torstai 9. huhtikuuta 2020

Kirvat mokomat!!!

Tervehdys pitkästä aikaa!

Taas sitä samaa vanhaa eli työkiireitä. Kyllä tässä samalla on nautittu aikaisesta keväästä, aloitettu pihan kevättyöt (mm. useampi uusi kukkapenkki tekeillä) ja taimikasvatuksetkin on hyvällä mallilla. Kirjanpito on kuitenkin jäänyt lähes olemattomiin. Kasvihuoneessa on tuplakasvihuoneen sisällä kasvaneet ensimmäiset taimet jo maaliskuun puolesta välistä:

  • Porkkanaa
  • Retiisiä
  • Salaattia
  • Pinaattia
  • Auringonkukkaa
  • Tilliä
  • Persiljaa
  • Lehtikaalia
  • Naurista
  • ym

Koemielessä kylvin parisen viikkoa sitten vielä sokerimaissia, lehtimagnoldia ja ruusupapua. Kaikki mainitut ovat lähteneet itämään ja taimetkin näyttävät hyvältä. Ihania tällaiset aikaiset keväät! Pakkasöitä on silti ollut, eli tuplakasvihuone on tullut tarpeeseen ja kuplamuovilla tai harsolla suojaamisesta on pitänyt huolehtia. Nyt lämpöisempien päivien alettua päivisin on pitänyt huolehtia vastaavasti tuuletuksesta. Kasvihuoneen tuuletusluukuissa on automaattiavaajat, jotka virittelin jo taas paikalleen, mutta minikasvihuoneessa tällaisia hienouksia ei ole. Etätyöt ovat kuitenkin mahdollistaneet luukun avaamisen päivän lämmetessä.

Kevätkukat kuten krookukset ja kevätkurjenmiekat ovat kukkineet kohta lähemmäksi kuukauden. Viime päivinä kukintaan liittyivät myös kevättähdet, idänsinililjat ja posliinihyasintit.

Krookukset 7.4.2020

Päivän aihe tänään on: kannattaa pestä kasvit ennen sisälle tuomista tai vähintään laittaa karanteeniin.
Minulla oli useita belargonioita talvisäilytyksessä autotallissa. Osan niistä toin sisälle jo hyvissä ajoin kuukausi sitten. Vaihdoin samalla mullat ja leikkelin kasvit sopivan pieniksi. Ei mitään ongelmaa.

Vajaa viikko sitten, jatkoin hommaa ja toin yhden belargonian lisää sisälle. Samat toimenpiteet kuin aikaisemmillekin. Tänään kävin huoneessa jossa belargoniat ja daaliat ja joitain perennoja ja kesäkukkia on esikasvatuksessa. Siellähän oli muutaman kasvin kimpussa oikein kirvainvaasio! Ikinä en olisi uskonut, että ne lisääntyvät noin nopeasti. Ilmeisesti ovat nauttineet autotallia lämpöisemmistä oloista ja pienistä taimistani.

Kirvat pikkutaimen kimpussa. Muuta selitystä kirvojen ilmaantumiselle en keksi, kuin että tulivat varmaan autotallissa
talvetetun belargonian mukana.

Onni onnettomuudessa, että kyseisessä huoneessa on kahta latva-artisokkaa lukuunottamatta pelkästään koristekasveja. Pieniä taimia ei oikein pysty pesemään ja pyretriini suihkeet sotkevat sisällä liikaa. Taidanpa siis lähteä huomenna ostamaan Raidia. Latva-artisokat ajattelin säästää käsittelyltä tai ainakin katsoa tilannetta sen mukaan mitä raidia löytyy. Kahdesta kasvista kirvat saa tarvittaessa pois käsineenkin, kunhan pidän kasvit jokusen päivän eristyksissä.

Tästä siis opittiin, ettei voi luottaa, ettei tuholaisia olisi, vaikka niitä ei juuri sisälle tuotaessa näkyisikään. Jatkossa kaikki kasvit pesuun.

Mukavaa pääsiäistä!

maanantai 3. helmikuuta 2020

Syys- ja kevätpuuhia samana päivänä

Lunta on satanut hiukan ja eilisestä vesisateesta huolimatta näyttää, että talvi alkaisi, ainakin vajaaksi viikoksi. Pakkasta luvataan pahimmillaan -12 astetta. Eilen totesin, että vesisateesta huolimatta oli aika mennä pihalle laittamaan loput kasvit talvisuojaan.

Daaliat

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, en ole kaivanut vielä daalian juurakoita maasta, vaan ovat olleet pihalla oman onnensa nojassa, kun kovia pakkasia ei ole näkynyt eikä kuulunut. Jätin ylöskaivamisen kuitenkin vähän liian myöhäiseksi. En viitsinyt etsiä lumen keskeltä kuin yhen juurakon, joka löytyi vielä pystyssä olevien varsien ansiosta helposti. Routaa näytti olevan vajaa 5cm, joten kaivaminenkaan ei ollut helppoa. Roudan alla itse juurakko vaikutti hyvältä. Ilmeisesti märästä ja satunnaisista pakkasista ei ole vielä ollut haittaa. Juurakko pääsi talouspaperin ja pavilaatikon suojissa autotalliin odottelemaan kevättä. En viitsinyt ottaa sitä sisälle kuivumaan, niinkuin yleensä. Huoneilmasta olisi saattanut tulla turhan iso lämpöshokki (vaikka en olekaan varma onko tämä haitallista juurakoille?)

