maanantai 3. helmikuuta 2020

Syys- ja kevätpuuhia samana päivänä

Lunta on satanut hiukan ja eilisestä vesisateesta huolimatta näyttää, että talvi alkaisi, ainakin vajaaksi viikoksi. Pakkasta luvataan pahimmillaan -12 astetta. Eilen totesin, että vesisateesta huolimatta oli aika mennä pihalle laittamaan loput kasvit talvisuojaan.

Daaliat

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, en ole kaivanut vielä daalian juurakoita maasta, vaan ovat olleet pihalla oman onnensa nojassa, kun kovia pakkasia ei ole näkynyt eikä kuulunut. Jätin ylöskaivamisen kuitenkin vähän liian myöhäiseksi. En viitsinyt etsiä lumen keskeltä kuin yhen juurakon, joka löytyi vielä pystyssä olevien varsien ansiosta helposti. Routaa näytti olevan vajaa 5cm, joten kaivaminenkaan ei ollut helppoa. Roudan alla itse juurakko vaikutti hyvältä. Ilmeisesti märästä ja satunnaisista pakkasista ei ole vielä ollut haittaa. Juurakko pääsi talouspaperin ja pavilaatikon suojissa autotalliin odottelemaan kevättä. En viitsinyt ottaa sitä sisälle kuivumaan, niinkuin yleensä. Huoneilmasta olisi saattanut tulla turhan iso lämpöshokki (vaikka en olekaan varma onko tämä haitallista juurakoille?)

Juuri ylös kaivettu daalian juurakko. Lajike saattaa olla "My Love".


































Hopeavillakko ja lankaköynnös

Nämä kaksi ovat olleet talvetettavien kasvien luottokasveja. Eivät mene miksikään vaikka saavat hetkittäin enemmänkin pakkasta tai vaikka multa ehtisi jäätyä. Koska aikaisemmasta kokemuksesta, tiesin ettei näiden talvisäilöön laittamisella ole kiire, nämä ovat saaneet olla ruukuissa ulkosalla tähän asti. Nyt siirsin ruukut autotalliin. Hopeavillakko näytti varsin hyvältä edelleen. Lankaköynnös oli jo ehtinyt tiputtamaan suurimman osan lehdistää, mutta katsotaan miten käy.


Keväthomia

En pystynyt vastustamaan, kun näin kaupassa vuoden ensimmäiset tete-narsissit! Hintaa näillä oli enemmän kuin keväällä, joten tyydyin kahteen ruukkuun. Istutin nämä kuistille tulevaan laatikkoon. Kaveriksi pääsivä sisällä kituuttaneen lumikellot, jotka ostin jouluna, mutta eivät huoneilmassa alkaneetkaan kukkimaan. Koska epäilen, ettei sisällä myynnissä olleet narsissit tai lumikellotkaan ole vielä tottuneet pakkasiin, siirsin laatikon aluksi autotalliin. Haen sen sieltä pakkasten jälkeen kuistille, mikäli kelit muuttuvat ennustusten mukaisesti takaisin nollan tuntumaan.

Uutukaiset tete-narsissit ja sisältä pelastamani melko heikon näkäiset lumikellot. Hiukan lunta kostutukseksi.
Tässähän pääsee jo kevättunnelmiin.







torstai 23. tammikuuta 2020

Omituinen tammikuu 2020

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt pitkä tovi. Tänä aikana ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään ihmeempää. Loppuvuosi on muutoinkin puutarhurille se hiljaisin aika, ja etenkin viime loppuvuodesta tuntui, että kokoajan oli pimeää ja satoi vettä. Totuuden nimissä täytyy mainita, että kyllä luntakin satoi muutaman kerran, mutta ei se pitkään maassa viihtynyt. Aurinkoa hädintuskin näki koskaan.

