tiistai 10. syyskuuta 2019

Karpaattienkellomysteeri ratkesi

Kirjoitttelin aikaisemmin tänä vuonna ja viime vuonna karpaattienkellomysteeristä. Eli siis taimesta, jonka olin kasvattanut ostamistani karpaattienkellon siemenistä. Taimi ei kuitenkaan näyttänyt yhtään karpaattienkellolta. Tässä vanhat kirjoitukset:

Asia ratkesi jo kesäkuussa, kasvin alkaessa kukkimaan tunnistin sen oitin maariankelloksi. Niitä kasvaa minulla muuallakin, mutta jostain syystä taimi näytti sen verran erilaiselta, etten tunnistanut sitä ennen kukintaa.

Yritin myös kylvää samoja siemeniä uudelleen keväällä, että näkisin kasvaako kaikista maariankelloja, vai oliko tämä vain yksittäinen väärä siemen joukossa. Olen merkinnyt itselleni, että siemenet olisivat itäneet, mutta taimea/taimia en muista. Ehkä olen tehnyt merkinnöissä virheen tai sitten taimi kuoli pienenä, ja unohdin merkitä sen. Yhtä kaikki uusi yritys taas ensi keväänä.

Maariankello kukassa 25.6.2019. Pahoittelen hiukan epätarkkaa kuvaa.


Maariankello, Campanula medium

Maariankello on kaksivuotinen kellokasvi, joka kukkii vasta toisena vuotena. Sen pitäisi kylväytyä itsestään helposti ja muodostaa näin pysyvä kasvusto. Minulla nämä jostain syystä kylväytyvät kuitenkin melko huonosti, yleensä vuosittain kasvaa/kukkii vain 1 taimi.  Pitäneekin yrittää siirtää kasvupaikkaa, voi olla että maariankellolle ei sormustinkukkien ja perennojen välissä ole enää tarpeeksi tilaa. 

Korkeus: 40-80 cm
Väri: Violetti, valkoinen tai vaaleanpunainen
Kukinta: kesä-elokuu
Kasvupaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen
Talvenkestävyys: melko kestävä
Kasvualusta: tuore, ravinteikas ja runsasmultainen, ilmeisesti pärjää myös kuivahkossa maassa

Tässä toisessa paikkaa kasvava valkoinen maariankello. Kuva: 6.7.2019

Huomasin, että varsien leikkaus kukinnan jälkeen saattaa aiheuttaa uuden paljon pienemmän kukinnan syksyllä. Leikkauksen idea oli kylläkin testata elävätkö nämä pidempään kuin 2 vuotta, jos ei anna tehdä siemeniä (sama toimii ainakin salkoruusulla).


Mukavaa alkanutta viikkoa!

EDIT: lisätty toinen kuva

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Hyötykasvikuulumisia, haasteita ja kateviljelypohdintaa

Näin kuivina kesinä huomaa, että kasvimaani paikkavalinta ei todellakaan ole paras mahdollinen. Muutama vuosi sitten valitsin paikan, koska se oli sopivan kokoinen alue, jolle ei muutoin ollut käyttöä. Sopivasti myös aurinkoinen ja sulaa aikaisin keväällä. Tiedostin kyllä että alueella kasvavat kaksi isoa mäntyä ovat hiukan haitaksi. Näistä kuitenkin puhuttiin, että ne voitaisiin kaataa. Nyt mäntyjen kaataminen on lykkääntynyt jonnekin tulevaisuuteen. Sentään kolme kesää sitten kasvimaa kukoisti männyistä huolimatta. Oli viileä ja sateinen kesä. Toisin on ollut kahtena viime kesänä.


Välissä hehkutan, että pääsen kohta maistelemaan ensimmäisiä viinirypäleitä. Nämäkin on
jäänyt melko pieniksi todennäköisesti kuivuudesta johtuen, mutta odotan silti innolla valmistumista.

