessaan lisähaastetta osallistumalla EKO-sarjaan. Tällöin ainoastaan kokonaan lihasvoimin tehtyjen matkojen havainnot hyväksytään.

2018 vuoden tulos jäi minulla 68:aan lajiin, joten en taida tarvita lisähaastetta, vaikka lähiluonnossa lihasvoimin liikkumiseen kannattaakin kannustaa. Olisihan tässä vielä pari päivää aikaa tehdä lisähavaintoja, mutta epäilen ettei uusia lajeja enää tule siinä ajassa vastaan. 2018 havaintoni pääsette katsomaan Tunnista 100 lintulajia -sivulta. Näistä ainoastaan yksi havainto (koskikara) on tehty vartavasti, loput havainnot ovat tulleet muiden harrastuksien ja reissaamisen ohessa.

Haasteeseen löytyy nettilomake, jolla havaintonsa on helppo ilmoittaa, mutta minä taidan mennä vielä tällä perinteisemmällä listalla.

Tässä taas uusi lomake havaintojen kirjaamiseen. Siirrän tämän haaste-sivulleni kunhan havaintoja alkaa kertymään.

Haastan teidän kaikki lukijani osallistumaan haasteeseen. Mikä sen mukavempaa puuhaa puutarhatöiden lomassa kuin havannoida lähiympäristön ja miksi ei kauempanakin olevia lintuja.

Ihanaa pääsiäistä!

Viime yönä uskallauduin jättämään narsissit ja helmililjat jo yöksi ulos. Yöllä taisi olla -6 - 7 astetta. Hyvin pärjäsivät. Siitä innostuin siivoamaan kuistia pääsiäisen kunniaksi. Raahasin varastosta edellisen asuntoni parvekkeelle hankkimani arkun. Sinne sai kätevästi piiloon lähes kaiken sen roinan mitä kuistilla lojui. Samalla se käy pöydästä.

Kuisti pääsiäisenenä

Hiukkasen turhan iso arkku on tuohon kohtaan. Itseasiassa suunnittelin että tuohon voisi rakennella itsetehdyn hyllyn/kaapin. Itsetehtynä saa juuri oikean kokoisen. Lisäksi ajattelin tuon säleikön laittaa tuohon. E joutunee auttamaan kiinnittämisessä. Kuvassa vasta kokeilin sitä paikalleen, eikä sitä siis ole kiinnitetty mitenkään. Kyllä siitä kiva tuulensuoja tulee, vielä kun laitan jotain köynnöstä kasvamaan siihen.

Myöhemmin päivällä kävimme E:n kanssa lyhyellä kävelylenkillä järven jäällä. Bongasin sieltä joutsenen jalanjäljet. Voi joutsen parka, ei vielä ole avovettä. Toivottavasti löytää paikan missä odotella kevään etenemistä ja sulia vesiä. 

Joutsenen jäljet järven jäällä

Kotiin päästessämme olikin aika avata tämän vuoden grillikausi. Tosiaan se terassi ja kunnollinen grilli vielä puuttuu, mutta kyllä makkarat paistaa näinkin. Ilma tosin oli jo sen verran viilenemään päin, että nautimme makkarat sisällä lämpöisessä.

Grillikauden avajaiset 30.3.2018

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille. Vaikkei vielä kovin keväistä olekaan, muistakaa nauttia auringosta ja upeista säistä!

Kevät!

"Kuu kiurusta kesään, 

puolikuuta peipposesta

 västäräkistä vähäsen, 

pääskysestä ei päivääkään" 

Näin kertoo vanha  runo/sanonta. Näin muutama päivä sitten peippoja ruokailemassa lintulaudan alla! En siltikään odottaisi kesää vielä puolen kuun päästä alkavaksi.Vanhaan aikaan oli varmaankin vielä kylmemmän talvet, tai ehkä se johtui vähemmästä lintujen ruokinnasta, jos peippoja näki vasta lähellä kesää. Nykyään peippoja taitaa joka vuosi talvehtia suomessa pieni määrä ruokintapaikkojen ruoan turvin.

Tässä pienessä parvessa oli sekä koiraita että naaraita. Koiraille ei ollut vielä edes koreaa pukua, vaan pään siniharmaa väri oli hädintuskin havaittavissa.

Peippo omenapuussa.

Vaikkei kesä vielä puolen kuukauden päästä alkaisikaan, päätin juhlistaa kevättä sen verran että hankin ison läjän narsisseja ja muutaman helmililja-ruukun. Narsissit ovat olleet kuistilla jokusen päivän ja muutamana yönä olen joutunut pelastamaan ne sisälle, kun ennusteen lupaavat reilumpia yöpakkasia. En siis ole uskaltanut istuttaa niitä vielä kuistin laatikoihin, vaan ovat saaneet olla omissa ruukuissaan, jotta siirtely on helpompaa.

Narsissit kukkalaatikossa. Tuo kuistin kaiteen maalaaminen ja korjaus voisi olla yksi
kesän projekteista.

Mukavaa ja toivon mukaan keväistä viikonloppua!