Juuri ylös kaivettu daalian juurakko. Lajike saattaa olla "My Love".


































Hopeavillakko ja lankaköynnös

Nämä kaksi ovat olleet talvetettavien kasvien luottokasveja. Eivät mene miksikään vaikka saavat hetkittäin enemmänkin pakkasta tai vaikka multa ehtisi jäätyä. Koska aikaisemmasta kokemuksesta, tiesin ettei näiden talvisäilöön laittamisella ole kiire, nämä ovat saaneet olla ruukuissa ulkosalla tähän asti. Nyt siirsin ruukut autotalliin. Hopeavillakko näytti varsin hyvältä edelleen. Lankaköynnös oli jo ehtinyt tiputtamaan suurimman osan lehdistää, mutta katsotaan miten käy.


Keväthomia

En pystynyt vastustamaan, kun näin kaupassa vuoden ensimmäiset tete-narsissit! Hintaa näillä oli enemmän kuin keväällä, joten tyydyin kahteen ruukkuun. Istutin nämä kuistille tulevaan laatikkoon. Kaveriksi pääsivä sisällä kituuttaneen lumikellot, jotka ostin jouluna, mutta eivät huoneilmassa alkaneetkaan kukkimaan. Koska epäilen, ettei sisällä myynnissä olleet narsissit tai lumikellotkaan ole vielä tottuneet pakkasiin, siirsin laatikon aluksi autotalliin. Haen sen sieltä pakkasten jälkeen kuistille, mikäli kelit muuttuvat ennustusten mukaisesti takaisin nollan tuntumaan.

Uutukaiset tete-narsissit ja sisältä pelastamani melko heikon näkäiset lumikellot. Hiukan lunta kostutukseksi.
Tässähän pääsee jo kevättunnelmiin.







torstai 23. tammikuuta 2020

Omituinen tammikuu 2020

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt pitkä tovi. Tänä aikana ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään ihmeempää. Loppuvuosi on muutoinkin puutarhurille se hiljaisin aika, ja etenkin viime loppuvuodesta tuntui, että kokoajan oli pimeää ja satoi vettä. Totuuden nimissä täytyy mainita, että kyllä luntakin satoi muutaman kerran, mutta ei se pitkään maassa viihtynyt. Aurinkoa hädintuskin näki koskaan.

Tämä muuttuu aina joulun jälkeen. Tai ainakin normaalisti. Nytkin aurinkoa on päässyt ihailemaan välillä, mutta tämä tammikuulle omituinen plussakeli ja vesisade jatkui ja tuntuu edelleen jatkuvan. Ennusteet lupaavat yksittäisiä pakkasia, mutta plussakelitkin jatkuvat vielä. Ehkä se siitä pikkuhiljaa kylmenee. Vaikka talvea odotankin, toivon myös, että kovia pakkasia ei tulisi ollenkaan.

Orvokki kuvattu 21.1.2020. 

Puutarhassa, silloin kun vesisateiden välissä on viitsinyt siellä tarkemmin katsella, näkyy jo monia piippoja; krookuksia, kevätkurjenmiekkoja ja narsisseja. Orvokkeja on ollut kokoajan kukassa ja viinikärhökin on kasvattanut vihreitä lehdenalkuja. Moni muukin puutarhan kasvi on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen hereillä, ruusuissa on vielä lehtiä ym. Jos tähän päälle tulee kunnon pakkaset, moni kasvi kärsii vaurioita.

Viinikärhö näyttää kasvattavan jo lehtiä. Kuva 5.2.2020.

Johtuen kovin lämpöisistä keleistä, daalioiden juurakot ovat edelleen maassa! Olen koko ajan suunnitellut nostavani ne autotalliin ennen pakkasia. Jännä nähdä ovatko ne säilyneet näin pitkään hyvänä maassa. Märkyys ei välttämättä ole ollut hyvä juttu.

Tammikuun säistä huolimatta ensimmäiset esikasvatukset ovat normaalilla mallilla. Chilit, latva-artisokat ja jopa ensimmäiset tomaatit (testimielessä) on jo kylvetty. Myös kylmäkäsittelyn vaativia perennojen siemeniä on laitettu multaan paljon. Ne on toistaiseksi kasvihuoneessa pahemmilta sateilta suojassa, mutta tarkoitus olisi jättää ne pihalle lumen alle, jos sitä vielä saadaan.

Suomen luonto on tottunut vaihteleviin säihin, joten eiköhän tästäkin talvesta selvitä. Puutarhakasveilla, vähän kotimaastaan johtuen, voi olla huonompi tilanne. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti, jos tulee menetyksiä, se tarkoittaa että keväällä/kesällä pääsee tekemään uusia kasvihankintoja ja tekemään uusia istutuksia! Siis jopa normaalia enemmän.