Kuivuus

Viime vuonna edes peruna ei kasvanut, sain varmasti vähemmän satoa kuin mitä siemenperunoita laitoin. Kastelusta huolimatta! Tänä vuonna menee vähän paremmin, mutta haasteita on monen lajin kohdalla. Salaattia ei ole ollut syötäväksi ainakaan kuukauteen. Kevään kylvöt itivät hyvin ja niistä tuli syötyä pitkään, mutta uudet kylvöt eivät kasva kunnolla kuivuuden takia. Avomaankurkuista on tullut minimaalinen sato. Ainoastaan porkkanat ja kesäkurpitsat vaikuttavat viihtyvän. Perunan varret kuolivat jo kuukausi sitten. En itseasiassa ole vieläkään tarkistanut minkälainen perunasato maassa odottelee, koska ämpäreissä kasvava varhaisperuna tuotti niin hyvän sadon, että on riittänyt tähän asti.

Maa on alkujaan pinnalta savensekaista, mutta hiukan syvemmältä tulee vastaan hiekkaa, melko kuiva paikka siis maaperänkin suhteen. Perustin kasvimaan aikoinaan neljään matalaan 2x1m kasvulavaan. Jouduin kuorimaan pintamaan pois, sen verran juolavehnää oli joukossa. Kasvulavoihin niitatut syvemmälle jatkuvat juuriesteet estävät juuria luikertelemasta takaisin. Lisämaaksi kaupan pussimultaa ja kasvihuoneesta tyhjennetyt kesän käytössä olleet kasvualustat, jotka siis uusin vuosittain. Viime vuonna sain ensimmäisen kerran omaa kompostimultaakin muutamaan lavaan.

En olisi ikinä uskonut että isot männyt vaikuttavat niin paljon. Noin viikko sitten satoi 25mm, männyn alusta ei tästä sademäärästä edes kastunut lähempäätä runkoa. Ja niiden latvustot ovat kokonaan kasvimaani päällä. Latvustot ovat lisäksi niin korkealla, että ne eivät varjosta kasvimaata ollenkaan. Tilannetta korjatakseni harkitsen vakavasti kateviljelyyn siirtymistä, koska se vähentäisi kastelun tarvetta ja suojaa maaperän liialliselta kuumumiselta auringossa.


Härmä

Kesäkurpitsoista (2kpl) satoa on nytkin tullut yli tarpeiden, mutta lopulta härmä lannisti. Kuiva kesä ja syksyn myötä tulleet runsaat yökosteudet eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Sanotaan ettei härmä vahingoita aikuisia kasveja, mutta tämän vuoden osalta olen eri mieltä. Kesäkurpitsat (ja muualla pihalla olevat kurpitsat) ovat niin valkoisen peitossa, että taitavat olla kuolemaisillaan. Taitanee olla jokin, juuri kurpitsalajeihin erikoistunut härmä, kun pahiten niitä kiusaa.

Härmäiset kesäkurpitsat etualalla. Vasemmalla perunapenkki, jossa perunat edelleen maan olla ja nurmikostakin näkee, että kuivaa on. Männyt kasvavat hiukan kuvan oikean laidan ulkopuolella. Aikaiset kylvöt tuntuvat olevan paras tapa saada edes jonkinlaista satoa, näin kevätkosteudesta saa eniten irti.


Liika kosteus kasvihuoneessa

Syksyn myötä lisääntynyt ilmankosteus aiheittaa haasteita myös kasvihuoneelle, tomaatit ovat alkaneet halkeamaan. Aikaisempien vuosien kokemuksella, pian iskee myös home. Vähensin kastelua ja tuuletan ahkerasti, mutta saa nähdä riittääkö. Pitäisi kehitellä jokin lämmitin, jotta ilman saisi kuivemmaksi. Muutoin kasvihuoneella menee hyvin, satoa tulee vielä viime vuotta paremmin. Tänä vuonna ensimmäinen paprikakin on jo syöty (viime vuonna eivät oikein kerenneet valmiiksi).

Kasvihuoneessa rehottaa!