Tämä muuttuu aina joulun jälkeen. Tai ainakin normaalisti. Nytkin aurinkoa on päässyt ihailemaan välillä, mutta tämä tammikuulle omituinen plussakeli ja vesisade jatkui ja tuntuu edelleen jatkuvan. Ennusteet lupaavat yksittäisiä pakkasia, mutta plussakelitkin jatkuvat vielä. Ehkä se siitä pikkuhiljaa kylmenee. Vaikka talvea odotankin, toivon myös, että kovia pakkasia ei tulisi ollenkaan.

Orvokki kuvattu 21.1.2020. 

Puutarhassa, silloin kun vesisateiden välissä on viitsinyt siellä tarkemmin katsella, näkyy jo monia piippoja; krookuksia, kevätkurjenmiekkoja ja narsisseja. Orvokkeja on ollut kokoajan kukassa ja viinikärhökin on kasvattanut vihreitä lehdenalkuja. Moni muukin puutarhan kasvi on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen hereillä, ruusuissa on vielä lehtiä ym. Jos tähän päälle tulee kunnon pakkaset, moni kasvi kärsii vaurioita.

Viinikärhö näyttää kasvattavan jo lehtiä. Kuva 5.2.2020.

Johtuen kovin lämpöisistä keleistä, daalioiden juurakot ovat edelleen maassa! Olen koko ajan suunnitellut nostavani ne autotalliin ennen pakkasia. Jännä nähdä ovatko ne säilyneet näin pitkään hyvänä maassa. Märkyys ei välttämättä ole ollut hyvä juttu.

Tammikuun säistä huolimatta ensimmäiset esikasvatukset ovat normaalilla mallilla. Chilit, latva-artisokat ja jopa ensimmäiset tomaatit (testimielessä) on jo kylvetty. Myös kylmäkäsittelyn vaativia perennojen siemeniä on laitettu multaan paljon. Ne on toistaiseksi kasvihuoneessa pahemmilta sateilta suojassa, mutta tarkoitus olisi jättää ne pihalle lumen alle, jos sitä vielä saadaan.

Suomen luonto on tottunut vaihteleviin säihin, joten eiköhän tästäkin talvesta selvitä. Puutarhakasveilla, vähän kotimaastaan johtuen, voi olla huonompi tilanne. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti, jos tulee menetyksiä, se tarkoittaa että keväällä/kesällä pääsee tekemään uusia kasvihankintoja ja tekemään uusia istutuksia! Siis jopa normaalia enemmän.

Mukavaa tammikuun loppua!


torstai 19. syyskuuta 2019

Ensimmäinen hallayö

Aamulla lämpömittariin katsominen aiheutti järkytyksen, vain 2 astetta. Ja oli edelleen laskemassa, vartin päästä enää 1,9 astetta. Jos olisin tämän tiennyt etukäteen olisin illalla suojannut arimpia kasveja ja laittanut kasvihuoneeseen kynttilät. Onneksi pihamme ei ole pahimpia halla-paikkoja, mutta esim. roskiksen kansi oli jäätynyt kiinni. Ilmeisesti pienen mäen rinteessä olemisesta on hiukan hyötyä, lähistöllä, oman pihan ulkopuolella, oli jopa heinikkoa kuurassa.

Tätä voitanee kutsua syksyn ensimmäiseksi hallayöksi, vaikka omat lämpömittarit näyttivät vielä hiukan yli hallarajan. Virallinen Ilmatieteenlaitoksen mittauspiste 20km päässä näyttää lämpötilan tippuneen aamusta jopa -1,7 asteeseen. Me olemme lähempänä merta, joten se yleensä helpottaa syyshallojen kanssa, vaikkei ihan rannalla ollakaan.

