Sitten itse asiaan: Taisin aikaisemmin lukea jonkun blogista kirjoituksen viime kesän iloisista yllätyksistä. Valitettavasti en muista enää kenen blogista oli kyse. Mieleen kuitenkin jäi, että oli kiva idea ja voisin itsekin jollain tapaa toteuttaa saman.
Kaksi viime kesän yllätyksistä liittyi huhtikuun Kevät messuihin, josta ostin useita juurakoita ja mukuloita. Ostin mm. valkoista ja vaaleanpunaista morsiusharsoa. Kevään mittaan ihmettelin kasvamaan lähteneiden kasvien ulkonäköä, kun eivät olleet ollenkaan morsiusharsomaisia. Jäivät mataliksi ja vankkarakenteisiksi. Molemmat alkoivat kukkimaan aikaisin kesällä vaaleanpunaisin kukin. Eivät ne mitään morsiusharsoa voineet olla, en kuitenkaan löytänyt mitä ovat, vaikka kovasti yritin etsiä. Ilmeisesti myyjältä oli mennyt juurakot sekaisin.
Sattumalta syksyllä osui samanlainen perenna silmään selaillessani erään verkkokaupan perennavalikoimaa. Olin morsiusharsojen tilalta saanut kaksi kivikkosuopayrttiä. Itselle täysin vieras kasvi, mutta onpahan ihan kivan näköinen matala maanpeitekasvi.
 |
| Kivikkosuopayrtti |
Kevät messuilta mukaan lähti myös kaksi syklaamin mukulaa (cyclamen purpuranscens). Niiden luvattiin olevan talven kestäviä jopa -30 asteeseen asti. Olen ollut siinä käsityksessä, että syklaami ei talvehdi suomessa ulkona, mutta päätin kokeilla. Harmi kun kumpikaan ei kesän mittaan näyttänyt mitään elon merkkejä. Yllätyin melkoisesti kun myöhään syksyllä maasta vihdoin pilkisti pari hassua pinkkiä ja kaunista kukkaa. Harmi kun en löydä niistä kuvaa, vaikka mielestäni sellaisen otin.
Syklaami ei ehtinyt kauan kukkia, ensimmäiset pakkasyöt lakastuttivat kukat. Myöskään yhtään lehteä ei maanpinnalle ehtinyt. Jännityksellä odotan selviääkö kuitenkin talvesta, vai jäikö tämä yllätys todella lyhytaikaiseksi.
Kolmas yllätys koskee jo 2016 kesällä ostettuja kuunliljan juurakkoja. Luulin niiden kuolleen, kun koko kesässä ei näkynyt mitään elonmerkkejä. Tämäkin yllätti melkoisesti vuoden päästä: kesällä 2017 löysin paikalta pienet kuunliljan alut.
 |
| Kuunlilja |
Pieneksi ne vielä jäivät ja etana mokomakin kerkesi mutustelemaan, mutta toivotaan että kasvavat ensi kesällä jo paremmin. Raikkaan vihreän sävyiset lehdet valkoisilla reunuksilla ovat ihanat. Melko sitkeältä kasvilta vaikuttaa, kun vuoden verran vietti hiljaiseloa maan alla ja selvisi siitä vielä kasvamaan!
