Kevät yhdessä päivässä

Halusin vaan kertoa teille että tänne on vihdoin tullut kevät! Siitäkin huolimatta, ettei terminen kevät päässyt vielä alkamaan aikaisemmista sääennustuksista huolimatta. Muutamana yönä lämpö laski pakkasen puolelle. 

Kevään kunniaksi kävin hakemassa orvokkeja lähipuutarhaliikkeestä. Niistä muodostui kaksi erilaista amppelia.  

Eilen töistä kotiutuessani kuitenkin huomasin ettei pihalla ole enää lunta! Tai onhan sitä tietysti vähän, mutta suurimmaksi osaksi maa on lumeton. Toissapäivän lunta oli vielä reilusti. Sanoisin että ainakin 10cm. Lähes shokeeraava muutos noin lyhyessä ajassa. Eilen havaitsin myös ulkona ensimmäiset kärpäset, sokerimuurahaiset ja leppäkertun. Lämpöä oli jopa +13 astetta! Uusia piippoja tulee näkyviin lähes päivittäin. Vielä odotan innolla ensimmäisiä nuppuja ja kukkia, joita en ole vielä havainnut. 

Alempi takapiha 10.4.2018

Ylempi takapiha 10.4.2018

Lisäksi lunta oli satanut viime yönä monta senttiä, mutta uudesta lumesta ei ollut työpäivän jälkeen mitään jäljellä.

Oman pihan kukkia odotellassa, lisää kukkia piti hakea läheisestä puutarhaliikkeestä. Sommittelin niistä kaksi eriväristä amppelia. Aikaisemmassa kuvassa oikeanpuoleisen amppelin lähes mustat orvokit olivat todella upeita, mutta eivät kuki vielä kunnolla. 

Kumpi väriyhdistelmä on teidän suosikki?

Taimikuulumisia ja kissojen tuhoja

Kylvöt ja taimien kasvaminen edistyy pikkuhiljaa. Täältä näette ajantasaisen tilanteen: Kylvökalenteri 2018

Tuntuu kuin taimet kasvaisivat normaaliakin hitaammin. Ainakin tomaatit ovat paljon viime vuotta jäljessä. Syy tähän on todennäköisesti huonontuneet kasvuolot. Kissojen takia taimia ei voi nostaa ikkunoille. Ne mitkä on ikkunoiden edessä, kasvavat nyt muovisten säilytyslaatikoiden suojassa, kuten aikaisemmin kerroin: Taimikuulumisia maaliskuulta. Tämä vähentää varmastikin valoa ja lisää kosteutta siinä määrin ettei kasveja ole voinut juuri kastella tai lannoittaa. Loput kasvavat edelleen huoneessa, johon aurinko ei paista.

Paprikan ja chilin taimet ovat jo hyvässä kasvussa muovilaatikon sisällä. Joukossa myös
muutama hontelo tomaatin taimi ja yksi laventeli.

Siemenistä kylvämäni kärhöt (joista kerroin: Kärhöjä siemenistä) eivät ole vielä mitkään itäneet. Kellokärhön kylvöksen hain eilen autotallista pois kylmäkäsittelystä ja muut kaksi joutuisi varmaan laittaa kylmäkäsittelyyn, kun itämistä ei ole tapahtunut vaikka ovat olleet mullassa yli kuukauden.  

Muissa kasveissa kasvua kuitenkin tapahtuu. Mutta niin myös vastoinkäymisiä. Valeunikoiden taimista ei ole enää yhtään hengissä. Tainneet harsosääsket viedä niistä voiton. Viime vuonnakin sinivaleunikoista selvisi vain 2 taimea. Epäilen että harsosääsket pitävät näitä herkkuinaan, muiden taimien kanssa vastaavaa ei ole tapahtunut. Toivotaan että suoraan ulos kylvämäni tai hankikylvössä olevat kasvavat paremmin. 

Kissatkin ovat aiheuttaneet vastoinkäymisiä. Eilen olin siirtämässä juuri itäneitä ruukkuja laatikkoon, kun säikähdin sinne hyppäävää kissaa. Huudahdin hiukan lähinnä yllätyksestä ja kissa pinkaisi sellaista vauhtia karkuun, että ruukut lentelivät mullinmallin. Toinenkin huoneessa ollut kissa säikähti ja lähti samanlaiseen karkuun. En edes ehtinyt erottamaan kumpi niistä oli se joka taimieni päälle hyppäsi.

Tältä näyttää kun kissa käy kasvilaatikossa ja paniikissa säntää sieltä pois.

Muutamalle tomaatin taimelle kävi huonosti. Saa nähdä jäävätkö nämä eloon.  

Yitin parhaani mukaan pelastaa nurin lentäneitä taimia. Eiköhän niistä suurin osa jää eloon. Pahin tilanne oli tuolla yllä kuvassa olevalla tomaatilla.

