Keväisen helmikuun pihakuulumisia

Vielä elellään helmikuuta, eli talvea, vaikkei sitä lämpömittariin katsoessa uskoisikaan, monena päivänä lämpö on noussut jopa +6 asteeseen. Pihan lumikinokset sentään muistuttavat vielä talvesta. Lämpöisistä keleistä huolimatta lunta on edelleenkin tasaisaisella hangella 42cm. Parhaimmat kinokset taitavat nousta vielä yli metrin korkauteen.

Helmikuinen taivas viikon takaa. Helmikuun parhaita puolia on, että aurinkoa ehtii jo näkemään töistä päästyä.

Kyllä se lumi pikkuhiljaa sulaa, kunhan lämpöiset jatkuvat. Vuosi sitten luin hyvä vinkin, että ensimmäisten pälvipaikkojen paikkoja kanattaa nyt seurailla. Jos niissä ei vielä kasva kevätkukkia, niin syksyllä asia on helppo korjata, kunhan painaa paikat nyt mieleen. 

Muutamaan tällaiseen paikkaan istutin syksyllä sipulikukkia: saunaan räystään alle ja isomman omenapuun juurelle. Kummastakin alkaa pienet pälvien alut jo pilkoittamaan. Piippoja joutuu silti vielä odottamaan. Tänään löysin yhden paikan lisää: rajalla olevan pengermuurin päällisen.

Pengermuuri on jo pitkään vaatinut korjausta, mutta se on saanut tulla toimeen
omillaan, tuolle ei  meidän tontin puolelta mitään pysty tekemään, joten korjaus
pitäisi joskus suunnitella naapurin kanssa. Muuri näyttäisi olevan pihamme
ensimmäisiä pälvipaikkoja, joten tänään suunnittelin, että muuri olisi hyvä paikka
kevätkukille, vaikkakaan hyvin ne eivät näkyisi, kun pensasaita on edessä. Naapurille
ehkä enemmän iloa. Saattanee tuo olla  myöskin liian kuiva paikka, mutta jotain
kestäviä kevätkukkia voisi kokeilla.

Sen verran aurinko on sulattantu lunta, että piti kiertää vähät havut ja rodot läpi. Hiukan piti jo lisäillä suojia paahtavaa aurinkoa vasten. Päädyin käyttämään joulukuusesta säästämiäni havunoksia. Myös talvisuojat eläimiä varten oli syytä kiertää läpi.

Tässä on tainnut olla jänis asialla. Onneksi huomasin, ennenkuin pääsi tekemään enemmän tuhoa. Laitoin
talouspaperirullan suojan jatkeeksi. Onneksi kirjosaarnivaahtera ei taida olla jänisten herkkua, kun eivät ole kuin
vähän maistelleet.

Kompostori on pärjännyt hyvin alkutalven "hitauden" jälkeen. Sen verran vähän jätettä
tulee talvella, ettei ole joulukuun jälkeen tarvinut edes tyhjentää. Tämäkin kuva on
viikon parin takaa, nyt lunta ei juurikaan ole enää ympärillä.

Kukahan on asustellut ja "lannoittanut" saunan räystään alla olevassa kukkapenkissä
kurjenmiekkoja? Näyttäisi että pidempään tai useasti on viihdytty. Joku lintu
varmaankin asialla.

Ihanaa bongata jotain vihreääkin talvella. Valkomaksaruohot näyttävät voivan hyvin.

Ihanaa kun kevät alkaa, parin päivän jälkeen jo ihan kalenterinkin mukaan. Haaveilen jo ensimmäisistä narsissi ja orvokki ruukuista kuistilla. 

Ihanaa alkavaa kevättä kaikille!

Joulukuun kuulumisia: lunta

Nyt näyttäisi talvi alkaneen, vaikkei suuria pakkasia olekaan. Olen noin kuukauden etuajassa viime talveen nähden. Pari viikkoa sitten laittelin talvisuojauksia arimmille kasveille kun viime talvena tein saman vasta tammikuussa.

Syksyn asetelma oli jäänyt lumen alle

Lisäsin siihen lyhdyn tuomaan valoa pimeään

Aloitin toki talvisuojauksen jo syksyllä levittämällä kompostimultaa perennapenkkeihin ja virittämällä runkosuojia ja verkkoja puiden ja pensaiden suojiksi. Laitoin myös E:n avustuksella viimevuoden tapaan kasvihuonemuovin suojaamaan viiniköynnöksiä räystäältä pippuvalta vedeltä. Saunarakennuksesta puuttuu edelleen räystäskourut. Ihan varmaa ei ole laitetaanko niitä koko räystään matkalta koskaan.