Maaliskuun pihakuulumisia

Ensimmäinen kevätkuukausi on jo yli puolen välin, mutta varsinaiset keväänmerkit ovat vielä vähissä. Moottoritietä ajaessa näin eilen jo ensimmäisiä pälvipaikkoja, mutta pihalla sellaisiakaan  ei ole havaittavissa. Elämää pihalta on havaittavissa kuitenkin jo paljo, vaikka maa onkin vielä lumen peitossa, jäniksiä, hiiriä/myyriä, oravia ja lintuja liikkuu jäljistä päätellen paljon. Tikliparvea kuunnellessa tuleekin jo ihan keväinen olo, etenkin kun aurinkokin lämmittää mukavasti.

Hiirien valtatie lintujen ruokintapaikalle.

Jäniksillä on ilmeisen hyvä hajuaisti, kun ovat löytäneet lehtikaalin, joka on ollut kokonaan
 hautautuneena lumeen. Jostain syystä eivät ole kuitenkaan etsineet vielä enempää lehtiä.
Ehkä palaavat paikalle vielä myöhemmin jatkamaan.

Eniten lumi on sulanut saunarakennuksen räystään alta. Siihen täytyi jopa lapioida hiukan lisää lunta viiniköynnösten ja jalokärhön suojaksi. Saa nähdä miten jalokärhö on selvinnyt talvesta. Viime kesällä tulin siihen tulokseen, että räystään alla sateensuojassa ei ollut sille sopiva paikka kasvaa, mutta ajattelin silti antaa sille mahdollisuuden tähän kesään asti. Jos kasvu on edelleen yhtä huonoa, täytyy etsiä sille uusi paikka.

Saunan kuisti ja sen alunen ovat melko sotkuisen näköisiä, pitäisi siivota ja katsotaan jos tuohon kuistin alla saisi kesällä säleikön.

Kompostori on innostunut hiukan lämpöisemmistä keleistä tosissaan. Lämpö on ollut useamman päivän jo yli 50 astetta. Minulla on alusta asti ollut tämän lämpökompostorin kanssa ongelmana pieni ammoniakin haju, joka ilmeisesti tarkoittaa ettei kuiviketta ole tarpeeksi. Jännä kun ohjeissa puhutaan yleensä, että riittää kun kuivikkeita laittaa puolet tai 1/3 osaa jätteen määrästä. Nyt talvella olen laittanut kuiviketta saman verran kuin talousbiojätettä. Ja siltikö on vielä liian vähän? Kuivikkeena olen käyttänyt sekä kaupan kuiviketta että kuivia puiden lehtiä, neulasia, sahanpurua ym mitä nyt sattuu löytymään. Kaupan ja omia kuivikkeita käytän yleensä sekaisin. Olisiko jollain vinkkiä tähän? Etenkin nyt kompostorin lämpötilan lähtiessä nousemaan, ammoniakki haisee jopa muutaman metrin kompostorin ulkopuolelle.

Kompostori on innostunut hiukan lämpösemmistä keleistä tosissaan.
Lämpö on ollut useamman päivän jo yli 50 astetta.

Mukavaa viikonloppua.

Tunnista 100 lintulajia 2018

Ajattelin tarttua Birdlifen Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen.  Ideana on siis havaita ja tarvittaessa opetella tunnistamaan vähintään sata lintulajia vuoden 2018 aikana.

Birdlife: Tunnista 100 lintulajia

Tunnistaminen ei pitäisi olla ongelma, olen joskus aikoinani seurannut lintuja sen verran paljon, että monet lajit tunnistan jo entuudestaan. Mutta ongelmia saattaa tuottaa havaitsemiseen tarvittava aika.  Kovasti tuntuu olevan muutakin puuhaa ja tekemistä, niin vartavasti linturetkille lähteminen voi tehdä tiukkaa. 100 lintulajia tuskin tulee sattumalta vastaan vuoden aikanakaan, vaikka onneksi osan näistä linnuista pystyy havaitsemaan jopa kotipihaltaan käsin. Mutta katsotaan miten lähtee edistymään, en ajatellut ottaa tästä stressiä.

Sen verran oli tässä yhtenä päivänä työmatkalla poikettava, että kävin bongaamassa koskikaran läheiseltä koskelta. Koskikarat muuttaa tänne etelään vain sulien vesien perässä talvisin, joten sen havaitseminen ei ole enää kovin pitkään mahdollista. Kevään tultua koskikarat muuttavat takaisin pohjoisten purojen ja koskien varsille. Koskikarojen sukeltelua on kiva seurata, nyt vain oli niin kylmä, että tein vain noin 5min pikavisiitin. Oli niin hyvä tuuri, että yksi koskikara tuli heti vastaan kunhan joen rantaan pääsin.

Koskikaroja on melko helppo kuvata, kun eivät ole hirveän arkoja, mutta vastavaloon puhelimen
kameralla ei tämän kummoisempaa kuvaa tullut. Koskikara on tuossa keskellä mustana siluettina.

Havaintojen kirjaamiseen löytyy Birdlifen sivulta valmiit lomakkeet. Niissä on lueteltu valmiiksi 150 helpoimmiksi ajateltua lintulajia. Lomakkeeni on nähtävillä sivulla Tunnista 100 lintulajia 2018. Linkki löytyy myös blogini oikeasta sivupalkista.