Koska lämpötila oli edelleen laskussa, kävin viemässä varuiksi yhden kynttilän kasvihuoneeseen. Sen enempää en nyt aamusta kerennyt kasveja suojaamaan. Kasvihuoneen lämpömittarikaan ei näyttänyt lupaavalta: 0,3 ja 3 astetta. Tiedä sitten kumpi on lähempänä totuutta, mittauspisteet ovat kuitenkin lähekkäin. Täytyisi varmaan hankkia kunnollisempi mittari, nyt käytössä oleva sattui olemaan valmiina ylimääräisenä. Kasvihuone sijaitsee yläpihan puolella, ja on melko mystistä miten ylempänä on usein kylmempi kuin alapihan puolella. Nytkin yläpihalla parkissa olleessa autossa oli ikkunat jäässä, mutta alapihalla olevassa ei. Eikö tämän pitäisi mennä toisinpäin?

Iltapäivä jännittää, sitten näkee onko tuhoja tullut.


Kuva eiliseltä, pitkästä aikaa oli kokonaan sateeton päivä.


tiistai 10. syyskuuta 2019

Karpaattienkellomysteeri ratkesi

Kirjoitttelin aikaisemmin tänä vuonna ja viime vuonna karpaattienkellomysteeristä. Eli siis taimesta, jonka olin kasvattanut ostamistani karpaattienkellon siemenistä. Taimi ei kuitenkaan näyttänyt yhtään karpaattienkellolta. Tässä vanhat kirjoitukset:

Asia ratkesi jo kesäkuussa, kasvin alkaessa kukkimaan tunnistin sen oitin maariankelloksi. Niitä kasvaa minulla muuallakin, mutta jostain syystä taimi näytti sen verran erilaiselta, etten tunnistanut sitä ennen kukintaa.

Yritin myös kylvää samoja siemeniä uudelleen keväällä, että näkisin kasvaako kaikista maariankelloja, vai oliko tämä vain yksittäinen väärä siemen joukossa. Olen merkinnyt itselleni, että siemenet olisivat itäneet, mutta taimea/taimia en muista. Ehkä olen tehnyt merkinnöissä virheen tai sitten taimi kuoli pienenä, ja unohdin merkitä sen. Yhtä kaikki uusi yritys taas ensi keväänä.

Maariankello kukassa 25.6.2019. Pahoittelen hiukan epätarkkaa kuvaa.


Maariankello, Campanula medium

Maariankello on kaksivuotinen kellokasvi, joka kukkii vasta toisena vuotena. Sen pitäisi kylväytyä itsestään helposti ja muodostaa näin pysyvä kasvusto. Minulla nämä jostain syystä kylväytyvät kuitenkin melko huonosti, yleensä vuosittain kasvaa/kukkii vain 1 taimi.  Pitäneekin yrittää siirtää kasvupaikkaa, voi olla että maariankellolle ei sormustinkukkien ja perennojen välissä ole enää tarpeeksi tilaa. 

Korkeus: 40-80 cm
Väri: Violetti, valkoinen tai vaaleanpunainen
Kukinta: kesä-elokuu
Kasvupaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen
Talvenkestävyys: melko kestävä
Kasvualusta: tuore, ravinteikas ja runsasmultainen, ilmeisesti pärjää myös kuivahkossa maassa

Tässä toisessa paikkaa kasvava valkoinen maariankello. Kuva: 6.7.2019

Huomasin, että varsien leikkaus kukinnan jälkeen saattaa aiheuttaa uuden paljon pienemmän kukinnan syksyllä. Leikkauksen idea oli kylläkin testata elävätkö nämä pidempään kuin 2 vuotta, jos ei anna tehdä siemeniä (sama toimii ainakin salkoruusulla).


Mukavaa alkanutta viikkoa!