Varsinaisena talvisuojina käytin talvisuojaturvetta, syksyllä haravoimiani lehtiä ja pudonneita männyn havuja. Myös yksi pakkaspeite pääsi viiniköynnöksien ja muutaman muun kasvin suojaksi (jaoin sen kolmeen osaan). Lumi taitanee kuitenkin olla se paras suoja ja sitä onkin sadellut nyt mukavasti. Toivotaan, että pysyy maassa talven loppuun.

Perennat ovat nyt turvassa lumen alla, vain joitakin talven törröttäjiä jäänyt näkyville.

Talon edessä olevaan perennapenkkiin lunta on tullut alas katolta turhankin paljon. Katolla on nyt ensimmäistä talvea uusi pelti. Aikaisemmalta tiilikatolta lumi ei valunut juurikaan alas. Saa nähdä miten perennapenkin kasveille käy, ainakin saavat kunnon paksun lumipeitteet. Todennäköisesti vain turhan tiiviin sellaisen.

Aikaisemmin kertomaani kasvien talvetukseen liittyen täytynee tunnustaa, että unohdin kasvit saunalle vaikka lämpötilat menivät pakkaselle yötä päivää. Kaikki kasvit ehtivät siis jäätymään. Siirsin ne silti kellariin lämpösempään, joutunee odottamaan kevääseen, onko mikään enää hengissä. Pelargoniat nyt ainakin taitavat olla menetettyjä. Onneksi joukossa on vähän sitkeämpiäkin kasveja, joten elättelen vielä toiveita muutaman suhteen. Palataan näihin sitten keväämmällä.

Nyt mieli alkanee olla jo kevään kylvöissä. Edellinen kärhöjen kylvö siemenistä ei tuottanut tulosta, joten niistä lähti jo uusi satsi multiin. Seuraavaksi chilit ja latva-artisokat.

Mukavaa joulun ja Uuden vuoden aikaa!

Kasvien talvisuojaus ja joulukuusen hyötykäyttö

Pakkanen. Alkaisiko talvi vihdoin? Ainakin sääennustukset pysyvät miinuksen puolella niin pitkälle kuin ennustuksia riittää. Taitaa siis olla kasvien talvisuojauksen aika, etenkin kun luntakaan ei juurikaan ole.

Viime vuonna en laittanut talvisuojauksia kasveille, eikä kasveja edes ollut kuin muutamia. Tänä talvena olen odottanut pakkasia. Sanotaan että talvisuojaukset tehdään kun maa on jäässä. Muutamia pakkasöitä ja päiviä on jo aiemmin ollut, mutta sääennusteiden perusteella olen tiennyt, ettei kyseessä ole kuin hetkellinen kylmempi jakso. 

Samalla sain joulukuusen hyötykäyttöön. Katkoin siitä oksat ja laitoin ne kukkapenkkien suojiksi männyistä alkutalvella tippuneiden oksien lisäksi. Ja niitä on tippunut paljon! Ruusut, jalokärhöt ja viiniköynnökset suojasin lisäksi talvensuojaturpeella ja puiden lehdillä. 

Joulukuusi muuttumassa kukkapenkkien talvisuojaksi

Syksyllä luin jostain puutarhalehdestä, että pieniä puita voi suojata täyttämällä puun ympärille laitettu suojaverkko puun lehdillä. Olin tätä varten kerännyt jätesäkkeihin mahdollisimman kuivia lehtiä jo syksyllä. Siinäkin oli oma haasteensa, kun kokoajan satoi.

Kesällä istutin pihalle japaninverivaahteran. Se on melko talvenarka täällä etelässäkin. Moni sanoo, että japaninverivaahtera selviää talvista tällä suunnalla II-vyöhykkeellä, mutta sen maan päällä olevat osat paleltuvat helposti, ja siitä muodostuu pensas. Haluaisin kasvattaa siitä puun, joten tämä talvisuojaustapa on kokeilemisen arvoinen.

Japaninverivaahteran talvisuojaus

Päivän väriläiskäksi vielä tämä sipulista kasvattamani amaryllis, joka ei kerennyt jouluksi, vaan alkoi kukkimaan loppiaisen kunniaksi. Tästä tulee varmasti vielä upeampi, kun loputkin nuput aukeavat. Voisin kokeilla saanko tämän säilymään ja kukkimaan uudelleen ensi jouluna.

Amaryllis