Kissat säikähtivät lopulta paljon enemmän kuin minä ja olivat juosseet suoraan olohuoneen sohvan alle. Sieltä eivät halunneet tulla pitkään aikaan pois ja sittenkin kun lähtivät liikkumaan, olivat todellä säikkyjä koko illan. Ilemisesti eivät ole tottuneet minun huudahduksiini, vai mistä lie moinen pelästyminen johtui? Yöksi tilanne onneksi ehti normalisoitumaan.

Kissat ryntäsivät alakerran sohvan alle. Sieltä eivät haluneet tulla pois pitkään aikaan.

Hankikylvökseni olivat tulleet talonseinustalla lumen alta esiin, joten siirsin ne varjoisempaan paikkaan. Multa on vielä jäässä, joten pitää vielä jonkin aikaa jännittää miten käy. Mietin pitäisiköhän nämä viedä ennemmin kasvihuoneen suojiin itämään?

Joulukuussa kylvämäni hankikylvöt ovat edelleen jäässä.

Mykorritsatestistä täytynee kertoa sen verran, että koulimisen jälkeen en ole havainnut tomaattien kasvussa mitään eroa. Mykorritsoja sisältävässä kylvömullassa kasvava tomaatin taimi oli ehkä ihan hitusen vankempi kuin tavallisessa kylvömullassa kasvava taimi (mutta ero oli todella pieni) ennen niiden koulimista isompaan ruukkuun. Kummankin taimen istutin isompaan ruukkuun syvempään, niin että kummassakin oli multapaakku mukana. Nyt taimet näyttävät lähes identtisiltä, joten tämän perusteella en usko että mykorritsoja ja hyötymikrobeja sisältävä kylvömulta tuo isoa eroa taimien kasvamiseen.

Mykorritsatesti tomaattit heti koulinnan jälkeen. Tästä ovat kasvaneet jo vähän lisää ja ero niiden välillä ei ole.

Taimia alkaa olla jo sen verran, että odottelen innolla ilmojen lämpenemistä. Jotta osan voisi viedä kasvihuoneeseen jatkamaan kasvua.

Kevään merkit/kevätseuranta

Sain Satupuutarhan Satulta maaliskuun alussa Kevään merkit -haasteen. Olen kuitenkin samaan tai hyvin samankaltaiseen haasteeseen vastannut jo tammikussa. Tällöin syntyi postaus nimeltä Haasteena huhtikuu. Käykäähän katsomassa.

Tältä näytti vuosi sitten. Tänä vuonna ei vielä krookuksien nuppuja näy. Kyllä viime vuonnakin satoi lunta vielä huhtikuussa.

Samoja asioita ei kahteen kertaan kannata kirjoittaa, joten vastaan haasteeseen tällä kertaa omalla tavallani. Tarkoituksena on raportoida kevään merkkejä kevään edetessä. Koska maaliskuu oli niin kylmä ja talvinen ensimmäisiä kevään merkkejä joutui odottamaan kärsivällisesti. Poikkeuksena pajunkissat ja auringon lisääntynyt lämpö, jotka havaitsin jo helmikuun alussa. Niistä oma postauksensa: Helmikuussa aurinkokin jo lämmittää. Nämä pienet asiat ilahduttivat paljon keskellä kylmää talvea.

Tämä on siis ollut työnalla jo pitkään, mutta niiden keväänmerkkien puuttumisen takia en ole pystynyt postausta julkaisemaan. Eilen Helsingin-reissun yhteydessä näin moottoritien varrella kymmeniä tai mahdollisesti jopa satoja töyhtöhyyppiä. Ne olivat kerääntyneet peltojen pälvipaikoille. Tämän varman kevään merkin innoittaman päätin aloittaa kevätseurantani.

Ideani on siis kevätseurannan kirjaaminen omalla sivullaan. Niin että tulevaisuudessa kevään edistymistä voisi eri vuosien kohdalla verrata keskenään. Kevätseurantaani pääsette seuraamaan tästä: Kevätseuranta 2018. Linkki löytyy myös blogini oikeasta sivupalkista kohdasta Pihan vuosi listoina.

Ulkona on ollut pari vuorokautta yötä päivää plussan puolella ja lumi on alkanut sulaa silmissä. Pihalle on muodostunut useita pälvipaikkoja ja piippojakin on enemmän näkyvissä. Löysin tulppaanien lisäksi ainakin krookuksia. Kaikista en ole vielä varma mitä ovat.

Piippoja huhtikuussa 2018. Onkohan nämäkin krookuksia?

EDIT: Pakko vielä päästä kertomaan, että nyt kevät tuntuu tosiaan alkaneen ja nopeasti. Muuttolintuja on nyt muutaman päivän sisällä tullut reilusti lisää. Tänään lauantaina näin jopa västäräkkejä ja leskenlehtiä!


Mukavaa ja keväistä viikonloppua!