EDIT: lisätty toinen kuva

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Hyötykasvikuulumisia, haasteita ja kateviljelypohdintaa

Näin kuivina kesinä huomaa, että kasvimaani paikkavalinta ei todellakaan ole paras mahdollinen. Muutama vuosi sitten valitsin paikan, koska se oli sopivan kokoinen alue, jolle ei muutoin ollut käyttöä. Sopivasti myös aurinkoinen ja sulaa aikaisin keväällä. Tiedostin kyllä että alueella kasvavat kaksi isoa mäntyä ovat hiukan haitaksi. Näistä kuitenkin puhuttiin, että ne voitaisiin kaataa. Nyt mäntyjen kaataminen on lykkääntynyt jonnekin tulevaisuuteen. Sentään kolme kesää sitten kasvimaa kukoisti männyistä huolimatta. Oli viileä ja sateinen kesä. Toisin on ollut kahtena viime kesänä.


Välissä hehkutan, että pääsen kohta maistelemaan ensimmäisiä viinirypäleitä. Nämäkin on
jäänyt melko pieniksi todennäköisesti kuivuudesta johtuen, mutta odotan silti innolla valmistumista.

Kuivuus

Viime vuonna edes peruna ei kasvanut, sain varmasti vähemmän satoa kuin mitä siemenperunoita laitoin. Kastelusta huolimatta! Tänä vuonna menee vähän paremmin, mutta haasteita on monen lajin kohdalla. Salaattia ei ole ollut syötäväksi ainakaan kuukauteen. Kevään kylvöt itivät hyvin ja niistä tuli syötyä pitkään, mutta uudet kylvöt eivät kasva kunnolla kuivuuden takia. Avomaankurkuista on tullut minimaalinen sato. Ainoastaan porkkanat ja kesäkurpitsat vaikuttavat viihtyvän. Perunan varret kuolivat jo kuukausi sitten. En itseasiassa ole vieläkään tarkistanut minkälainen perunasato maassa odottelee, koska ämpäreissä kasvava varhaisperuna tuotti niin hyvän sadon, että on riittänyt tähän asti.

Maa on alkujaan pinnalta savensekaista, mutta hiukan syvemmältä tulee vastaan hiekkaa, melko kuiva paikka siis maaperänkin suhteen. Perustin kasvimaan aikoinaan neljään matalaan 2x1m kasvulavaan. Jouduin kuorimaan pintamaan pois, sen verran juolavehnää oli joukossa. Kasvulavoihin niitatut syvemmälle jatkuvat juuriesteet estävät juuria luikertelemasta takaisin. Lisämaaksi kaupan pussimultaa ja kasvihuoneesta tyhjennetyt kesän käytössä olleet kasvualustat, jotka siis uusin vuosittain. Viime vuonna sain ensimmäisen kerran omaa kompostimultaakin muutamaan lavaan.

En olisi ikinä uskonut että isot männyt vaikuttavat niin paljon. Noin viikko sitten satoi 25mm, männyn alusta ei tästä sademäärästä edes kastunut lähempäätä runkoa. Ja niiden latvustot ovat kokonaan kasvimaani päällä. Latvustot ovat lisäksi niin korkealla, että ne eivät varjosta kasvimaata ollenkaan. Tilannetta korjatakseni harkitsen vakavasti kateviljelyyn siirtymistä, koska se vähentäisi kastelun tarvetta ja suojaa maaperän liialliselta kuumumiselta auringossa.


Härmä

Kesäkurpitsoista (2kpl) satoa on nytkin tullut yli tarpeiden, mutta lopulta härmä lannisti. Kuiva kesä ja syksyn myötä tulleet runsaat yökosteudet eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sanotaan ettei härmä vahingoita aikuisia kasveja, mutta tämän vuoden osalta olen eri mieltä. Kesäkurpitsat (ja muualla pihalla olevat kurpitsat) ovat niin valkoisen peitossa, että taitavat olla kuolemaisillaan. Taitanee olla jokin, juuri kurpitsalajeihin erikoistunut härmä, kun pahiten niitä kiusaa.

Härmäiset kesäkurpitsat etualalla. Vasemmalla perunapenkki, jossa perunat edelleen maan olla ja nurmikostakin näkee, että kuivaa on. Männyt kasvavat hiukan kuvan oikean laidan ulkopuolella. Aikaiset kylvöt tuntuvat olevan paras tapa saada edes jonkinlaista satoa, näin kevätkosteudesta saa eniten irti.