Lopuksi lisää kateviljelystä

Kateviljelyssä multa peitetään 10-20cm katekerroksella, eikä maata muokata. Katetta lisätään sitä mukaa kun se maatuu. Kate pidättää kosteutta, tasoittaa lämpötilanvaihteluja ja tuottaa maatuessaan uutta multaa ja ravinteita. Kate estää myös rikkaruohojen kasvamista ja itämistä. Syksyllä maa pysyy katteen suojassa pidempään lämpimänä. Kateviljely mahdollistaa viljelyn myös  haastavilla maaperillä, kuten hiekka- ja savimailla. Kateviljelyn toimiminen ja hyödyt pitäisi havaita kolmen vuoden kuluessa, joten heti ensimmäisenä vuotena ei kannata luovuttaa, vaikkei sato näyttäisikään paremmalta. Etenkin savimailla aikaa saattaa mennä jokunen vuosi. 

Katteeksi sopivat kaikki eloperäiset materiaalit: ruohosilppu, syksyn lehdet, palanut komposti, vihannesten naatit, merilevä, kaislat, olki, kuorikate, puuhake, paperi ja sahanpuru. Puuaines (kuorike, hake, sahanpuru) hajoaa hyvin hitaasti ja sitoo typpeä lahotessaan. Myöskään olki ja syksyn lehdet eivät sisällä typpä. Pelkästään näitä käytettäessä tarvitaan mahdollisesti lisälannoitusta. Lannoite tulee levittää katteen alle. Kateviljely sopii myös monivuotisille kasveille, mutta tässä tulee huomioida, ettei typpipitoista katetta, kuten ruohosilppua, tule lisätä enää loppukesällä. Myös yksivuotisten kohdalla liika typpi saattaa haitata sadon valmistumista syksyllä.

Jos kate levitetään syksyllä, vältytään sekä syys- että kevätmuokkauksilta. Syksyllä on hyvä aloittaa/valmistella kateviljely senkin takia, että puunlehtiä on reilusti tarjolla ja on aika kääntää puutarhakompostikin (siivilöin samalla jo melko hyvin maatuneen aineen käyttöön, komposti kun ei parane vanhetessaan). Keväällä onkin paljon vaikeampi keksiä mistä tarvittavan määrän katetta saisi.

Keväällä lumien sulattua kate voidaan ottaa hetkeksi sivuun, jos halutaan nopeuttaa maan lämpenemistä. Ennen kylvöä tai istutuksia se levitetään takaisin ja työnnetään syrjään vain kylvörivien kohdilta tai taimien istutuspaikoilta. Seuraavan kesän ja syksyn mittaan, sitä mukaan kun satoa korjataan, paljastunut maa peitetään uudelleen katteella. 

Toteuttamispuuhat alkavat siis nyt syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Yksi uusi kasvulava on jo rakenteilla nykyisten 4:n lisäksi, teen siitä lämpöpenkin, ja sitten vielä katan lopuksi. Meneeköhän jo liioitteluksi käyttää molempia tekniikoita samaan penkkiin?

Mukavaa syyskuun alkua!

maanantai 5. elokuuta 2019

Omenapuun pelastamisyritys - tilannepäivitys

Kirjoitin kesäkuun alussa, että löysin omenapuun, jonka juuret myyrät olivat syöneet lähes täysin. Linkki. Päätin yrittää pelastaa puun vaikken kovin optimistinen ollutkaan.

1. Tapa

Laitoin omenapuun juurtumaan ruukkuun viileään autotalliin. Leikkasin puusta myös latvan ja oksia, jotta vedentarve ei olisi niin suuri. Näin jälkiviisaana, latvan leikkaus ei ehkä ollut järkevää, olisi pitänyt karsia vain enenemmän oksia.

Jo parin viikon päästä omenapuu alkoi näyttämään elonmerkkejä.

Kuukauden päästä näytti, että omenapuu selviää. Kosteana pysyneen mullan pintaan oli kasvanut uusia juuria. Peitin ne kevyesti ja nostin puun pois autotallista melko varjoiseen paikkaan.

1,5kk ruukkuun istutuksesta: uusia juuria on jo kivasti.  

Heinäkuun lopulla päätin istuttaa puun isompaan ruukkuun. Tosin kaikki isommat ruukut näyttivät olevan kasvihuoneessa varattuina, joten multasäkki sai kelvata. 


Puu sai lisämultaa ja hyvältä näyttää

En ole vielä osannut päättää, pitäisikö puu vielä istuttaa maahan ennen talvea, vai antaa kasvaa ruukussa/pussissa ja istuttaa vasta keväällä? Mitä mieltä olette?