Kevään pilkahduksia

Laitetaanpa kevään kunniaksi viimeviikkoisia kuvia, koska nyt kaikki on uuden lumen alla! Toki eiköhän se uusi lumi nopeasti sula (ja toivottavasti myös vanha) kun lämpötilat alkavat ennustusten mukaan vihdoin vähän nousemaan.

Myskimalvan, kurjenkellon ja vuorenkilven vihreitä lehtiä pilkotti jo lumen alta. Samoin etupihan autopaikan kivimuurin päällä kasvavia kivikkokukkia.

Vuorenkilpeä näkyi jo lumen alta

Myskimalvan vihreitä lehtiä pilkotti jo lumen alta

Myös lumen alla suojassa olevasta alppiruususta näkyi yksi oksan pää. Tämän pelastin viime kesänä siskoni pihalta lehtikasasta. Ilmeisesti oli haravointijätteen mukana kulkeutunut oksanpätkä, joka oli alkanut juurtumaan. Juuret eivät kuitenkaan ylettyneet kunnon maahan asti, vaan alppiruusu lähti mukaani kun varresta sitä vähän nostin.

Alppiruusu kasvaa vielä melko maanmyötäisesti ja on ollut talven lumen alla suojassa. Nyt siitä pilkotti ensimmäinen oksanpää, jonka suojasin uudelleen lumen alle ja lisää lunta satoi vielä päälle.

Iloitsen kevään edistymisen lisäksi siitä, että taisin perustaa kasvimaan ainakin sen suhteen oikeaan paikkaan, että sieltä näyttäisi sulavan lumi ensimmäisenä.

Kasvimaa 1.4.2018. Pälvipaikkoja alkaa jo näkymään vaikka muu piha on ihan lumen peitossa.

Omenapuiden leikkaus

Pihallamme kasvaa kaksi ilmeisesti hyvin vanhaa omenapuuta, ovat ilmeisesti 50 luvulta. Puita ei oltu leikattu juurikaan moniin vuosiin. Viime keväällä aloitin puiden siistimisoperaation, jolloin joutui isompiakin oksia karsimaan. Nyt jatkoin siistimistä, aloitin pienempien oksien kanssa jo aiemmin keväällä.

Omenapuu pienen siistimisen jälkeen

Hommaa helpottamaan ostin varrellisen oksasleikkurin. Se oli ihana ostos. Tässä ihan ihmettelee miksi en ennen ole tällaisia hankkinut. Ehkä siksi että omenapuita leikataan korkeintaan kerran vuodessa ja silloinkin käyttö jää vähäiseksi. Nyt olen silti tyytyväinen että ostin nämä.

Tämä ylhäällä olevassa kuvassa näkyvä puu oli helppo tapaus. Monihaarainen puu on päässyt kasvamaan liian tiiviiksi. Tänä vuonna aattelin että karsin vain niitä oksia, joita oksaleikkureilla saa poikki, mutta pienen tarkkailun jälkeen kaksi isompaa oksaakin joutuu poistamaan. Kuten kuvasta näkee vasemmassa reunassa kasvaa useampi oksa ylöspäin melko tiiviisti. Niistä uloin sai lähteä. Oikella taas oli yksi oksa murtunut, joten se lyhennettiin murtuman alapuolelta.

E työn touhussa.

Valmista! Näyttäisi jo aika paljon paremmalta.

Toinen puista taas on joutunut kärsimään jo liikaakin. Ensin siitä sahattiin juuresta toinen haara kokonaan pois ja sitten viime keväänä jouduttiin karsimaan isoja osittain murtuneita oksia. Tänä talvella murtuneita on tullut taas lisää. Yksi oksa napsahti poikki jo alkusyksyllä. Joten isompia oksia en olisi halunnut poistaa enää ollenkaan, mutta koska tuuli ja lumi oli murtanut vielä yhden ison oksan, tarvin senkin kanssa E:n ja moottorisahan apua. Ongelma taitaa olla, että tämä puu kasvattaa todella isoja sivusuuntaan taipuvia oksia. Niitä olisi pitänyt keventää reilusti heti alkuunsa, mutta en silloin osannut ajatella että oksia alkaa tähän tahtiin murtumaan.

Tällainen toispuolinen rääpäle siitä jäi. Ainoassa kunnon oksassa on myös murtuneen oksanhaaran takia haava. Toivotaan että paranee.

Vähän jännitän selviääkö omenapuu tälläisestä rääkistä. Ei sillä ole enää jäljellä kuin yksi iso oksa, ja sekin on vahingoittunut oksanhaaran kohdalta. Viime vuonna puu alkoi kasvattamaan ylös runkoon yhtä uutta pientä oksaa. Toivon että samanlainen kasvuu jatku tämänkin leikkauksen jälkeen.

Ensi vuonna pitää antaa puiden levätä ja karsin vain pakollisia ja pieniä oksia.