Liika kosteus kasvihuoneessa

Syksyn myötä lisääntynyt ilmankosteus aiheittaa haasteita myös kasvihuoneelle, tomaatit ovat alkaneet halkeamaan. Aikaisempien vuosien kokemuksella, pian iskee myös home. Vähensin kastelua ja tuuletan ahkerasti, mutta saa nähdä riittääkö. Pitäisi kehitellä jokin lämmitin, jotta ilman saisi kuivemmaksi. Muutoin kasvihuoneella menee hyvin, satoa tulee vielä viime vuotta paremmin. Tänä vuonna ensimmäinen paprikakin on jo syöty (viime vuonna eivät oikein kerenneet valmiiksi).

Kasvihuoneessa rehottaa!


Lopuksi lisää kateviljelystä

Kateviljelyssä multa peitetään 10-20cm katekerroksella, eikä maata muokata. Katetta lisätään sitä mukaa kun se maatuu. Kate pidättää kosteutta, tasoittaa lämpötilanvaihteluja ja tuottaa maatuessaan uutta multaa ja ravinteita. Kate estää myös rikkaruohojen kasvamista ja itämistä. Syksyllä maa pysyy katteen suojassa pidempään lämpimänä. Kateviljely mahdollistaa viljelyn myös  haastavilla maaperillä, kuten hiekka- ja savimailla. Kateviljelyn toimiminen ja hyödyt pitäisi havaita kolmen vuoden kuluessa, joten heti ensimmäisenä vuotena ei kannata luovuttaa, vaikkei sato näyttäisikään paremmalta. Etenkin savimailla aikaa saattaa mennä jokunen vuosi. 

Katteeksi sopivat kaikki eloperäiset materiaalit: ruohosilppu, syksyn lehdet, palanut komposti, vihannesten naatit, merilevä, kaislat, olki, kuorikate, puuhake, paperi ja sahanpuru. Puuaines (kuorike, hake, sahanpuru) hajoaa hyvin hitaasti ja sitoo typpeä lahotessaan. Myöskään olki ja syksyn lehdet eivät sisällä typpä. Pelkästään näitä käytettäessä tarvitaan mahdollisesti lisälannoitusta. Lannoite tulee levittää katteen alle. Kateviljely sopii myös monivuotisille kasveille, mutta tässä tulee huomioida, ettei typpipitoista katetta, kuten ruohosilppua, tule lisätä enää loppukesällä. Myös yksivuotisten kohdalla liika typpi saattaa haitata sadon valmistumista syksyllä.

Jos kate levitetään syksyllä, vältytään sekä syys- että kevätmuokkauksilta. Syksyllä on hyvä aloittaa/valmistella kateviljely senkin takia, että puunlehtiä on reilusti tarjolla ja on aika kääntää puutarhakompostikin (siivilöin samalla jo melko hyvin maatuneen aineen käyttöön, komposti kun ei parane vanhetessaan). Keväällä onkin paljon vaikeampi keksiä mistä tarvittavan määrän katetta saisi.

Keväällä lumien sulattua kate voidaan ottaa hetkeksi sivuun, jos halutaan nopeuttaa maan lämpenemistä. Ennen kylvöä tai istutuksia se levitetään takaisin ja työnnetään syrjään vain kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Seuraavan kesän ja syksyn mittaan, sitä mukaan kun satoa korjataan, paljastunut maa peitetään uudelleen katteella. 

Toteuttamispuuhat alkavat siis nyt syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Yksi uusi kasvulava on jo rakenteilla nykyisten 4:n lisäksi, teen siitä lämpöpenkin, ja sitten vielä katan lopuksi. Meneeköhän jo liioitteluksi käyttää molempia tekniikoita samaan penkkiin?

Mukavaa syyskuun alkua!