Isoin ongelma on nyt mihin tämän puun istutan.


2. Tapa

Tein ensimmäistä kertaa ikinä omenapuusta karsimistani oksista oksavartteita vanhaan omenapuuhumme. Lähtötilanne ei ollut hyvä, koska kärsineen omenapuun oksat olivat selvästi kuivuneita. Myöskin lehdet olivat alkaneet avautua (varteoksissa pitäisi olla vasta silmut).


Laitoin vartteiden suojaksi reijälliset muovipussit ehkäisemään kuivumista. Kuva otettu pari päivää varttamisen
jälkeen. 

Vartteet sinnittelivät pitkään, mutta nyt lopputulos vaikuttaisi nyt selvältä. Ainoastaan 1/4:stä onnistui. Loput 3 ovat kuivuneet. Annan niidenkin kuitenkin olla ensi kevääseen, jolloin varmistan ovatko täysin kuolleet. Onneksi yksi vartteista vaikuttaa varsin elinvoimaiselta, siihen on tullut jo kunnon kokoiset lehdet.

Toivotaan, että alkaa tekemään omenaa jokusen vuoden päästä. Pitää myös merkitä oksa jollain, jotta muistan missä eri lajiketta oleva oksa on!

Mukavaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa!


maanantai 22. heinäkuuta 2019

Vihannesyökkönen - tuholainen kasvihuoneessa

Kasvihuoneessa pitäisi olla tarkkana kaikien tuhojen varalta, että kerkeää reagoimaan ajoissa. Olen vähän lipsunut tästä ja huomasinkin eilen että reikäisiä lehtiä oli yhtäkkiä paljon. Tuholaiselle oli maistunut etenkin basilkan "Large Leaved" ohuehkot lehdet ja erään huonosti kasvavan tomaatin myöskin melko ohuehkot lehdet. Myös paprikan lehtiä oli maisteltu. Toukan kakkakönttejä löytyi sieltä täältä. Viimeinen pisara oli kuitenkin, että myös tomaattien raakileita oli syöty! Sellaisesta löysinkin tuhojen aiheuttajan.

Vihannesyökkösen toukka ja sen tekemää tuhoa tomaatin raakileelle

Vihannesyökköset ovat yöperhosia. Ne lentävät ja munivat vain hämärässä tai yöllä, joten niiden ilmaantuminen kasvihuoneisiin saattaa olla vaikea havaita. Aikuiset ovat 1,5 cm:n mittaisia perhosia. Niiden etusiivet ovat punertavanruskeat, parin sentin pituiset ja niissä on valkeat aaltoviirut, jotka muodostavat W-kirjaimen siipien kärkeen. Siivissä on myös muutama kellertävä laikku.

Vihannesyökkösten munat ovat lehtien alapinnoilla 60-300 munan ryhmissä. Munista kuoriutuvilla toukilla on vaaleanruskea pää. Ne ovat alussa vain noin 2-3 mm pitkiä, mutta kasvavat reilussa kuukaudessa 3-5 cm:n mittaisiksi. Väriltään toukat ovat vihreitä, kellertävänruskeita tai ruskeita, ja niiden kyljissä on keltainen juova. Toukissa on pieniä vaaleita ja tummia pisteitä, tummia pisteitä kuitenkin harvemmassa kuin vaaleita. Vihannesyökkösen koteloita ympäröi maasta ja roskista tehty, muutaman senttimetrin mittainen kotelokoppa.

Lähde: Biotus

Biotuksen tuntomerkkien lisäksi toukkien tunnistaminen kannattaa aloittaa jalkaparien laskemisesta. 8 jalkaparia, kuten tällä, tarkoittaa perhoista. Jalkaparit jakautuvat seuraavanlaisesti: 1 takana, 4  mahan alla ja 3 edessä. Aikaisemmasta kuvasta ei näitä jalkapareja näy kovin selvästi, mutta otin tunnistusta varten monia kuvia eri suunnista.