Mukavaa tammikuun loppua!


torstai 19. syyskuuta 2019

Ensimmäinen hallayö

Aamulla lämpömittariin katsominen aiheutti järkytyksen, vain 2 astetta. Ja oli edelleen laskemassa, vartin päästä enää 1,9 astetta. Jos olisin tämän tiennyt etukäteen olisin illalla suojannut arimpia kasveja ja laittanut kasvihuoneeseen kynttilät. Onneksi pihamme ei ole pahimpia halla-paikkoja, mutta esim. roskiksen kansi oli jäätynyt kiinni. Ilmeisesti pienen mäen rinteessä olemisesta on hiukan hyötyä, lähistöllä, oman pihan ulkopuolella, oli jopa heinikkoa kuurassa.

Tätä voitanee kutsua syksyn ensimmäiseksi hallayöksi, vaikka omat lämpömittarit näyttivät vielä hiukan yli hallarajan. Virallinen Ilmatieteenlaitoksen mittauspiste 20km päässä näyttää lämpötilan tippuneen aamusta jopa -1,7 asteeseen. Me olemme lähempänä merta, joten se yleensä helpottaa syyshallojen kanssa, vaikkei ihan rannalla ollakaan.

Koska lämpötila oli edelleen laskussa, kävin viemässä varuiksi yhden kynttilän kasvihuoneeseen. Sen enempää en nyt aamusta kerennyt kasveja suojaamaan. Kasvihuoneen lämpömittarikaan ei näyttänyt lupaavalta: 0,3 ja 3 astetta. Tiedä sitten kumpi on lähempänä totuutta, mittauspisteet ovat kuitenkin lähekkäin. Täytyisi varmaan hankkia kunnollisempi mittari, nyt käytössä oleva sattui olemaan valmiina ylimääräisenä. Kasvihuone sijaitsee yläpihan puolella, ja on melko mystistä miten ylempänä on usein kylmempi kuin alapihan puolella. Nytkin yläpihalla parkissa olleessa autossa oli ikkunat jäässä, mutta alapihalla olevassa ei. Eikö tämän pitäisi mennä toisinpäin?

Iltapäivä jännittää, sitten näkee onko tuhoja tullut.


Kuva eiliseltä, pitkästä aikaa oli kokonaan sateeton päivä.


tiistai 10. syyskuuta 2019

Karpaattienkellomysteeri ratkesi

Kirjoitttelin aikaisemmin tänä vuonna ja viime vuonna karpaattienkellomysteeristä. Eli siis taimesta, jonka olin kasvattanut ostamistani karpaattienkellon siemenistä. Taimi ei kuitenkaan näyttänyt yhtään karpaattienkellolta. Tässä vanhat kirjoitukset:

Asia ratkesi jo kesäkuussa, kasvin alkaessa kukkimaan tunnistin sen oitin maariankelloksi. Niitä kasvaa minulla muuallakin, mutta jostain syystä taimi näytti sen verran erilaiselta, etten tunnistanut sitä ennen kukintaa.

Yritin myös kylvää samoja siemeniä uudelleen keväällä, että näkisin kasvaako kaikista maariankelloja, vai oliko tämä vain yksittäinen väärä siemen joukossa. Olen merkinnyt itselleni, että siemenet olisivat itäneet, mutta taimea/taimia en muista. Ehkä olen tehnyt merkinnöissä virheen tai sitten taimi kuoli pienenä, ja unohdin merkitä sen. Yhtä kaikki uusi yritys taas ensi keväänä.

Maariankello kukassa 25.6.2019. Pahoittelen hiukan epätarkkaa kuvaa.


Maariankello, Campanula medium

Maariankello on kaksivuotinen kellokasvi, joka kukkii vasta toisena vuotena. Sen pitäisi kylväytyä itsestään helposti ja muodostaa näin pysyvä kasvusto. Minulla nämä jostain syystä kylväytyvät kuitenkin melko huonosti, yleensä vuosittain kasvaa/kukkii vain 1 taimi.  Pitäneekin yrittää siirtää kasvupaikkaa, voi olla että maariankellolle ei sormustinkukkien ja perennojen välissä ole enää tarpeeksi tilaa. 

Korkeus: 40-80 cm
Väri: Violetti, valkoinen tai vaaleanpunainen
Kukinta: kesä-elokuu
Kasvupaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen
Talvenkestävyys: melko kestävä
Kasvualusta: tuore, ravinteikas ja runsasmultainen, ilmeisesti pärjää myös kuivahkossa maassa

Tässä toisessa paikkaa kasvava valkoinen maariankello. Kuva: 6.7.2019

Huomasin, että varsien leikkaus kukinnan jälkeen saattaa aiheuttaa uuden paljon pienemmän kukinnan syksyllä. Leikkauksen idea oli kylläkin testata elävätkö nämä pidempään kuin 2 vuotta, jos ei anna tehdä siemeniä (sama toimii ainakin salkoruusulla).


Mukavaa alkanutta viikkoa!

EDIT: lisätty toinen kuva