Tässä vaiheessa kun vihannesyökköset ovat jo toukka-asteella, paras torjuntakeino taitanee olla toukkien kerääminen pois, ainakin näin pienessä kasvihuoneessa. Toki torjuntaiaineitakin löytyy, mutta olen mieluummin käyttämättä sellaisia. Onneksi en nähnyt niitä kuin tuon yhden. Täytyy kuitenkin tarkistaa ettei muitakin löydy. Toukat koteloituvat ja myös talvehtivat 2-3 cm syvyydessä maassa, joten pintamullan vaihto auttaa myös torjunnassa, jollei kaikkia toukkia pysty keräämään pois. Muutoin näistä saattaa tulla jokavuotinen riesa.

Muutoin kasvihuoneessa on mennyt hyvin. Perinteisesti on ihan liian täyttä. Ensimmäiset tomaatit alkavat olemaan valmiita ja kurkkuja olemme jo päässeet syömään.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Omenapuun pelastamisyritys ja tulppaanikuulumisia

Kesä on hyvin aluillaan ja nyt jo pelottaa viime kesän kaltainen kuivuus. Maa senkun pöllyää ja sateet menevät vierestä ohi. Onneksi juhannus on tunnettu vesisateista ja kylmästä kelistä. Vaikken toki sellaistakaan toivo.

Muutamat tulppaanit jaksavat vielä kukkia, vaikka suurin osa on jo kuihtuneet

Tulppaaneja, lehtoakileija ja laukkoja

Viime kuussa ihmettelin keltaisiksi muuttuneita tulppaaneja. Osassa niistä keltainen väri jäi hiukan näkyviin loppuun asti, mutta osa muuttui myöhemmin puhtaan valko-punaisiksi, eli samanlaisiksi kuin aikaisimpinakin vuosina. Jännä vain etten muista näiden aikaisemmin muuttaneen väriään.

Tässä tulppaanissa oli keltainen vielä myöhemminkin hiukan näkyvissä, mutta kuvaan se ei halunnut tulla.
Eli näyttääkin ihan valko-punaiselta vaikkei sitä oikeasti ollut.

Tänään tuli muualla vastaan omenapuu, jonka juuret myyrä oli syönyt (onneksi niitä ei ole täällä näkynyt). Kuten kuvista näkyy, puu oli jo todella huonossa kunnossa, juuret lähes kokonaan syöty, mutta ei vaikuttanut vielä täysin kuolleelta.

Omenapuu "valkea kuulas" lähti maasta kevyesti nykäisemällä.  

Juuria ei ole juurikaan jäljellä, muutama tuollainen ihan pieni vain.


Päätin kuitenkin kokeilla saisinko puun pelastettua. Lehdetkään eivät olleet vielä avautuneet kunnolla hiirenkorville, juurivauriosta johtuen. Leikkasin puusta latvan ja yhden alemman oksankin pois ja istutin sen ruukkuun, jonka vien kellariin viileään. Jännä nähdä mitä käy, vaikken turhan toiveikas olekaan.

Päätin kokeilla pelastamista lisäksi toisellakin tavalla. Leikkasin parhaimman näköiset oksat latvasta ja vartoin ne vanhan omenapuun oksiin. Ideana hauska, että puussa kasvaisi toista lajiketta muutamassa oksassa, mutta tämänkään kohdalla en ole kovin toiveikas. Välineinä käytin mattoveitseä, haavasuoja-ainetta, elmukelmua ja teippiä. Hiukan siis sovellettuja välineitä, mutta isoin huolenaihe on kuitenkin se, että valkean kuulaan oksat vaikuttivat jo hiukan kuivahtaneilta. Laitoin näitä oksa-vartteita yhteensä neljä. Toivotaan että edes joku selviäisi. Tämä tosin on ensimmäinen varttamisyritykseni ja lähtökohdatkin olivat vähän huonot, joten saatan olla ylioptimistinen. Kiinnitin varte-oksiin (kiinnitys alkuperäisen puun puolelle) lisäksi muovipussit ehkäisemään haihtimista. Niihin reijät, että ilma vähän vaihtuu.

Kerron myöhemmin mitä näistä seuraa.

EDIT: tuo valko-punainen tulppaanilajike taitanee olla "Grand Perfection"